Soopa

Ehdokkuus

Hahaa, Soopan toimituksen tietoon on saatettu, että päätoimittajamme on onnistunut hapoissaan tuottamaan peräti kaksi artikkelia, jotka ovat ehdolla Kultaisten kuukkeleiden paras merkintä -sarjassa! Eipäs ole kenelläkään muulla kahta ehdokasta samassa sarjasssa. Paitsi Kalamukilla, Karusellillä ja Näkymä rannaltalla. Mutta ne ei olekaan sillä tavalla hienoja blogeja, kun niiden nimissä on enemmän kuin viisi kirjainta. Ainoat muut blogit, joiden nimissä on viisi kirjainta ja jotka ovat saaneet merkintänsä ehdokkaaksi paras merkintä sarjaan, ovat An eye, Janka ja Sedis ja heillä kaikilla on vain yksi merkintä ehdokkaana. Jaa, että Lehden nimessä on viisi kirjainta myös ja sillä on peräti viisi merkintää ehdokkaana? No mutta se... Äh, ei tämä johda mihinkään.

Ehdokkaat ovat:
Aivomassaa 1 (merkintä ehdokkaana)
An eye 1
Butt Ugly 1
Ei sinutella 1
Janka 1
Hockey blog 1
Hämärää länkytystä 1
Kalamuki 2
Karuselli 2
Lehti 5
Maalainen 1
Menopaussi 2
Mitvit 1
My Typo 1
Naamioiden takana 1
Näkymä rannalta 2
Piikkari 1
Pinseri 1
Provokaatio 1
Pyhimys 1
Pääauki 4
Sedis 1
Satunnainen Björklund 1
Soopa 2
Tommipommi 1
Tumpelo 1
Tumppu von Tumppu 5
Turisti 1
Varo vaan 1
Yhden kakkupalan mies 1
Äitiharjoittelijan elämästä 1

Tehkäämme siis kvantitatiivinen frekvenssianalyysi (mikä?) eri sarjojen todennäköisistä voittajista. Raakadatana on tietysti Paras merkintä -sarjan merkintöjen määrät blogeittain sekä salaiset nauhoituksen kuukkeliraadin kabinettineuvotteluista.

Ehdokkaat parhaaksi blogiksi ovat Shizoblog, Ei sinutella, Näkymä rannalta, Menopaussi ja Mitvit. Scizoblogia lukuunottamatta kaikki ehdokkaat ovat keränneet ehdokkuuksia myös paras merkintä -sarjassa joten herää kysymys, miksei Schizcoblogin yksittäiset merkinnät ole saavuttaneet tunnustusta. Ehkä samasta syystä kuin Schizoplog voitti 2003 parhaan blogin palkinnon vaikkei ollut edes ehdokkaiden joukossa eli oltuaan vaan yksinkertaisesti niin mielettömän siisti. Kannattaa myös huomata, että Soopa-konserni toimii kahden ehdokkaan taustajoukoissa nimettömän pääomasijoittajana. Tittelin voittaa Näkymä rannalta. Tuomaristosta itsensä jäävää Schizo-Janne.

Parhaan uuden blogin ehdokkaiden (Ei sinutella, Finland for thought, Turisti, Varo vaan, Pää auki) on vastaavanlainen tilanne - hankalimmin kirjoitettava blogi ei ole saanut yhtään ehdokasta paras merkintä -kategoriaan. Havaitsemmeko trendin tässä? Ei sinutella korjaa potin.

Ja paras päiväkirja jatkaa sarjaa, ehdokkaista Hassuja heräämisiä ei ole onnistunut tuottamaan yhtään merkintään joka olisi jonkun mielestä ollut parhaan merkinnän arvoinen. Naamioiden takana voittaa. Tuomaristosta itsensä jäävää Butt Ugly-Janne.

Parhaan erikoisalablogin tavoittelijoista ainoastaan Sedis on onnistunut pääsemään myös parhaiden merkintöjen ehdokkaaksi. Paras erikoisalablogi on Kuukauden kuvat, joka keskittyy vain loistavien valokuvien esittelyyn. Epäilen palkinnon kuitenkin livahtavan Matkalla tai Sedikselle koska jossain vaiheessa kuukkelispekulaatiota pitää esittää arvio kavereiden suosimisesta.

Parhaasta kolumnista päättää vain kolme raadin jäsentä, koska kahden jäsenen omat blogit ovat ehdokkaina sarjassa. Fabulalle tai Kari Haakanalle titteli ei kuitenkaan lähde, koska tuomaristo pelkää kavereiden suosimisen olevan liian läpinäkyvää, niinpä Kolibri ja Jannet antavat palkinnon Mitvitille.

Parhaan viilauksen ehdokkaista päätettäessä Schizo-Janne on taas jäävännyt itsensä ulos päätöksenteosta, mahtaa harmittaa. Palkinnosta kilpailee hänen lisäksensä tekniikan ihmenerot Mitvit, Skrubu, Kalamuki ja Pnuk. Koska Mitvit voitti jo parhaan kolumnin kuukkelin ja kieltäytyisi tämän vastaanottamisesta, palkinto menee Pnukille. Tai Kalamukille. Tai ehkä sittenkin Skrubulle. No voi Schizo-Jannekin voittaa.

Parhaan vähän tunnetun blogin ehdokkaat ovat niin hankalia kirjoittaa, etten arvioi niitä lainkaan. Ehdokkaitakin on enemmän kuin mediaanisarjassa, kuusi, enkä ole lukenut niistä mitään. Toivottavasti voittaja on paikalla lunastamassa voittonsa.

Paras tagline -ehdokkaaksi on päässyt lyhyemmällä kirjoittamisella kuin missään muussa sarjassa. Titteli menee ehdokkaista toisiksi lyhimmälle taglinelle, eli Koba(i kahdella pilkulla)an Äitis lukee Kobaiaa (normaali i).

Parhaassa merkinnässä on ehdokkaita runsaasti, muttei kuitenkaan niin paljoa ettenkö voisi tässä referoida jokaisesta merkinnästä oleellisia. Not! Palkinto menee todennäköisimmin Lehdelle (viisi ehdokasmerkintää) tai Tumppu von Tumpulle (myös viisi), Pää auella lienee mahdollisuutensa myös (neljä). Mielenkiintoista on, että raadin jäsenistä ainoastaan Butt-Janne on saanut merkintänsä ehdolle. Eivätkö muut osaa kirjoittaa? (provo provo..)

Humoristisimman blogin tittelistä kamppailee tuttuja nimiä, Karuselli, Mitvit, Pää auki ja Lehti. Ehkä hiukan yllättäen mukana on myös Benrope, ehkä ahdistus koetaan nykypäivän yhteiskunnassa hauskana anekdoottina. Titteli menee Lehdelle jo pelkästään julkaisutahdin vuoksi.

Mutta onko titteleitä jakamassa oikeat ihmiset? Tämä tullee herättämään keskustelua erityisesti tittelittä jääneiden blogeissa. Kun kyse on Internet-julkaisuista, tuntuisi järkevältä, että valinnan tekee tyypit, jotka eivät ole luoneet kaveruussuhteita ehdokkaiden kanssa. Mutta koska kukaan ei saa tästä hommasta rahaa, monet käyttävät gaalan toteuttamiseen huomattavasti aikaansa, on ihan suotavaa, että he saavat vaivalleen jonkinlaista tunnustusta. Niinpä nykyinen järjestelmä on parempi kuin ettei kuukkeleita jaettaisi lainkaan.

Kelit

Soopan toimistolla ei olekaan puhelin pärissyt vähään aikaan ja sosiaalisen elämän rajoittuminen vaivaiseen televisioon, nettiin, ravintoloihin, kauppoihin, radioon ja harrastuksiin alkaa ahdistamaan. On siis aika ylläpitää oikeita ystävyyssuhteita joten puhelin käteen.

No eipä nämä ystävyyssuhteet puhelin kädessä sen paremmilta näytä. Jos vaikka kokeilisi soittamista.

Nokkahuilua tai triangelia ei nyt löydy mistään, joten soitetaan puhelimella:

Ukko Ylijumala: Ukko Ylijumala puhelimessa, kuka kehtaa häiritä jumalallista rauhaani?

[Ukolla on varsin jylisevä ääni, tuntuu aivan siltä kuin puhe tulisi pääni sisältä.]

Soopa: Soopan päätoimittaja tässä terve!
UYJ: Terve Soopa, mitäs äijälle kuuluu? Et olekaan soitellut viime aikoina.

[Ukko rauhoittuu selvesti kun kuulee tuttunsa puhelimen toisesta päästä. Itseasiassa ääni tuntuu vieläkin tulevan pääni sisältä.]

S: Ihan hyvää, kiitos kysymästä. En ole tosiaan paljoa soitellut ja nytkin meinasi jäädä soittamatta kun en löytänyt nokkahuilua enkä triangelia mistään. Onneksi oli tämä puhelin.
Kuinkas kevään alku on sujunut siellä taivaissa, saako kuolleet ja taivaisiin päässeet vieläkään varoitella eläviä ihmisiä tulossa olevista asioista? Nehän kuitenkin näkevät kaiken ja tarkkailevat elämää maapallolla.
UYJ: Kevääseen valmistaudutaan hiljalleen. Viime viikolla Pakkasherra pisti vielä ihan jännitykseksi hiukan lumisadetta ja tarkkailtiin vaikuttaako keli autoilijoiden ajotapoihin. No eihän sillä mitään vaikutusta ollut.
Eikä kuolleilla ole vieläkään mitään oikeutta varoitella eläviä sukulaisiaan, helvetti! Eihän siitä mitään tulisi jos ne olisivat koko ajan sanomassa, että älä nouse vielä autosta, takaa tuleva saattaa ajaa päälle tai nyt kun tuo vesimassa vähän vetäytyi rannalta, niin kannattaa kävellä kukkulalle turvaan, sieltä on tsunamiaalto tulossa.

[Ukko vähän suutahtaa moisesta kysymyksestä. No, ehkä hän tietää paremmin kun on kieltänyt varoitusten jakelemisen eläville.]

S: Teillä taitaakin olla vedonlyönti siellä käynnissä, kuka kuolee milloinkin?
UYJ: No ei tässä mitään vedonlyöntiä tarvita kun minä olen kaiken päättänyt. Vapaa tahtokin on vain hämäystä ja vaikka itse sanonkin, aika hyvä keksintö, eiks jeh? Kuoltuaan pääsevät kuolleet sitten tänne taivaisiin ikuisiksi ajoiksi katselemaan maapallon tapahtumia.

[Vitsaileva jumala, mihin on maailma tullut?]

S: Eikös jossain suunnitelmissa ollut sen sun pojan toinen tuleminen ja maailman tuhoutuminen. Mitäs siellä taivaissa sitten tehdään kun ei ole enää mitään katseltavaa?
UYJ: Hmmmm... Enpäs olekaan miettinyt. Jos sitten vain muistellaan menneitä ja kaikki saavat kertoa kokemistaan kärsimysnäytelmistä maanpäällä?

S: Jos siellä on ikuisesti aikaa niin eikös kaikki ihmiset ehdi kertoa kaikki tarinansa äärettömän monta kertaa toisilleen?
UYJ: On meillä täällä kesyjä lampaitakin joilla ihmiset saavat ratsastaa pitkin niittyjä.

S: Kesyjä lampaita! Siinä on meillä varsinainen eläintensuojelija. Lampaiden selät eivät kestä ihmisen painoa varsinkaan ikuisia aikoja. Et ole vissiin tosiaankaan miettinyt tätä hommaa sen pidemmälle?
UYJ: No en, mutta ei mun hei tarvii, mä oon Ylijumala.

S: Ja sitten se on vielä lisäksi vissiin uskon asia?
UYJ: Nimenomaan. Mutta mun tarvii nyt mennä, keilatunti alkaa kohta ja keilajumala on tosi vihainen, jos myöhästyn.

S: No ei muuta kuin hyviä sarjoja. Eikä sitten käytetä niitä jumalallisia voimia siinä keilaamisessa!
UYJ: Ei ei, milloinkas mä nyt niitä. Moro!

S: Moro!

[Ukko Ylijumalan ääni jää soimaan päässäni ja ihmettelen, puhuinko tosiaan itse Ukon kanssa. Soitetuissa puheluissa on kuitenkin Ukon tiedot. Tulikohon tästä nyt kalliskin puhelu ja minkähän operaattorin liittymä Ukolla on?]

Tuossahan tuo triangeli olikin.

Hups

Ainiin, täällä oli tällainen blogikin, mitäs tällä voisi tehdä?

Osaako tää keittää kahvia?
- no osaa tää mutta sitä ei kannata keittää kun se maksaa niin paljon enemmän kuin ennen EU-aikaa. Eikä tää edes juo kahvia.

Osaako tää ajaa autoa?
- no jos tällä olis auto, niin tuskin tää ainakaan huonommin osaisi ajaa kuin monet muut. Onhan se siinä mielessä jännää, että talvella Suomessa sataa lunta eikä sitä välttämättä huomaa. Ei, vaikka olisi asunut Suomessa vaikka parikymmentä talvea.

Osaako tää heittää hyvää läppää?
- ei tää osaa. Mutta kun on ne kuukkelitkin, niin tää kuitenkin mainostaa tän kirjoittamaa merkintää: Maratonmuisteloita.

Osaako tää luetella numerot yhdestä kymmeneen takaperin?
- tä? Niin kuin isky, iskak, emlok, äjlen, isiiv, isuuk, nämesties, naskedhak, näskedhy, nenemmyk vai?

Softapatentit, osa II

Kirjoitin muutama päivä sitten softapatenteista sekavasti, josta Haltia aiheutetusti huomautti. Olen pohtinut parempaa tekstiä aiheesta, mutta koska siinä en ole onnistunut, tyydyn lainaamaan muita:

Koko piratismin käsitteen lanseeraaminen ja laittoman kopioinnin aiheuttamista "menetyksistä" puhuminen on ollut aivan uskomattoman nerokas - jos kohta aika törkeä - propagandatemppu, jolla ympäröivän havainnoitavan todellisuuden ominaisuudet ja taloudelliset lainalaisuudet on saatu täysin sivuutettua ja painettua villaisella. Väittäisin, että kyseessä on suurin huijaus ihmiskunnan historiassa.

Why are software patents a bad thing? Imagine if you were a musician, composing a symphony. If there were "music patents" in the same way there are software patents, you might get sued for using a trombone to play a solo in the middle of your symphony, because some corporation has patented the method of using trombones in solos. This is, of course, absurd.

Puheenjohtajamaa Luxemburg rikkoi ministerineuvoston sääntöjä, joiden mukaan asia voidaan palauttaa perusteellisempaan käsittelyyn eli ns. B-asiaksi, ellei enemmistö jäsenmaista sitä vastusta. Lisäksi direktiivillä ei ollut todellisuudessa enää edes sen läpimenoon tarvittavia ääniä, joten tältäkin osin nyt tehty päätös oli selvästi sääntöjä vastaan. Koko prosessi ministerineuvossa on ollut tähän asti täydellinen farssi ja se sai - valitettavasti - sen mukaisen lopun. Toivomme syvästi, että jokin jäsenmaista veisi nyt tehdyn päätöksen EU-tuomioistuimeen. Kyseessä oli harvinaisen törkeä jäsenmaiden oikeuksien halveksunta.

Idea Yksityisetsivältä

Tehokkuus on turhaa

Aamuinen lukuhetki Metro-lehden Kaarina Hazardin kolumnin parissa herätti ajatuksia. Harvinaista, mutta kuitenkin.

Kaarina kirjoittaa monia koskevasta ja tunteita herättävästä aiheesta, yksityistämisestä. Nyt tulilinjalla on Helsingin kaupungin palvelulaitos Palmia. Helsingin kaupunki avaa ensi vuoden alussa tukipalvelunsa, siivouksen, kiinteistönhoidon ja cateringin, kilpailutukselle ja palvelut nyt tuottava Palmia joutuu osallistumaan tarjouskilpailuun samalta viivalta muiden kanssa. Hazard maalailee romanttisia kuvia nykyisistä myssynaamaisista (!) keittäjätädeistä, leppoisista talonmiehistä ja vahtimestareista. Yksityistämisen jälkeen Hazard tietää, että ruoka lennätetään Prahasta suoraan helsinkiläisnassuihin, siivoajia riistää ylikansallinen yhtiö ja talon- ja huoltomiehetkin korvataan pamppuja kantavilla mustapusakkaisilla vartijoilla. "Tämä ei ole hysteeristä sarkasmia, vaan oikea suunnitelma, uskokaa pois."

Emme usko. Palmia työllistää tällä hetkellä organisaatiokaavionsa mukaan 1950 henkilöä kolmella päätoimialueellaan, cateringissä (850 hlöä), kiinteistönhuollossa (350) ja siivouspalveluissa (750). Jotta esim. kiinteistönhuoltopalveluiden henkilöstö voitaisiin korvata siilitukkaisilla vartiointimiehillä, pitäisi jossakin olla vastaava määrä mustatakkisia pamppukäsiä odottamassa pääsevänsä vahtimaan rikkoutuneita hehkulamppuja ja lumisia rappusia. Näin ei tietenkään ole.

Jo bussiliikenteen kilpailutuksesta olemme oppineet, että kuljettajat pysyvät samoina riippumatta siitä, mikä yhtiö linjoja sattuu liikennöimään. Catering-puolella esimerkkinä toimii yritysten työpaikkaruokalat vallanneet Amicat ja Sodexhot. Työntekijät ovat vaihtaneet Amicalle vanhoina työntekijöinä ja ruoka tehdään edelleen samassa keittiössä kuin aikaisemminkin. Parannuksena on tietysti tullut ruuan tasaisempi laatu, teemaviikot, raaka-aineiden edullisemmat kustannukset kun Amicalla on neuvotteluvoimaa toimittajiin nähden suurena ostajana, työntekijöiden mahdollisuudet vaihtaa yksikköä, tuurajien saaminen sairastapauksissa jne.

Hazard pelkää tehostamista eli kustannusten nousun hallintaa. Jos kustannusten nousua ei hallita lopputuloksena on Suomi, jolla ei ole vientituotteita. Ja kun ei ole vientituotteita ei voida myöskään tuoda maahan mitään. Julkishallinnon kustannusten nousu johtaa veroprosentin nousuun. Kun veroprosentti nousee, nousee myös tuotteiden hinnat, kulutus laskee kun rahaa tuotteiden ostoon ei ole enää niin paljoa ja työttömyys lisääntyy, mikä jälleen lisää julkishallinnon kuluja. Vähitellen vientituotteiden hinnat ovat niin suuret, ettei niitä enää osteta. Ja samalla hetkellä loppuu ulkomaisten tuotteiden tuonti.

Eihän Hazard vain halua elää vain kotimaisten tuotteiden varassa? Sellainen Suomi oli joskus 1900-luvun alussa ja sinne meidän pitäisi palata, jos ulkomaankauppa lopetettaisiin. Ei ole mahdollista valita sillain niin kuin rohkean kivasti luomutuotteita, pukeutua pellavahameisiin ja istuskella laskevan auringon valossa maitolaiturilla kikatellen hurmurin puheille mutta samaan aikaan nauttia toimivasta joukkoliikenteestä, terveyskeskuspalveluista ja Internetistä. Silloin palellaan kun hiihdetään 15 kilometriä kirkolle hakemaan kunnan eläinlääkäriä joka ei ehdi paikalle ajoissa ja ainut lehmä kuolee synnytyskomplikaatioihin. Silloin koko sisaruskatras ei pääse samana päivänä kouluun koska kaikille ei ole kenkiä. Silloin rakennetaan navettaa ja nuori Kaarina suoristaa vääntyneitä nauloja koska naulat ovat kalliita. Nuorella Kaarinalla vain ei ole vasaraa, koska niihin ei ole varaa, vaan nuori Kaarina hakkaa nauloja suoriksi kivellä, aina välillä sormiinsa iskien.

Hazard voisi vaikka käydä kysymässä keskimääräiseltä H&M:n asiakkaalta, olisiko tästä kivaa luopua kännykästä, tietokoneesta, televisiosta, autoista, meikeistä, ulkomaisista kauppaketjuista ja muuttaa maalle tekemään heinää, suoristamaan nauloja kivillä ja käyttämään samoja kenkiä kahdeksan sisarensa kanssa.

Suomi on peruuttamattomasti mukana maailmantaloudessa ja niin pitääkin. Elintaso, terveydenhuolto ja ihmisten mahdollisuudet toteuttaa itseään ovat aivan eri luokkaa kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa.

Hätäisen rääkäisynsä loppuosassa Hazard vertaa nykyaikaa fasismiin ja järkeistämistä Zyklon-B:hen. Hän kritisoi kritisoimisen vuoksi eikä esitä edes karkeata vaihtoehtoa. Hazardin käyttämä natsikortti on jo vuosikausia ollut nyyssikeskusteluissa merkki siitä, että koko teksti, jossa natsiviittaus on esiintynyt, on arvoton ja suoranainen provokaatio.

Valitan Hazard, kirjoituksesi oli niin paha provokaatio ja turhuuksien rovio, että sorruin heikkouttani vastaamaan siihen.

Edit 12.3.2005 klo 11:08, poistettu viimeinen lause koska se viittasi kirjoittajan persoonaan eikä itse tekstiin.

Softapatentit

Amerikka voisi tuoda demokratiaa Eurooppankin, eilinen nimittäin oli synkkä päivä demokratialle Euroopassa - erittäin kiistanalaiset softapatentit hyväksyttiin ilman äänestystä.

Tämä on luonnollisesti herättänyt närkästystä kaikkialla muualla paitsi suurissa yrityksissä, jotka ovat lobanneet lakia vuosikaudet, ja valtamediassa. Ikäänkuin koko asia olisi merkityksetön. Missä on Hesarin pääkirjoitus tai vieraskynä otsikolla "EU ei välitä enemmistöstä, vain rahasta"? Jos softapatentit halutaan läpi, niin demokratian mukaista on käsitellä ne protokollan mukaan.

Ehkä tavallisten ihmisten pitää turvautua epärehellisiin keinoihin kun se näyttää olevan sallittua. Ryhdytään lahjomaan jotta saadaan haluamamme päätökset läpi.

Tällaisina hetkinä toivoo olevansa salaperäinen maailman hallitsija, joka normaalisti katselee touhua hiljaisena taustalla mutta puuttuu kovalla kädellä asioihin, jos ne menevät näin pahasti päin ****** (valitse joku sopiva tuhma ja sensuroitava oleva sana). Mitään väliä mitä enemmistö tahtoo.

Financial Times kirjoittaa aiheesta ja artikkelista käy ilmi, että suuret yhtiöt tahtovat sitä kovastikin, mutta muut eivät. FT sentään on julkaissut editorin kommentin aiheesta.

Enemmän uutisia: wiki.ffii.org/SwpatcninoEn
Blogaajatkin ovat kirjoittaneet:
fi-lib, Tiedemies.

Tekijänoikeus

Olisikohan ollut Australian oikeuslaitoksen päätös, joka totesi mailin forwardoinnin olevan laitonta, koska alkuperäinen teksti on tekijänoikeuden alaista materiaalia. Suomessakin kokonaisten teosten lainaaminen on kiellettyä mutta pienten pätkien lainaaminen sallittua. Ehkäpä tästä(kin) pitää lähettää vinkki Teostolle, että käskevät opetusministeriötä lisäämään mailien forwardointiin pienen teostomaksun. Vaikkapa pari senttiä yhdestä forwardoidusta mailista yhdelle vastaanottajalle. Loppuisi samalla idioot. ups, tietämättömien nettikäyttäjien jättimäiset forwardit sadoille tai tuhansille vastaanottajille.

Teosto on varmaankin paras bisnesmalli mitä voi keksiä. Uusia tapoja kerätä rahaa estää vain mielikuvitus ja lait säätää opetusministeriö.

Usko

Internet-ajassa vanhoja mutta hyviä:

I don't expect you to believe something just because I said it. I expect you to evaluate my claims logically.

Anybody can write anything they want. Who do you choose to believe? Without evidence, all you can do is roll the dice.

Ja uudempaa tuotantoa:

The farther back in time you go, the more generally wrong people were about most things.

Tekijänoikeusmaksut

Happy birthday to you on näemmä tekijänoikeudella suojattu kappale ja sen julkisesta esittämisestä tulisi maksaa tekijänoikeuskorvauksia. Aivan kuten kaikista muistakin kappaleista. Jokin aika sitten inistiin taksien radionsoitosta, laulujen hoilaamisesta lastentarhoissa ja virsistä. Jos on olemassa yleinen laki, joka määrää yleisestä esittämisestä maksettavaksi tekijänoikeusmaksua, niin kyllä sitä pitää sitten myös maksaa aivan kaikesta. Tietäkööt lainsäätäjät mitä ovat menneet tekemään, kun joka paikassa todetaan, ettemme valitettavasti voi nyt esittää musiikkia koska se maksaa.

Siksi myös sanonnat pitäisi saattaa tekijänoikeuden piiriin. Muotoilussa esim. kauluspaidoista ja perinteisistä 5-taskuhousuista voisi maksaa vähän mallisuojamaksuja, QWERTY-näppäimistöstäkin hyvittäisi mielellään pari euroa, tai ainakin niistä näppäimistöistä, joissa on funktionäppäimiä, nehän ovat paljon uudempi keksintö. Vanhojen lankapuhelinten sointiääni samalle listalle myös ja kahviautomaattien valmis-äänimerkki. Autojen tyyt-äänet, hälytysajoneuvojen sireenit ja kuorma-autojen peruutusäänipiippaukset. Listahan on aivan loputon! Teostossa ollaan näemmä kovin mielikuvituksettomia.

Ruuhkat ja optimointi

Usein toistuvissa toiminnoissa optimointia tulee harrastettua paljon enemmän kuin vähän toistuvissa toiminteissa. Varsinkin liikkumisessa paikasta toiseen säännöllistä reittiä pienetkin toistuvat viivästykset pyritään poistamaan. Varsin hyvin tämä tulee esille työmatkalla tai ollessa jonkun autokyydissä. Kun toinen kiroilee liikennevaloja itse on vain tyytyväinen julkisia kulkuneuvoja jouhevammasta siirtymisestä.

Muutenkin tunteenomainen suhtautuminen liikkumiseen on turhaa, liikenteessä on usein muitakin ja varsinkin kaupungeissa matka-aika riippuu oleellisesti muiden kulkijoiden määrästä. Ollaanko silloin vihaisia muille, että he ovat tulleet hidastamaan yksilöpyksilön siirtymistä?

Suuttumus johtuu yksityisen tilan (henkilöauton) ja julkisen tilan kohtaamisesta. Henkilö kuljettaa omaa yksityistä tilaansa paikasta toiseen ja kuvittelee sen sisällä pystyvänsä hallitsemaan myös muita. Pystyyhän hän hallitsemaan mm. musiikkia, lämpötilaa ja matkaseuraa. Kun muut eivät olekaan poissa tieltä, suuttumus nousee ja kuvitellaan järjestelmän toimivan itseään vastaan. Liikennevalojakaan ei ole suunniteltu päästämään omaa ja arvokasta persoonaa läpi juuri silloin, kun pitäisi. Syytetään liikennesuunnittelijoita epäpätevyydestä aivan kuin nämä eivät kymmenien vuosien kokemuksella osaisi järjestää liikennettä kokonaisuuden kannalta mahdollisimman tehokkaaksi.

Julkisia käytettäessä ihminen ymmärtää ilmeisesti helpommin, että toimivassa yhteiskunnassa on myös muita joiden tarpeet täytyy ottaa huomioon. Julkisissa näkee huomattavasti harvemmin ihmisiä kiroilemassa liikennevaloille tai ruuhkalle. Näyttäisi, että ihmiset ymmärtävät, että muillakin on oikeus olla siellä koska he itsekin ovat.

Ehkä yksityisautoilu pitäisi kokonaan kieltää ruuhka-aikaan. Tai koska tämä on sinänsä mahdotonta, eihän ruuhkia sitten enää olisi eikä autoilu sitten taas olisi kiellettyä, pitäisi ruuhkassa olemisesta veloittaa kuten suunnitellaan Ruotsissa tai keskustaan ajamisesta kuten Lontoossa.

Oleellista tietenkin on optimoidan mahdollisimman monen ihmisen mahdollisimman vaivaton, nopea, edullinen ja joustava liikkuminen paikasta toiseen. Joiltakin välillä sumenee tämä päämäärä ja öyhötetään oman ja kaverin puolesta sen kuin ehditään ajattelematta kokonaisuutta. Se on kapeakatseisuutta.