Kaksi viikkoa sitten kävelin Pasilan aseman läpi aikataulumonitoreita silmäillen ja pohdin, että milloinkohan ne korvataan uudemmilla paneelinäytöillä. Monitorit kuitenkin vielä toimivat ja hoitivat tehtävänsä mielestäni ihan kohtuudella, joten miksi korvaamaan niitä, ajattelin.
Toissa päivänä kävelin viikon tauon jälkeen samaisen aseman läpi ja havaitsin, että vanhat kuvaputkimonitorit oli korvattu, kyllä, paneelinäytöillä. Olihan ero kieltämättä suuri. Paneelinäytöt olivat paljon kirkkaampia kuin vanhat monitorit, teksti oli hiukan suurempaa ja kuten laajakulmanäytöissä yleensä, vaakatasossa venynyttä. Aah sitä nykyajan ihanuutta (vai ihan uutta?) kun näköhermoni välittivät 380-720 nM aallonpituisesta säteilystä johtuvaa ärsykettä aivoihini.
Loma on hyvä syy olla poissa töistä. Soopan toimitus on tosin vuosien varrella käyttänyt muitakin syitä pysyäkseen työmaan ulkopuolella. Loma on tosin saavuttanut niin suuren yleisen hyväksyttyvyyden, että sitä parempaa syytä on vaikea keksiä. Pakkoloma kuulostaa hiukan väkinäiseltä ja vaihtoehdottomalta. Toisaalta taas lausahdus pakko olla lomalla, antaa ymmärtää, että töissä olisi mukavaa mutta vuosilomat nyt vain on pakko viettää. Harminsa kullakin.
Soopan toimituksen tsupparit ovat olleet vuosien varrella kovin vaihtuvaista väkeä ja erilaisia selityksiä poissaoloiksi on nähty lukuisia. Erityisen lämpimin ajatuksin postituksen esimies muistelee sitä nuorukaista, joka viikon aikana piti päivän muuttovapaata, loukkasi muutossa nilkkansa ja oli pari päivää poissa töistä, tuli sitten aamulla töihin kunnes puolen päivän aikaan jätti sormensa lavan alle ja työterveyshoitajan tarkastuksen jälkeen lähti parantelemaan niitä loppupäiväksi kotiin. Perjantaina hän tuli jälleen töihin ja totesi vain, ettei enää keksinyt syitä olla poissa. Epäilyttävästi hän oli kysynyt henkilöstöhallinnosta, kuinka monta kertaa vuodessa muuttovapaata saa pitää.
Hyviä syitä olla poissa töistähän on esimerkiksi työttömyys. Kun on työtön, töissä ei tarvitse viettää aikaa ja päivät voi omistaa rakkaalle harrastukselleen, hedelmäpelin äänien imitoinnille. Dwym dwym dwym klosh. [Kuulosti paljon paremmalta imitoituna, nyt pitäisi olla sellainen podcast tässä.]
Hedelmäpelin imitointi on vielä kaiken lisäksi paljon halvempaa kuin itse hedelmäpelin pelaaminen. Jos työttömyydestä ei ansaitse tarpeeksi, voi hedelmäpelin ääniä mennä imitoimaan pelivieroitusklinikalle, jossa peliaddiktien kädet alkavat vipajamaan heti kuullessaan tutut äänet. Ja jos kuljettaa mukanaan valokuvaa itse hedelmäpelilaitteesta, he alkavat välittömästi syytämään suuria määriä kolikoita kuvaan sopivasti leikattuun aukkoon. Sitten vain dwym dwym dwym klosh. Tämä vinkkinä kaikille toimeentulostaan huolestuneille.
Hyviä syitä olla töistä poissa on myöskin olla koskaan menemättä minkään työpaikan läheisyyteen. Soopan päätoimittaja on reippaan ja atleettisen olemuksensa vuoksi palkattu kahdesti muuttoavuksi kävellessään epätoivoisen muuttoporukan ohi ja annettuaan pari vinkkiä huonekalujen kantamisesta. Kerran päätoimittaja on palkattu lyhyelle veneajelulle moottoriveneen kippariksi todistettuaan omaavansa saaristolaislaivurikortin. Harvinaista luottamusta edusti myös sekin toimitusjohtaja, joka pyysi Soopaa valmistelemaan pörssitiedotteen mönkään menneistä yrityskaupoista. Hänellä itsellään oli kuulemma liian kiire "jojoon". Lehdistön kysymyksiin vastasi jostain syystä varatoimitusjohtaja.
Näine hyvine syineen Soopan toimituskunta vetäytyy raskaasta toimitustyöstä ainakin kolmen tunnin hyvin ansaitulle ruokatauolle ja palaa näppäimistön ääreen aikaisintaan iltapäivällä. Hasta la vista, beibit!