Soopa

Kadunvaltaus

Helsingin Lönnrotinkadun pätkän oli tänään vallannut joukkio pyöräilyn kannattajia. Ruttopuiston kohdalla jokin laulu- ja soitinyhtye esitti kappaleita ja kadulle kerääntyi polkupyöräilevää kansaa tarkkailemaan esitystä. Esitys ei ilmeisesti ollut kovin hyvä, koska väkeä ei ollut kovin paljoa ja katsojat eivät kovinkaan suunnattomasti tempautuneet esiintyjien lavakarisman pauloihin.

Koska kadunvaltaus ja esiintyminen ajoittui iltapäivän ruuhkaan, tuonne kello viiden ja kuuden tienoille, aiheutti tuon yhden keskustan vilkkaimman purkukadun sulkeminen ruuhkaa viereisille kaduille. Poliisi oli ystävällisesti paikalla ja piti huolta siitä, että kadunvaltaajat saivat istuskella, tai lähinnä seisoskella kadulla rauhassa. Kuinka hienoa, ilman poliisia autoilijat luultavastikin olisivat yrittäneet puskea paikan läpi väkipakolla ja voin kuvitella, että se olisi saattanut johtaa jopa epätoivottuun käsirysyyn tai ainakin voimasanojen heittoon.

Mutta ah ja voih sentään. Kadunvaltaajia oli kovin vähän. Muutamaan otteeseen laskeskelin kadulla olevien pyöräilijöiden määrää ja se vaihteli 19 ja 27 hengen välillä. Saivat suorastaan levittäytyä, että saivat koko tien leveyden katettua. Onneksi monella oli pyörä mukana, joka oli kätevää jättää tielle kun itse meni jalkakäytävälle seuraamaan musiikkiesitystä. Näin tie näytti paljon vallatummalta. Luulisi, että tästä runsaasta osanotosta olisi joku tehnyt sen johtopäätöksen, että ei tapahtumalle ole tilausta ja lopettanut homman alkuunsa. Mutta ei ja miksi ei. Koska valtaaminen on niin kovin vallatonta. Jos siinä toteaisi, että ei tämä nyt valtaantunut kuten tarkoitus oli, niin kyllähän siinä aatesisaret ja -veljet tuntisivat itsensä petetyiksi. Mitäs siitä, että ohikulkijat katselevat tapahtumaan enemmän säälien kuin huvittuen.

Ja kyllähän sitä autoilevien kaupunkilaisten suhtautumista pyöriin parannetaan kätevästi aiheuttamalla ruuhkia. Autoilijat pitävät niistä aivan yhtä paljon kuin pyöräilijät pitävät törttöilevistä ja pyöristä piittaamattomista autoilijoista.

Mutta ehkä tarkoituksena ei olekaan osoittaa hyvää esimerkkiä. Mitä jos seuraavalla kerralla poliisi ei olekaan ystävällinen ja sulje katuosuutta? Muutamat hassut pyöräilijät siirtyvät jalkakäytävälle katsomaan artistia joka kyllsätyy autojen ääniin vartissa, pesee spraymaalatut kasvonsa ja menee kotiin. Mutta onneksi poliisi ymmärtää ja antaa mahdollisuuden itseilmaisuun. Ehkäpä sitä muistetaan seuraavan kerran kun joku etäisesti tuttu maksaa veroja.

(Kuvia klikkaamalla isommat versiot)

Muna vai kana -ongelma

Olen havainnut kysymyksen kumpi oli ensin, muna vai kana, olevan jossain määrin epäselvän. Perustelut ei tietenkään kelpaa kreationisteille tai tyhmän suunnittelun kannattajille, mutta luonnontieteellisen maailmankatsomuksen omaaville vastaus antanee tyydytyksen. Tai ainakin pohdittavaa. Vastaväitteitä saa esittää kommenteissa.

Väittämä: muna oli ensin.

Perustelut, taustaa:
Evoluutioteorian mukaan evoluutiota tapahtuu jatkuvasti ja vähitellen. Rajaa kahden lajin välille on vaikea vetää, mutta johonkin kohtaan se on asetettava. Kun raja asetetaan kahden sukupuussa perättäisen yksilön väliin, niin kuin on välttämätöntä on kun käytetään tarpeeksi tarkkaa tarkkuustasoa, on nuorempi yksilö eri lajia kuin sen vanhemmat, vaikka ero tietenkin on äärimmäisen pieni. Vanhempien geeniperimä sekoittuu sikiössä ja mutaation kautta syntyy erilaisia vaihtoehtoja. Elinkelpoiset jäävät henkiin ja synnyttävät uusia jälkeläisiä.

Sovellus kanoihin:
Kanan muniessa munan josta kehittyy uusi kana tai kukko ja lajirajan ollessa juuri tässä välissä, on syntyvä eläin ensimmäinen kana. Tämän ensimmäisen kanan vanhemmat ovat jotain muuta lajia. Ja koska kana kehittyy munasta, oli kananmuna olemassa ennen kanaa.

Viisastelijan olettama:
Jos kyse on puhtaasti siitä, oliko ensin kana vai muna, voi viisastelija vastata, että ensin oli muna ja perusteella, että jo dinosaurukset munivat jälkeläisensä. Kyseessä ei tietenkään ole kananmuna, mutta sitähän lyhennetyssä kysymyksessä ei kysytäkään.

Legenda

Tiedättehän tämän legendan luennolle myöhässä saapuvasta matematiikan opiskelijasta, joka ratkaisee muutaman aiemmin ratkaisemattoman tehtävän luullen niitä normaaleiksi kotitehtäviksi, vaikka professori oli laittanut ne esille vain esimerkkeinä ratkaisemattomista tehtävistä?

Legenda pitää paikkansa. Kaliforniassa Berkeleyn yliopiston jatko-opiskelija George B. Dantzig (1914-2005) saapui tilastomatematiikan luennolle ja kopioi taululta vihkoonsa pari tehtävää luullen niitä kotitehtäviksi ja palautti ne myöhemmin professorilleen. Tarkasti ottaen kyseessä oli pari aiemmin todistamatonta tilastollista teoreemaa, jotka Dantzig onnistui todistamaan.

Dantzig eli varsin pitkän ja tuotteliaan elämän ja kehitti mm. simplex-algoritmin, joka on tuttu mm. lukiosta lineaarisen optimoinnin tiimoilta.

Aina kun joku tieteen suurhenkilö kuolee, kuten Dantzig nyt diabetekseen ja sydänvaivoihin, harmittaa kuinka lääketiede tarpoo vielä niin lapsenkengissään, että ihmiskunta joutuu kohtaamaan tällaisia menetyksiä. On varsin vaikea kuvitella, mitä haittaa siitä olisi, jos Dantzig olisi terveenä saanut jatkaa tutkimustyötään vaikkapa seuraavat 100 vuotta. Hyödyt sen sijaan voisivat olla suunnattomat. Miksi terveen eliniän pidentäminen ei ole ihmiskunnan tärkein tavoite?

Kuluttaja

Miksi on niin, että kaupan kassajonossa edelläsi oleva maanläheisesti pukeutunut poninhäntäinen nuorukainen (vai ympäristöllisesti tiedostava viherpiipertäjä-puunhalaaja-pitkätukka) ei ole yhteiskunnallisesti valveutunut ostaessaan luomumaitoa?

Siksi, että muut ostokset sisältävät kahden ylikansallisen makeisfirman karamellejä ja prosessoitua mikroruokaa muovipakkauksissa (mm. pyttipannua), useita pakkauksia. Ostokset hän maksaa käteisellä, jota liikutellaan ympäri maata autoilla sen sijaan, että maksaisi pankkikortilla. Ja miksi hän pakkaa ostokset kertakäyttöiseen hedelmien muovipussiin kangaskassin sijasta?

Ehkä tulkitsin nuorukaisen habitusta väärin. Se luomumaito vain hämäsi.

Tapahtumia

Arkipäivänä keskustassa kävely keskellä päivää paljastaa outoja asioita:

• Kaartin soittokunta ja -pataljoona marssi Aleksanterinkatua epätahdissa.


• Miesten vaateliikkeen naismyyjät olivat katkeria kun naisille ei koskaan ole vastaavia -70 %:n alennusmyyntejä (eikö todella muka?).


• Pitkäikäinen unelmani toteutui: pääsin vastaamaan Amnestyn feissareiden "kiinnostaako ihmisoikeudet?" -kysymykseen "ei kiinnosta".

Viimeisin on muistaakseni jossain muodossa iMitvitin jo jonkin aikaa sitten esille tuoma lauserakennelma, vaikken sitä nyt iMitvitin sivuilta löytänytkään.

Pullikointia

Se on hyvä, että Suomesta löytyy vielä tahoja, jotka eivät noudata sellaista inhottavaa ja vääriä päätöksiä tekevää tahoa kuin KHO. Miten ne voisivat KHO:ssa muka tietää jostain asiasta enemmän ja ajaa tasavertaisen yhteiskunnan etua, kun me sentään ollaan ylioppilastutkintolautakunta. Ei meidän toimintaa tule määräilemään mikään KHO, on se sitten korkein tuomioistuin Suomessa tai ei. Kyllä meillä on oikeus tehdä niin kuin me halutaan, jää siinä sitten jotkut julkisuuslait vähän jalkoihin tai ei.

MTV3 ja muut viestimet kerätköön ylioppilastiedot käsin paperilta, ei me niitä aleta niille sähköisesti toimittamaan, kun ei olla tähänkään mennessä toimitettu. Koska me ollaan ylioppilastutkintolautakunta!

Musiikin kuuntelututkimus

Tutkimuksia tehdään yhdestä jos toisestakin aiheesta. Kuluttajilta kysellään mielipiteitä mainoksista, ruoka-aineista tai digitaalisista vimpaimista. Ja aina tulee jotain pientä palkkiota menetetystä vapaa-ajasta. Äsken soitti tilastokeskuksesta tai jostain muusta virallisen kuuloisesta virastosta henkilö joka olisi tahtonut minun osallistuvan asuinalueellani järjestettävään musiikin kuuntelutottumusten tutkimukseen. Olisi pitänyt mennä 2,5 tunniksi vastailemaan kysymyksiin ja palkkioksi olisi tullut 20 euroa. Jätin väliin.

Radioita kai kiinnostaa, muuten kuulostaa aika turhanpäiväiseltä.

Parempi aika

Ilkka linkkaa mainioon kirjoitukseen College Profs Denounce Western Culture, Move to Caves jossa muutama yliopiston professori hylkää länsimaisen sivistyksen ja muuttaa luoliin. Kirjoittelin itse pikaisen katsauksen omasta näkökulmastani muihiin aikoihin elää vuosi sitten. Luulisi, että vaikkapa 1700-luvun ihannoijia löytyisi niin paljon, että he voisivat perustaa oman kylänsä jonnekin ja elää siellä haluamaansa aikaa. Ei tosin pidä ihmetellä, jos viranomaiset hakevat kaikki lapset pois epäinhimillisten elinolojen (hygienia, rokotukset, koulunkäynti, tasapainoinen ravinto) vuoksi.

Eikä tuollaisen nyt luulisi edes olevan vaikea järjestää. Kun kerran saa talonsa pystyyn (1700-luvun työkaluilla tietysti), ei sinne tarvitse sen jälkeen ostaa enää mitään. Ei tarvitse ostaa uutta autoa, kännykkää, televisiota, jääkaappia jne muutaman vuoden välein. Ei tarvitse käydä parturissa/kampaajalla, ostaa meikkejä, käydä kuntosalilla, matkustella ulkomaille tai hikoilla kaupan kassajonossa.

Jos alku tuntuu kovin hankalalta. Niin kannattaa ottaa mukaan vaikkapa muutama tonni rautamalmia, niin sitä ei tarvitse hakata maastosta itse. Masuuninkin voi rakentaa valmiiksi eikä lukutaitoakaan ehkä kannata unohtaa. Koska tuolloin perimätieto oli merkittävin tietolähde, voi mukaan ottaa muutaman kirjan, jossa kerrotaan perusasiat maanviljelyksestä, raudan työstämisestä, hirsitalojen rakentamisesta, metsästyksestä yms. jokapäiväisistä asioista. Mutta mukaan ei sitten oteta GoreTex-vaatteita, sadetakkeja tai kännykkää. Taloihin ei rakenneta sisävessoja ja lumilapiot eivät saa olla alumiinisia, vaan puisia.

Jos alkoi kiinnostamaan, niin kyllä vanhojen aikojen ihailijoita sen verran varmaan löytyy, että muutaman tuhannen hengen yhteisön saa helposti pistettyä pystyyn. Omaisuuttakin on tuolle porukalle kertynyt varmasti sen verran, että se saa ostettua jostain riittävästi maata uuden elämäntapansa toteuttamiseksi.

Onnea matkaan, sitä varmasti tarvitaan.

Testaamaan

Nyt heti Yksityisetsivän blogiin testaamaan kuinka paljon sinussa on transhumanistia.

Anteeksipyyntelyä

Blogiskenessä on vallalla uusi salakavalameemi nimeltä anteeksi. Tommi tuntuu pyytävän anteeksi lähes jokaisessa kirjoituksessaan. Tiedemies, vaikka onkin valinnut blogilleen aika suureellisen nimen, pyytää tämänpäiväisessä merkinnässään anteeksi lukijoiltaan. Ei siinäkään niin uutta.

Mutta ei tämä tähän lopu.

Mitvit häpeää ja pyytää anteeksi edellistä merkintäänsä.

Pää auki pyytelee myös.

Kyllä tässä nyt on kyse jostain suuremmasta.

Anteeksi.

Myyjät ovat nykyajan uskonto

Myyjät ovat nykyajan kapitalistisen yhteiskunnan versio vanhanaikaiselle uskonnolle. Myyjät lupaavat uskontojen tapaan kuluttajalle kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista jos kuluttaja vain ostaa tuotteen. Kulutushyödykkeen negatiivisista puolista ei puhuta kuin vähätellen, jos kuluttaja niistä huomaa erikseen kysyä. Aivan samalla tavalla kuin uskonnot sivuuttavat loogiset ristiriidat toteamalla "se on uskon asia" tai "tutkimattomia ovat herran tiet".

Molempien tarkoitus on saada henkilö omaan haaviin, joko ostamaan tuote tai uskomaan uskonnon sanomaan. Toki kumpikin ajaa jossain määrin hyvää sanomaa. Pesukoneet ovat erittäin käteviä ja kristinuskon kymmenestä käskystä vaikkapa älä tapa on hyvä neuvo.

Valistuneella kuluttajalla on mahdollisuus tehdä pesukonevalintansa ilman myyjän avustustakin vertailemalla eri mallien ja merkkien eroja ja valitsemalla sitten omaan käyttöönsä sopivin kappale. Pesukoneita vaan tulee ostettua niin harvoin, että kuluttajan täytyy joka kerta käyttää tuotteisiin perehtymiseen varsin huomattava aika, eikä hän silti saavuta asiantuntijan tasoa aihepiirissä. Tällöin myyjästä voi jopa oikeasti olla hyötyä, mutta valitettavasti hänen ainut tarkoituksensa on myydä kuluttajalle joku laite omasta liikkeestään. Ei naapurin liikkeestä, vaikka siellä olisi kuluttajalle paremmin sopiva malli. Kuluttajalta vaaditaankin vaihtoehtojen vertailua ja tarjousten pyytämistä useammista liikkeistä.

Uskontojen neuvoista jotkut ovat hyviä. Kristinuskosta mieleen tulee vaikkapa kunnioita isääsi ja äitiäisi tai älä varasta. Tietysti kristinuskokin on muuttanut luonnettaa vuosisatojen varrella niin paljon, että vaikkapa käskyn älä tapa omiminen on varsinaista hurskastelua. Keskiajalla vääräuskoisia sai kiduttaa ja vähän tappaakin.

Nykyään uskonnot ovat entistä haitallisempia. Vaikka niiden nimissä ei enää tapeta Euroopassa niin paljon ihmisiä kuin vaikkapa 500 vuotta sitten, niin ihmisten ajankäytöstä uskonnot vievät silti suuren osan. Kirkkorakennusten ylläpitoon, henkilökunnan palkkoihin ja hurmosteluesineisiin kuluu paljon rahaa, jonka voisi käyttää kehittävämminkin. Teknologia on kuitenkin parantanut ihmisten elämää paljon enemmän kuin rukoilu. Vai kuinka usein vaatteesi ovat puhdistuneet rukoilun ansiosta ja kuinka usein pesukoneen?

Itseään kopioiva robotti

Tietyissä eksistenttiriskiskenaarioissa yhdeksi mahdolliseksi elämän päättäjäksi maapallolla on noussut itseään monistava harmaa massa, grey goo. Grey goo on valloilleen päässyt tai päästetty nanomateriaalista muodostuva massa, joka vähitellen peittää alleen maapallon.

No nyt ensimmäinen itseään kopioiva robotti on rakennettu. Mutta ei hätää, tämä robotti tarvitsee vielä valmiiksi rakennettuja varaosia itsensä kopioimiseen eikä osaa muuttaa ympäröivää materiaalia omaan käyttöönsä. Ja robotti on vielä varsin yksikertainen muutamasta kuutiosta tehty malli eikä se osaa tehdä mitään hyödyllistä tai hyödytöntä. Joku voisi sanoa kyseessä olevan vain yksinkertaisen lelun, joka siirtää palikoita paikasta toiseen. Mutta mielenkiintoiseksi sen tekee juuri se, että palikoita paikasta toiseen siirtää palikat.

Ja tietysti se, että aiheesta on kirjoitettu hieno dokumentti (pdf).

Samalla periaatteella sadoista tai tuhansista osista rakennettuja robotteja voisi käyttää vaikka avaruudentutkimuksessa. Ihmisen lähettäminen avaruuteen kun on tolkuttoman kallista ja jos sinne nykyään lähetetty robotti hajoaa, niin siinä sitten ollaan. Itseään kopioiva robotti vain tekisi itsestään monta kopiota ja korjaisi itseään jos jokin osa menee rikki.

Enää itsensä kopioiminen ei ole vain DNA:n yksinoikeus vaikka eihän tuo vielä samalla tasolla ole.

Via /.

Liikennettä ja ajokortteja

Kävellessäni työpaikalle näin, kuinka poliisit jakoivat läheisen liikenneympyrän jälkeen autoilijoille ruusuja ja risuja ilmeisesti sen mukaan käyttivätkö autoilijat ympyrästä poistuessaan vilkkua vai eivät. Pr-tempun julkisuusarvon maksimoimiseksi paikalla oli joku lehtikuvaaja ja lähistöllä seisoskeli tavallisten poliisien lisäksi jotain poliisiherroja kulmikkaissa päähineissään.

Yhdysvalloissa kiistellään uudesta ajokorttilaista. Nykyään ajokortin myöntämisen perusteet vaihtelevat osavaltiosta toiseen ja ajokortit ovat erilaisia. Nyt päätöksen alla on uusi laki, joka pakottaisi kaikki ottamaan käyttöön yhden ja saman järjestelmän. Järjestelmän myötä ajokortin hakijoiden henkilöllisyys tarkistettaisiin nykyistä paremmin eikä ajokorttia saisikaan enää mukaan saman tien kun palauttaa hakupaperit. Kaikki tietänevät suomalaisen käytännön, jossa ajokorttia ei todellakaan saa mukaansa hakemuksen palauttamishetkellä. Ajokortista puuhataan samantyyppistä kuin Suomessa ja Euroopassa käytössä olevan sähköinen henkilökortti.

No toista on alaikäisten kuolemaantuomittujen ja jeesustelijoiden maassa. Siellä pelottelevat, ettei ilman uutta ajokorttia pääse lentokoneeseen tai liittovaltion suojelemiin rakennuksiin. Sinänsä ironista, jos niitä uusia ajokortteja myönnettäisiin vain liittovaltion rakennuksista. Ehkei sittenkään.

Toisaalta voi pohtia, onko suomalainen järjestelmä liian kankea, kun lainkuuliaisen kansalaisen pitää virka-aikana, jolloin lainkuuliainen kansalainen usein on töissä, mennä jonottelemaan kankeaan virastoon, jossa määrärahojen vähyyden vuoksi on liian vähän asiakaspalvelijoita. Ja virastossa pitää käydä kahdesti. Yhdysvalloissa tämän pelätään kuitenkin aiheuttavan liian paljon työtä viranomaisille. Niin paljon, ettei siitä ehkä selvitä.

Ajokorttilain ohessa Irakin ja Afganistan sotatoimiin luvattiin 82 miljardia dollaria lisää rahaa.

Tyhmyys ei välttämättä tiivistykään joukossa

Monesti kuultu väittämä joukossa tyhmyys tiivistyy ei välttämättä pidäkään paikkaansa, ainakaan kaikissa tapauksissa. Mellakat ja välituntikiusaamiset koulussa tukevat tyhmyyden tiivistymistä mutta käyttämällä ryhmän voimaa oikein, on mahdollista saada aikaiseksi parempi lopputulos, kuin mihin yksikään ryhmän jäsen pystyisi.

Mitä mitä, mullistuuko maailmankirjat nyt?

Jos ryhmä työskentelee yhdessä, lopputulokseen päädytään erilaisten kompromissien kautta prosessissa, jossa sosiaaliset taidot voivat muodostua tärkeämmäksi tekijäksi kuin asiantuntemus. Tämä ei tietenkään ole lopputuloksen kannalta hyvä asia. Jos ryhmän jäsenet työskentelevät yksinään ja ryhmän lopputulos muodostetaan yksilöiden lopputuotosten keskiarvona, saadaan varsin mielenkiintoisia tuloksia. Vai miksi Haluatko miljonääriksi -ohjelman jenkkiversiossa yleisön vastaus on oikeassa 91%:ssa tapauksista kun asiantuntijakaveri on oikeassa vain 65 %:n varmuudella? No tietysti yleisöltä kysytään helpompia kysymyksiä mutta voi taustalla olla jotain muutakin.

Eräässä kokeessa ryhmä ihmisiä arvioi purkissa olevien karkkien lukumäärää. Arvioiden keskiarvo oli 871 karkkia joka oli vain 2,5 % pielessä oikeasta karkkien määrästä, joka oli 850. Vain yksi 56 arvioijasta oli arvannut paremmin.

Toukokuussa 1968 jenkkien sukellusvene Scorpion katosi ja tiedemies John Craven valittiin johtamaan ryhmää, jonka piti selvittää sukellusveneen sijainti. Hän valitsi selvitysjoukkoon eri alojen ihmisiä, sukellusveneasiantuntijoita, matemaatikkoja ja hylkyjen etsijöitä. Craven antoi kaikille yksinkertaiset perustiedot, sukellusveneen viimeisimmän tiedetyn paikan sekä nopeuden ja näiden tietojen pohjalta jokaisen ryhmän jäsenen piti yksin muodostaa näkemys, missä sukellusvene olisi. Craven kokosi yksittäiset vastaukset Bayesin teorian avulla yhdeksi vastaukseksi. Myöhemmin sukellusvene löytyi 200 metrin päästä tästä pisteestä.

Tärkeää ryhmässä on riippumattomuus, erilaisuus ja hajautuneisuus. Google järjestää hakutuloksensa samalla periaatteella, se ei usko yhden suuren painoarvoon vaan monen pienen, joiden painoarvo päätellään taas niihin osoittavien linkkien painoarvon perusteella.

Ehkäpä Karpela pelkää blogeja ja Internetiä samasta syystä. Nettiä ei pysty paimentamaan, se päätyy parempiin lopputuloksiin kuin yksittäinen iltapäivälehden toimittaja eikä se ole riippuvainen jonkun pörssiyhtiön johtajasta, joka sanelee mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. Eihän sellaista saa päästää vaikuttamaan hallitsemattomasti suuren yleisön mielipiteeseen.

James Surowiecki on kirjoittanut aiheesta kirjan "The Wisdom of Crowds: Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Business, Economies, Societies and Nations", lue arvio kirjasta tai Michael Shermerin palsta Common Sense Scientific Americanista. Surowieckin kirja 13,90 euroa Akateemisessa tai Amazonista $ 9,95 digitaalisena kirjana.

Paskalista

Radio Helsingin perjantainan Anssin Paskalista soittaa parhaillaan mitä ihaninta biisiä Turvamiehet. Hitto, että on kovaa kamaa. Tässä kiteytyy nykyaiksen jokamiehen julkaisun ja sanantekijän toiveet ja unelmat. Kun jokaisella on mahdollisuus ottaa käteen multimediatietokoneen mukana tullut mikrofoni, joku freeware äänityssofta ja cd-lättyjen polttaminen ei maksa juuri mitään, niin miksi ei tekisi itsestään jonkun pienryhmän keskuudessa legendaa?

Tai miksi tekisi.

No itseasiassa lähes kaikki ryhmät ovat nykyään pienryhmiä kun mikään kulttuurinen ryhmä ei enää onnistu sitomaan itseensä samanlaisia ryhmiä kuin Beatles tai edes Dingo.

Siksi nykymaailman hahmottaminen kokonaisvaltaisesti on niin paljon vaikeampaa kuin 30 vuotta sitten.

Ja myös siksi, että kun aikaa sopivasti kuluu, pienet detaljit unohtuvat ja yleistyksiä voidaan tehdä valehtelematta itselleen kovin paljoa.

Mutta kuka tuon Turvamiehet kappaleen esittää ja mistä sen voisi saada mp3:na?

Roboscientist

Tiedemies kirjoitteli viimeviikolla hahmottelemansa fiktiivisen jutun juonen lyhykäisyydessään kun blogger hävitti merkinnän. Idea meni jokseenkin niin, että kaverin tietoisuus oli hänen koomassa ollessaan siirretty robotille eikä tyyppi heti huomannut sitä. Vanha ruumis oli sitten edelleen koomassa. No ketäs tuo nyt haittaisi. Olisiko pitänyt siirtää vaikka Terry Schiavon tietoisuus robotille ja sitten kysäistä siltä, että oletkos nyt mieluummin itsesi näköisessä robotissa vai tiedottomana koomassa tuossa pedissä.

Onhan tuo juonena sentään parempi kuin monet Hollywood-tuotannot. Tietysti pitäisi jotenkin perustella se, että miksi robottipäähenkilö ylivertaisella muistillaan ei heti huomaa toistuvien tapahtumien samanaikaisuutta. Voihan sitä tietty selitellä vaikka jolloin koomashokilla tms. Ja kun tietoisuus on kerran siirretty robotille, siitä voi paljon nykyisiä liha-aivoja helpommin ottaa varmuuskopion jos robotille sattuu jotain.

Kai se on parempi olla vaikka päivän vanha varmuuskopio aivoista kuin ei varmuuskopiota ollenkaan. Jos ruumis päivän aikana jää vaikka lentokoneen alle, niin ei kun ladataan tietoisuus uuteen ruumiiseen. Jos nyt yhden päivän tapahtumat jäävät välistä, niin väliäkö tuolla. Ei kukaan muista kuitenkaan jonkun kuukauden takaisen keskimääräisen päivän tapahtumia.

Jos hämää itseään väittämällä olevansa kovasti kiireinen, voisi tietoisuutensa ladata kahteen tai useampaan robottiin. Yöllä sitten yhdistäisi päivän kokemukset yhteen ja samaan tietoisuuteen jonka aamulla taas lataisi kaikkiin robotteihin.

Siinä voisi sanoa olevansa skitsofreeninen ja kuvittelevansa olevansa monessa paikassa yhtä aikaa.