Marginaalin Jani kirjoittaa Lehtovaaragateen liittyen Internetin luotettavuudesta. Jani sanoo, että oikea tapa netissä on siirtää vastuu lukijalle. Lähdekriittisyyttähän on opetettu jo ties kuinka kauan peruskoulusta asti ja lukijan aivoon on istutettu jatkuva epäilyksen tunne. Lukijan täytyy jatkuvasti arvioida lukemaansa tekstiä ja pohtia, voiko siinä esitetyt väitteet pitää paikkaansa.
"Keneenkään, mihinkään ei voi luottaa" -viestittää Jani. Tahdon kuitenkin luottaa. Ja niin tahtovat myös muut ihmiset. Koko nykyaikainen yhteiskunta perustuu luottamukselle. Jos en voi luottaa, että matkalippuuni ostamani aika on käytettävissä koko maksetun kauden ajan, en osta sitä. Jos en voi luottaa, että kaupassa myytävät elintarvikkeet ovat pilaantumattomia, en osta niitä. Jos en voi luottaa, että parturi leikkaa hiukseni eikä kurkkuani auki, en mene parturiin.
Jos luottamusta ei ole, niin nukutko yösi yksin, et päästä ketään viittä metriä lähemmäs itseäsi etkä kerro itsestäsi mitään kenellekään? Tahdotko Jani todellakin asua sellaisessa maailmassa? Minä en tahdo.
Vaikka Jani tarkoittaisikin vain netissä olevaan tietoon luottamista, niin tahdon silti luottaa ystäviltäni tuleviin sähköposteihin, heidän kirjoittamiin blogeihin tai ottamiin valokuviin. Ja luotankin.
Mutta luotan myös tietoon, jonka tuottavista ihmisistä en tunne ketään.
Luotan tilastokeskuksen sivuilla julkaistaviin tilastoihin, nettipankissani oleviin tilitietoihini ja reittioppaan aikatauluihin. Kaikki nämä vaikuttavat fyysisiin toiminteisiini, sopimuksiini ja omaisuuteeni. Tähän asti luottamukseni on kannattanut.
Jani myös antaa ymmärtää, ettei Mertenin oppositioasema Lehtovaaragatessa ollut hänelle kunniaksi. Olin myös itse oppositiossa ja vielä ennen Merteniä. Kirjoitustani ei vain noteerattu muualla yhtä hyvin kuin Mertenin vastaavaa mm. koska omani oli huonompi. Nyt tietysti nolottaa, koska ravintola Lehtovaaran omistajan kommentit Hesarin haastattelussa "pitää rahastaa pois", ovat niin [nyt tarkkana, ettei haastetta kopsahda] harkitsemattomia ko. ravintolan ja asianajotoimiston julkisuuskuvan kannalta.
Vai nolottaako sittenkään? No ei nolota. Kirjoitukseni laatimishetkellä ravintolan omistaja ei ollut lausunut vielä mitään julkisuudessa, haastekirjettä ei oltu julkistettu ja ainut tieto, mitä kenelläkään normaalilla netinkäyttäjällä oli, oli Herkon julkistama reklamaatio ja pari merkintää blogissa. Onko siinä tilanteessa noloa pohtia sitä mahdollisuutta, että tiedot eivät pidä paikkaansa? Ei ole. Se on sitä Janin kuuluttamaa lähdekriittisyyttä.
Jani kuitenkin sanoo: "sanot jotain ja pum! se onkin kaikkialla. Älä ota sitä niin vakavasti." Olen tähän asti ottanut Janin kirjoitukset vakavasti mutta ilmeisesti olen tehnyt virheen. Ehkä hän sittenkin on oikeassa, ainakin omalla kohdallaan, eikä häntä pidä ottaa vakavasti. Muut vakavasti ottamani ihmiset aion edelleenkin ottaa vakavasti.
Herkko Hietanen sai ravintola Lehtovaarassa huonoa palvelua ja kirjoitti reklamaation. Koska reklamaatioon ei vastattu, hän julkisti sen vebissä. Nyt 1,5 vuotta tapahtuneen jälkeen ravintoloitsija uhkailee 80 000 euron laskulla.
Luonnollisesti tästä seuraa aivan suunnattoman paljon huonoa mainetta. Paljon enemmän kuin vain jättämällä asia huomiotta. Todellisia vaihtoehtoja on siis kolme:
a) Herkon porukalle lahjakortti ja anteeksipyynnöt, koska he olivat oikeassa
b) ei vastata reklamaation mitenkään
c) haastetaan Herkko oikeuteen
Luonnollisesti asiakkaan haastaminen oikeuteen on vähän huono bisnesstrategia, varsinkin jos asiakas on yksityinen ihminen, ilmeisesti ei mitenkään suunnattoman rikas, ja tämä on vielä oikeusoppinut.
Asiakkaalla on oikeutensa, kuten kertoa kavereilleen huonosta palvelusta. Mutta siinä piilee myös riskinsä. Mitä jos [rinnakkaisuniversumissa] henkilö kirjoittaa palveluntuottajasta täysin fiktiivisen huonoa mainetta levittävän kirjoituksen nettiin, keksii siihen mausteeksi pöyristyttäviä valheita ja kyseinen tarina saa suurta suosiota? Palveluntuottajan maine tietyn yleisön silmissä on ainakin osaksi aikaa mennyttä ja korjaavat toimet ovat aina myöhässä. Mitä jos taustalla on vaikkapa joku kolmiodraama, mustasukkaisuutta ja lähestymiskieltoja? Pystyykö palveluntuottaja mitenkään korjaamaan vääryydellä aiheutettua imagohaittaa jos hän edes saa siitä tiedon?
Netillä on paljon valtaa ja siksi myös vastuuta.
Onko väärän ravintola Lehtovaara -sivun linkkaaminen vastuullista?
Ainakaan se ei edistä Internetissä tapahtuvan viestinnän yleisiä edellytyksiä.
Koska tämänkin kirjoituksen alussa viitataan Herkon laatimaan reklamaatioon ravintola Lehtovaaralle, mutta kyseinen sivu ei kuitenkaan ole ravintola Lehtovaaran kotisivu, kuten linkkitekstistä voisi päätellä, rikon Iki ry:n sääntöä §2 "Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja kehittää Internetissä tapahtuvan viestinnän yleisiä edellytyksiä."
On niin vaikea päättää, mitä juhannuksena tekisi. Toisaalla houkuttelee Himoksen juhannusfestarit ja toisaalla Kalajoen juhannusfestarit. Ja Raumanmeren juhannusfestarit! Vastuullisena juhannuksen viettäjänä ainut mahdollisuus on selvittää jokaisen mahdollisen juhannusfestarin oleellinen anti. Niinpä Soopan toimitus ryhtyy tekemään oikeata toimitustyötä ja ottaa puhelimen kouraan.
Puhelin kourassa toimittaja naputtelee sähköpostia festarijärjestäjien info-sähköpostiosoitteisiin:
[Soopan toimitus täällä]: Mitkä ovat Raumanmeren juhannusfestareiden kovimmat vetonaulat kovana festarikesänä 2005?
[Aaltojen Festari Palvelu]: Raumanmeren festarit tarjoavat tänä vuonna unohtumattoman elämyksen. Meillä on loistavat bändit, paras sää, 100% biletystä ja paljon humalaisia nuoria. Sanoisin, että näemme todelliset kännäysfestarit.
[STT]: Teillä on siis todella ainurkertaiset ja ennen näkemättömät juhlat tulossa. Mitä olette parantaneet viime vuodesta?
[AFP]: Meillä on nyt vielä paremmat bändit, parempi sää, 5% enemmän biletystä ja enemmän kovemmassa humalassa olevia nuoria.
Raumanmeren juhannus kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta taidanpa lähteä sinne. Varmuudeksi täytyy kuitenkin selvittää, mitä muilla on tarjolla.
[Soopa täällä taas]: Miten Himos on lähtenyt rakentamaan juhannusjuhliaan tänä vuonna?
[Ihanan Taiteellista ja Aitoa Rockia-Tunnetut Albumit Soitetaan Satavarmasti]: Kuuntelimme viime vuoden palautteen tarkasti ja sen perusteella juhlista on rakennettu entistä turvallisemmat. Tänä vuonna festivaalialueelle ei pääse, jos mukana on mitään, minkä voi muuttaa vahingontekovälineeksi. Tämän takia mm. vieraiden hampaat poistetaan portilla jotta puruvahinkoja ei tule. Bändit on tottakai loistavat ja meillä on juhannuksen Suomen paras sää.
[STT]: Miten olette ottaneet huomioon perheen pienimmät?
[ITAR-TASS]: Emme päästä alle 18-vuotiaita festarialueelle. Jos perheen pienin on tätä vanhempi, niin tervetuloa kännäämään. Omat viinat mukaan, muttei lasipulloissa.
Himoksenkin juhlat vaikuttavat aika mielenkiintoisilta. Erityisesti lipun hintaan kuuluvat hammaslääkäripalvelut houkuttelevat jokaista viisaudenhampaan särystä lattialla kieriskelevää nuorta.
[Aina Vaan Soopan Toimitus Täällä]: Kalajoella juhannusjuhlat ovat muita festareita maanläheisemmät. Ainakin veppisivut ovat konstailemattomat. Onko Kalajoen juhannusjuhlien, ei festareiden, tarkoitus fokusoitua maanläheisiksi koko kansan juhannusjuhliksi?
[AkkreditointiPalvelut]: Juhannusta on Kalajoella juhlittu jo 50-luvulta saakka. Päästämme juhla-alueelle sisään myös alle 18-vuotiaat ja perheen pienimmille on kaksi keinua ja hiekkalaatikko. Anniskeluikäisille on tarjolla todella kovat bändit, paras juhannussää sekä paljon humalaisia nuoria.
[AVSTT]: Kuulostaa todella omintakeisilta juhlilta. Ovatko keinut autonrengaskeinuja vai ns. lautakeinuja?
[AP]: Toinen keinu on autonrengaskeinu ja toinen on rikki. Huoltopartiomme tosin korjaa sen sunnuntaihin mennessä, joten perheen pienimmät pääsevät sitten keinumaan, ellei kännäävät nuoret ole rikkoneet koko keinutelinettä. Näin on tapahtunut joka vuosi 50-luvulta lähtien, mutta juuri siksi Kalajoen juhannusjuhlat ovat Suomen perinteikkäimmät. Useana vuonna keinutelineistä on rakennettu kokon runko ja monesti hiekkalaatikkokin on palanut.
Onpa Suomessa paljon hienoja paikkoja viettää juhannus 60000 kännäävän nuoren parissa. Koska valintaa on niin hankala tehdä, Soopan toimitus lähtee veneilemään Kaisaniemen rantaan koko viikonlopuksi. Onneksi siinä ei vielä tänä vuonna ole niitä asuntolaivoja, jotka varmasti olisivat aivan sopimattomia Helsingin imagolle eikä kukaan niissä kuitenkaan tahtoisi asua.
Ei ole helppoa turvallisuuden mainostajalla. Ainakin radiossa pyörii kampanja, jossa kehotetaan suhtautumaan turvalliseen kesään vakavasti ja tavoitteena on, ettei yhtään turhaa onnettomuutta satu.
Samaan aikaan Kellogsin Corn Flakes -paketin takaseinässä on iso kuva pojannassikasta, joka kirmaa cowboy-hattu päässään. Koska pyssyt eivät ilmeisesti sovi Kellogsin imagoon, on vyön alle laitettu parit auki olevat sakset. Jep, nehän ne turvallisia ovatkin.
Ei ole helppoa estää tapaturmia. Vielä kun joku määrittelisi turhien ja ei-turhien tapaturmien sekä onnettomuukisen eron.
Elämä on joskus rankkaa. Tai ei se ole rankkaa noin yleismaailmallisesti, ei ole tarkka-ampujia katoilla, vettä tulee hanasta ja kaupat on auki suhteellisen säännöllisesti. Mutta normaaliin elämään suhteutettuna neljän päivän remontti- ja muuttoputki, jossa tuli tehtyä fyysisiä toiminteita päivätyön lisäksi 59 tuntia, tuntuu suhteellisen rankalta. Vielä kun muuttoavusta kolme peruuttaa, laiskan käteen tulee helposti rakko. Jos olisi rikas, olisi tietysti palkannut muuttofirman kantamaan laatikot ja mööpelit eikä tarvitsisi itkeä vähäisestä muuttoväestä.
No onnellisuutta lisää kuitenkin teoreettisesti oma kämppä. Osakekirjassa lukee oma sekä siipan nimi, mutta käytännössähän asunnon omistaa pankki. Onneksi se perii varsin kohtuullisella 0,40 % marginaalilla korkoa lainalle. Kuten talousoppineet sanovat, lainaa pitää aina olla. Ja nyt se ei heti lopu.
Kerrankin kannatettava mielenosoitus:
Kutsu mielenosoitukseen ohjelmistopatentteja vastaan.
Torstaina klo 15:00 Kiasman eteen Mannerheiminaukiolle.