Soopa

Elämää verkossa

Tietokone uutisoi, että ensimmäinen henkilö on suorittanut nettirippikoulun ja kuulemma oppi enemmän kuin keskimääräinen rippikoululainen. Tällä kommentilla Pastori Kivijärvi osoittaa, että kirkko on edelleen aivan ulkona niistä syistä, miksi riparille mennään. En ainakaan ole kuullut, että kukaan menisi riparille oppiakseen uskonnosta jotain, vaan koska kaveritkin menevät sinne. Nykyään riparin suoritusaste on yli 100%, joten kirkolla on käytössään uskomattoman hyvä markkinointikanava, mutta sitä ei selvästi osata käyttää. Suoritusaste nousee yli sadan mutta kukaan ei käy kahdesti, vaan uskontoon kuulumattomatkin käyvät riparin (miten, en tiedä).

Vaikka netti onkin parantanut elämää huomattavasti, aivan kuten sähkö, niin suosittelen silti konservatiiviseseti live-riparia mieluummin kuin nettiriparia. Altistukoot haavoittuvat mielet kirkon propagandalle viikon intensiivikurssilla.

***

Toisaalla taas Google on julkaissut kalenterin. Ja kuten sähköpostinkin kanssa, parantaa kalenterisovellusten laatua. Outlook on ollut markkinoilla ties kuinka kauan, mutta ei tiedä vieläkään kotimaisia juhlapyhiä. Googlen kalenterissa oli heti valittavissa lista monen kymmenen maan juhlapyhistä ja mukana oli myös Suomi. Hieno suoritus.

Elämä kuin suklaarasia

Yhtä parhaimmista blogeista kirjoittava Jukka Kemppinen toteaa päivän merkinnässään, että elämä on kuin suklaarasia.

Tunnetun version sanoi Forrest Gump, joka totesi: "Life is like a box of chocolates, you never know what you are going to get."

Muuten kyllä, mutta ainakin ne suklaarasiat mitä itse olen syönyt ovat joko:
a) sisältäneet vain yhdenlaista suklaata tai
b) olleet konvehtirasioita, joiden sisäkannessa/pohjassa tms. on ollut lista rasian sisältämistä suklaista.

Kummassakin tapauksessa suklaasta nauttiva henkilö tietää, minkä makuista suklaata aikoo nauttia.

Toisaalta, eihän Kemppinen välttämättä juuri tähän suklaarasian ja elämän vertaukseen viitannut.

Muuttuminen

Koska on jokseenkin selvää, että ihmiset muuttuvat eläessään, niin myös heidän mielipiteensä muuttuvat. Koska muutos on sitä suurempaa, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä todennäköisempää on, ettei vanha mielipideteksti enää edusta kirjoittajansa nykyisiä mielipiteitä.

Mielipiteitä saanee siis vaihtaa, ainakin jossain määrin. Ainakin vanhoja mielipiteitä ja varsinkin jos aiheesta on tullut julkisuuteen uutta tietoa.

Poliitikkojen ei kuitenkaan ole syytä heilua kuin tuuliviiri, koska politiikassa (ja taloudessa ja ties missä) ennustettavuus ja erityisesti sopimusten noudattaminen on tärkeää. Jatkuva mielipiteiden muuttaminen näyttää epäluotettavalta sähläämiseltä, vaikka siihen olisikin hyvät perusteet. Niitä ulkopuolinen harvoin tietää. Niinpä poliitikot joutuvatkin puolustamaan hölmöjä mielipiteitään, jotta säilyttävät uskottavuutensa. Erityisesti möhläyksien myöntäminen on typerää, oman asian paremmuuden jankkaaminen jopa selviä argumentteja vastaan on kannattavaa.

Ilmeisesti julkisuudessa on ollut viime päivinä juttua poliitikkojen matkoista. Jyrki J. J. Kasvi (vihr.) kävi/on parhaillaan New Yorkissa tutustumassa paikalliseen hallintoon ja kertoo matkasta blogissaan. Niin kauan kuin kaikki poliitikot eivät tee yhtä tarkkoja selontekoja matkoistaan, tullaan niitä repostelemaan julkisuudessa. Ja hyvä niin, hallinnon pitää olla täysin läpinäkyvää ja kaiken tiedon julkista (poikkeuksena valtion turvallisuuteen liittyvät tiedot).

Näytetään kiusallaan vaan vähän

Jotkut blogaajat luulevat, että on kuulia näyttää blogientrystä vaan vähän. Sillai niin kuin tiiseri. Kun lukija lukee tiiserin, hän voi päättää jatkaako koko jutun lukemista vai ei. Jos jatkaa, klikkaa linkkiä ja jutun loppupätkä avautuu. Jos tiiseri ei kiinnosta, voi siirtyä seuraavan entryn tiiseriä lukemaan.

Mutta kun.

Minä luen blogeja, joiden teksteistä suurin osa on kiintoisia ja jotka haluan lukea. Jos jossain blogissa huonoja juttuja, en lue koko blogia.

Otetaan kaksi vaihtoehtoa, joilla merkintöjä voi näyttää:

A: Merkinnät ovat kokonaisina näkyvillä
B: Merkinnöistä näytetään vain tiiserit

Sitten keksitään muutama todennäköinen skenaario:

1. Lukija tulee blogilistalta lukemaan tilaamaansa blogia, kun blogilista ilmoittaa, että blogi on päivittynyt. Lukija lukee uusimman merkinnän ja palaa takaisin blogilistalle.

2. Lukija tulee blogilistalta lukemaan tilaamaansa blogia, jota ei ole muutamaan päivään lukenut. Lukijalle uusia merkintöjä on kertynyt kolme. Lukija lukee kaikki merkinnät tai ainakin suurimman osan niistä ja palaa takaisin blogilistalle.

3. Lukija on googlannut itsensä blogiin, luultavasti suoraan johonkin merkintään. Lukija vilkaisee merkintää nopeasti ja palaa takaisin googleen.

Seuraavaksi todennäköisimmät skenaariot ovat mielestäni se, että lukija tulee jostain toisesta blogista/nettisivulta linkin kautta, lukija haluaa lukea kommentteja, lukija haluaa lukea ja kirjoittaa kommentteja ja lukija tulee googlesta ja innostuu lukemaan blogia enemmänkin. Nämä ovat mielestäni kuitenkin sen verran harvinaisia skenaarioita, etten käsittele niitä tässä. Suurimpaan osaan blogeista kun tulee kommentteja niin harvoin eikä linkkejäkään paljoa esiinny (suhteessa blogilistalta tuleviin kävijöihin).

Tapauksessa A1 käyttäjälle tulee 2 klikkausta (ensimmäinen kun hän siirtyy blogiin ja toinen kun hän palaa blogista blogilistalle)

Tapauksessa A2 käyttäjälle tulee 2 klikkausta ja vähän skrollausta.

Tapauksessa A3 käyttäjälle tulee 2 klikkausta.

Tapauksessa B1 käyttäjälle tulee 4 klikkausta (ensimmäinen kun hän siirtyy blogiin, toinen kun hän avaa viimeisimmän merkinnän, kolmas kun hän palaa merkinnästä blogin etusivulle ja neljäs kun hän palaa blogista blogilistalle).

Tapauksessa B2 käyttäjälle tulee 8 klikkausta jos hän lukee kolme merkintää (jokaiseen merkintään pitää siirtyä ja sieltä pitää palata etusivulle erikseen). Jos lukija ei lue kaikkia merkintöjä, hänen ehkä säästää vähän skrollausta.

Tapauksessa B3 käyttäjälle tulee 2 klikkausta.

Jos tapaukset ovat kattava otos blogien käyttöprofiileista, voimme päätellä, että merkintöjen näyttäminen osittain on käyttäjän kannalta hyvä strategia vain silloin, kun hän tulee etusivulle eikä halua lukea blogin kaikkia merkintöjä. Jotta keskimääräinen vaiva käyttäjälle saadaan minimoitua, pitäisi tällaisia käyttäjiä olla huomattavan paljon verrattuna sellaisiin käyttäjiin, jotka haluavat lukea (lähes) kaikki merkinnät koska saavutettava hyöty on niin pieni verrattuna aiheutettuun vaivaan.

Jos blogin ulkoasusta vastaava henkilö on valinnut näytettäväksi vain tiiserit, hänen täytyy olettaa, että suurin osa vierailijoista tulee etusivulle, käy siellä harvoin (jotta uusia tekstejä on useampia) ja joka haluaa tiisereiden perusteella lukea vain pienen osan merkinnöistä. Eli hän kuvittelee, ettei blogissa ole lukemisen arvoista sisältöä kävijämassan valtaosan mielestä.

Tästä voisi vielä vääntää kaavan, lisätä statistiikkapalveluista oikeat kävijäprofiilit kertoimiksi eikä sen jälkeen enää tarvitsisi miettiä, kumpi on millekin blogille oikea tapa.

Arviona sanoisin, että jos edes kolmasosa kävijöistä tulee blogilistalta, niin merkintöjen näyttäminen kokonaan on ehdottomasti oikea strategia. Muulloinkin se on luultavasti oikea tapa enkä nyt juuri keksi sellaista käyttäjäryhmää, jolle vain tiisereiden näyttäminen olisi oikea valinta.

Keikoilla

Kaikki, siis ihan jokainen on listannut viisi parasta keikkakokemustaan. Ja koska olen niin suuri musiikinystävä, paljastan jotain itsestäni keksimällä tähän listaan muutaman konsertin ihan vain huvikseen:

1. U2 vuonna 1997 stadionilla Helsingissä. Olin varmaankin oman U2 faniuteni huipulla ja U2 tuli pitkän odottelun jälkeen Suomeen. Olin tietysti ajoissa paikalla muiden Suomen U2 fanclubilaisten kanssa ja pääsin siihen kentän etuosassa olleelle pyöreälle alueelle, johon päästettiin vain rajoitettu määrä faneja. Ja olin aivan sen tytön takana, jonka Bono nosti lavalle tanssimaan kanssaan.

2. Kemopetrol omilla ja kaverin yhdistetyillä synttäreillä 2000. Elämäni kallein keikka, mutta saatiin päättää, monelta bändi aloittaa. Luksusta, elämä oli. Giant Robot olisi tullut myös pienellä roudauspalkkiolla mutta emme tienneet niiltä silloin yhtään biisiä, niin emme ottaneet.

3. ja 4. Depeche Mode ja Garbage Helsingissä. Milloin ne sitten täällä olivatkaan, joskus 90-luvun ja 2000-luvun taitteessa.

5. MTV Europe Music Awards Rotterdamissa. Voitin KissFM:ltä liput Rotterdamiin MTV:n juhliin tietämällä, että U2 on Dublinista. Awardseissa esiintyi (ainakin) U2, Spice Girls, Bon Jovi, Aerosmith, Skunk Anansie ja jotain muita. Vaikka U2 heitti vain yhden biisin, oli se silti sen arvoista (0 mk). Erinomainen show ja jälkibileet.

Seuraavina listalla U2 Tukholmassa 2001 ja jotain Kemon keikkoja. Nykyään en oikein jaksa niin tuosta musiikista perustaa. Levy-yhtiöiden hölmöilyt rasittaa ja Bonon varajeesustelu ottaa päähän. Ulkomusiikilliset seikat vaikuttavat liikaa, niinpä kuuntelen usein Classic FM:ää. Tommilla oli vähän aikaa sitten esittää joku konsti miten selvitä tästä tilasta eteenpäin.