Soopa

Demarit harkitsee bonuksia

Eilisessä Hesarissa oli juttu Kokoomuksen bonuksista. Puolue maksaa bonuksia paikallisosastolleen riippuen siitä, kuinka hyvin sovitut tulostavoitteet, jäsenmäärän ja kannatuksen kasvu, saavutetaan. Mielenkiintoista kuitenkin oli pikkumaininta, että Keskusta ja Sdp harkitsevat bonusten ottamista käyttöön.

Keskustan ymmärrän vielä ihan hyvin, ovathan he edelleen henkisesti maanviljelijöitä. Mitä enemmän paiskii hommia, sitä paremmin tila tuottaa.

Demareiden bonusajattelu on sen sijaan hiukan mutkikkaampi. Jos Sdp ottaa bonukset käyttöön niin eikö se tarkoita, että Sdp on sitä mieltä, että yksilöitä tai ryhmiä voi motivoida lupaamalla heille hiukan resursseja? Melko nopeasti ajateltuna ainakin tarkoittaa. Samalla se myös nähdäkseni tarkoittaa, että ns. yhteisen hyvän edistäminen ei ole yhtä motivoivaa kuin hyvän kerääminen omalle pienelle eturyhmälle. Ja jos omaa pientä eturyhmää voi motivoida parempiin tuloksiin lupaamalla bonuksia niin voi yksittäistä henkilöäkin. Ja tämä nähdäkseni on koko puolueen "verotetaan kaikki näännyksiin, kukaan ei saa tienata enempää kuin toinen, kaikki ovat tasavertaisia" -ajattelutapaa vastaan. Jos Puolue kerran on sitä mieltä, että bonuksilla voidaan kannustaa parempiin suorituksiin, pitäisi heidän myös ajaa kaikkien kannustinloukkojen ja passivoivien rakenteiden poistamista. Heidän pitäisi itseasiassa, samoin kuin Keskustan ja Kokoomuksen, luoda Suomeen sellaisia kannustinrakenteita, jotka kannustavat tekemään enemmän töitä. Ohjenuoraksi voisi ottaa vaikka sen, että missään vaiheessa ei kenellekään saa tulla sellaista tilannetta, että lisäeuron tienaamisesta jäisi käteen alle 50 senttiä. Ehkä raja voisi olla jopa 40 senttiä.

Demarit siis sanovat jo harkitessaan bonuksia, että ihmiset eivät työskentele pyyteettömästi yhtä hyvin kuin silloin, kun heillä on jotain ylimääräistä tavoiteltavaa. Ja tämä on markkinatalouden ydin. Ja se toimii.

Euroviisujen panos-tuotos SonyBMG:lle

Ennen Lordin lähtöä euroviisuihin muistan nähneeni lehdissä lausuntoja, kuinka parikin rock-klubia lahjoitti 5000 euroa Lordin tuli(t)ehosteisiin. Olivat kuulemma niin kalliita ja sitten vielä käytiin kiistaa, saako niitä käyttää. Vaikka musiikkiteollisuudesta en mitään tiedäkään ja jälkikäteen on helppo huudella, mutta eikö tällaiset panostukset kuuluisi levy-yhtiölle? Saa bändin sadan miljoonan katsojan eteen niin luulisi siihen nyt jokusen tonnin irtoavan.

Suomen SonyBMG:n johtaja ainakin on antanut sen verran ahkeraan lausuntoja kisojen jälkeen, että luulisi hiukan hävettävän, kun ei panostanut itse niitä rahoja ennen kisoja. Muutenkin ennen kisoja äänessä oli lähinnä Suomi (?) eikä levy-yhtiön suunnasta kuulunut mitään tukea. Pelasivat varmaankin varman päälle ja tahtoivat vaan noukkia mahdolliset hedelmät ilman inhottavia ja raskaita perustustöitä.

Toivottavasti Lordi muistaa näitä tukijoitaan.

Lisäys klo 15:40

No onneksi SonyBMG sentään antaa soittaa muutamaa Lordin biisiä promo-tyyppisesti:

http://sitefactory.epte.fi/flash/lordi_mediaplayer.swf

ja tuolta samaiselta saitilta voi myös ladata nuo biisit omalle koneelle suorilla urleilla:

http://sitefactory.epte.fi/flash/hard_rock_hallelujah.mp3
http://sitefactory.epte.fi/flash/devil_is_a_loser.mp3
http://sitefactory.epte.fi/flash/would_you_love_a_monsterman.mp3
http://sitefactory.epte.fi/flash/blood_red_sandman.mp3

Promobiisejä näköjään, joten varmaan laillisiakin. Mielenkiintoisena kuriositeettina SonyBMG (tai alihankkijafirma) on ladannut yhden noista biiseistä p2p-verkosta. Eikös ne ollutkaan laittomia ja pahoja?

Kansan jakautuminen

Euroviisujen ja erityisesti Suomen edustajan Lordin aiheuttama kansan jakaantuminen on merkki siitä, kuinka vanhemman sukupolven on vaikea seurata ja erityisesti arvioida erilaisten julkisuudessa olevien asioiden vakavuutta. Jokseenkin kaikissa jutuissa on kerrottu, kuinka Lordi on ystävällinen ja mukava henkilö. Tästä huolimatta siellä täällä nousee esiin ilmeisen tosissaan kirjoitettuja lausuntoja kuinka Lordia pelätään ja hävetään, uhataan muuttaa Ruotsiin.

Julkisuus on vaikeaa ja sitä on vaikeaa hallita. Lordi selvästi osaa sen. Todellista metallimusiikkiahan Lordi ei ole mutta pop-musiikista pitäville liian tiukkaa. Iskelmälavoilla kasvaneille koko konsepti menee selvästi liian rankaksi ja lateksimaskeista tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Harmittaa vanhojen ihmisten puolesta. Maailma muuttuu liian nopeasti ja he menettävät otteen yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Uusi ja erilainen pelottaa ja kun ei enää uskalleta omaksua uutta, ryhdytään taistelemaan vastaan. Jo pelkästään kyky olla näkemättä Euroviisuja puolihumoristisena silikonipimatsujen mediailmiönä, epäilemättä aiheuttaa paljon ahdistusta. Sitten kommentoidaan, kuinka koko Suomen musiikki on huonoa. Ikäänkuin se ei olisi ollut yhtä huonoa vuosi sitten, kun Euroviisuissa ei päästy karsintoja pidemmälle.

Kansallinen itsetunto

Rullaluistelin tuossa eräänä iltana kotiin jääkiekko-ottelun aikaan. Päivä oli lämmin ja monien asuntojen aukinaisista ikkunoista kuului jääkiekko-ottelun seuraamiseen liittyviä ääniä, ilonhuutoja ja sen sellaista. Ravintoloissakin peliä näytettiin seuraavan.

Olympialaisissa Suomen ottelut keräsivät miljoonayleisöjä, loppuottelu muistaakseni melkein kaksi miljoonaa. Huimasti enemmän kuin vaikkapa presidentin äänisaalis. Voi siis perustellusti väittää, että jääkiekko on paljon suositumpaa kuin presidentti.

Tarkemmin ajateltuna (jos katsoo vaikkapa tunnin jääkiekkoa tai presidenttiä), ei mikään ihmekään.

Ja jos on olemassa jokin sellainen asia, kuin kansallinen itsetunto, niin onhan se hyvä, että se syntyy jääkiekon kautta. Jossain toisessa maassa tärkeää on oma kieli ja jossain toisessa vaikkapa aseenkanto-oikeus. Jääkiekkoa pelataan kuitenkin melko harvoin ja kansaa yhdistäviä pelejä vain kerran pari vuodessa. Asetta saa kantaa koko ajan.

Ja jos jääkiekkointoilijat tai asefanaatikot ryhtyvät mellakoimaan, niin asefanaatikot ampuvat, mutta mitä jääkiekkofanaatikot muka tekevät? Heittelevät korkeintaan kaukosäätimiä.