Soopa

Elefantit

Elefanttien, kuten niin monien muidenkin eläinten elintila kutistuu ihmisen toimesta. New York Timesissa on hieno juttu siitä, kuinka elefanttien monimutkaiset sosiaaliset suhteet kärsivät pienentyneistä alueista ja tappamisesta ja siitä miten tämä vaikuttaa elefanttien henkiseen tilaan. Elefantit suhtautuvat kriiseihin kuten ihmisetkin, osa kestää ne häiriintymättä osa sekoaa. Kriisien jälkeen onnekkaille annetaan terapiaa ja jotkut parantuvat. Aivan kuten ihmisetkin.

Harvinaisen hieno artikkeli.

(Artikkeli on NYT:n politiikan mukaan salasanalla suojattu, mutta asentamalla Firefoxiin Bug Me Not -lisäosan, artikkelin pääsee lukemaan)

Lauseita, jotka vaikuttavat

Aforisemeja tai muuten vain näppäriä lauseita jotka tuntuvat pitävän paikkansa, on maailma pullollaan. Musta niinku tuntuu, että seuraavat ovat keskimääräistä paremmin perusteltavissa todenperäisiksi.

You are what you do repeatedly. -Shaquille O'Neal, koripalloilija

Life is 10% what happens to you and 90% how you react to it. -Joku
Vaikka prosentteja voisi hiukan viilata (ei siis kovin paljoa), niin tämä on silti varsin näppärä. Tämä myös johtaa siihen, että kukin on itse vastuussa omasta elämästään. Olen lisäksi pohtinut, pitäisikö tuohon lisätä proaktiivinen osuus, ettei kaikki ole vain passiivista. Toisaalta, se sisältynee jo tuohon 90%:iin.

Aiemmin oli joku kolmaskin mielessä, mutta ei kai se sitten ollut niin tärkeä.

Kaikki ovat itsekkäitä

Olen joskus aiemmin väittänyt, että äidinrakkaus on itsekkyyttä. Keskustelin aiheesta livenä mutten onnistunut vakuuttamaan keskustelukumppania. Luonnollisesti vasta kotimatkalla keksin mielestäni riittävän hyvät perustelut.

En kuitenkaan epäillyt väitteeni todenperäisyyttä vaan pohdin ainoastaan perusteluita.

Yleistettynä väite kuuluu, ettei ole olemassa epäitsekkäitä vapaaehtoisia tekoja. Perustelu nojaa siihen, että teoilla on eri ihmisille eri arvo. Tätä voi pohtia vaikkapa ajattelemalla, käyttäisivätkö kaikki ihmiset ylimääräisen 100 euroa samalla tavalla. Jos eivät käyttäisi, ihmiset arvostavat tekoja eri tavalla.

Äiti on omien tuntemuksiensa (aivot, kemia, synapsit jne. jotka ohjaavat käyttäytymistä) orja niin pitkälle, että moni antaisi, tai ainakin sanoo, että antaisi, henkensä lapsensa puolesta. Potentiaalisessa tilanteessa, jossa äidille annettaisiin tämä valinta ja hän uhraisi mieluummin itsensä kuin lapsensa, äiti kokee saavansa suuremman tyydytyksen siitä, että hän tietää elämänsä viime hetket lapsensa saavan elää kuin siitä, että itse eläisi lapsen kuolemaan johtanut valinta taakkanaan.

Eli:
a) äiti elää esim. minuutin tietäen lapsen saavan elää pitkään
b) äiti elää pitkään mutta lapsi kuolee minuutin päästä

Jos äiti luulee saavansa minuutin elämästään suuremman tyydytyksen kuin pitkästä elämästä, hän valitsee sen, ts. tekee itsekkään valinnan.

Luonnollisesti itsekkyyden määritelmästä voidaan kiistellä, mutta silloin pitää olla tarkkana, ettei oleteta kaikilla olevan samanlainen arvostus teoille.

Äkkiseltään saattaisi tuntua, että aiheeseen liittyy lyhyen ja pitkän aikavälin arvostukset. Mutta eivät liity. Otetaan esimerkki: Kaksi henkilöä ovat menossa huomenna tenttiin. Lukeminen on tylsää. Ensimmäinen lukee tenttiin ja toinen lähtee oluelle. Ensimmäisenkin mielestä oluelle lähteminen olisi mukavaa mutta hän saa enemmän tyydytystä lukiessaan ja tietäessään valmistautuvansa tapahtumaan, joka parantaa hänen mahdollisuuksiaan loppuelämän resurssien haalimisessa. Hän saa tuon tyydytyksen kuitenkin sillä hetkellä kun lukee tenttiin. Eli kumpikin toimii itsekkäästi.

Vaikutukset tosielämään:

Luultavasti ei minkäänlaisia. Nyppii vain, kun jotkut puhuvat olevansa epäitsekkäitä tms. soopaa ja antavat pennosia liito-oravien suojeluun ja ostavat näin itselleen hyvää mieltä. Jos annetaan rahaa johonkin luonnonsuojelukampanjaan, niin kyllä voi reilusti sanoa ostavansa itselleen hyvää mieltä. Se luonnonsuojekampanja vain on se tuote, minkä muodossa sitä hyvää mieltä itselle ostetaan.