Puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä.
Jos tätä joutuu selittämään, niin kumpaan ryhmään kysyjä luultavammin kuuluu?
No sitä ei luotettavasti pysty sanomaan, koska käsitteet saattavat olla outoja, mutta silti.
Puolet ihmisistä on keskimääräistä lyhyempiä.
Jos tämä on jotenkin vähemmän tunteita herättävä lause kuin ensimmäinen, niin miksi?
Puolet ihmisistä on keskimääräistä vähemmän musikaalisia.
Puolet ihmisistä on keskimääräistä vähemmän sosiaalisia.
Määreiden sisällöstä ja mittaustavasta ei välttämättä päästä yhteisymmärrykseen, mutta ei se tarkoita etteikö väitteet pitäisi paikkaansa.
Otetaan yksi ihminen. Laitetaan ihmiselle rikosrekisteri, näpistyksiä, pahoinpitelyjä ja huumausainerikkomuksia. Parin vuoden ajalta paljon kolttosia - ei näytä hyvältä. Sanotaan, että hänellä on koulussa voimakkaita mielipiteitä, siis häirikkö, ja, että kaikki tuntevat hänet. Kuulostaako mielenkiintoiselta? Ei, kyseessähän on tavallinen pikkunilkkirikollinen jonka tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.
Sovitaan, että ko. henkilö on kuollut 19-vuoden iässä - eikä tulevaisuus tosiaan kovin valoisa ollutkaan. Laitetaan ruumis asuntoon josta se löydetään viikkoa myöhemmin. Mielenkiintoista? Ei, ketä kiinnostaa joku aloitteleva yhteiskunnan turmelija, muiden työn ja vaivan vahingoittaja? Ei ketään, joku lähiomainen saattaa kyyneleen vierittää poskelleen, jos niitä lähiomaisia vielä on.
Sovitaan, että kyseinen ruumis on naisen ja eläissään hän poseerasi muutamassa valokuvassa. No niin, johan alkoi kiinnostaa! Sitä sitten itketään lööpeissä monta päivää kuinka Mari oli niin sitä ja tätä. Juu, Mari oli aloitteleva rikollinen. Harmittavaa tässä on lähinnä se, että hänen kouluttamiseensa sijoitetut rahat menivät hukkaan. Jos oletetaan, että Mari ei olisikaan kuollut nyt vaan olisi jatkanut rikollisella urallaan, hän todennäköisesti olisi aiheuttanut yhteiskunnalle huomattavan suuria kustannuksia kunnes olisi satojen näpistysten, ryöstöjen, pahoinpitelyjen, huumausainerikosten ja vahingontekojen jälkeen kuollut yliannostukseen katkeroituneena kolmikymppisenä. Että lopetetaan se jeesustelu siellä lööpeissä!
Sinisen kirjan marginaalin ylläpitäjä Jani on poistanut blogistaan tekstiä poliisin pyynnöstä. Näyttäisi siltä, että poliisi on vedonnut väärään lainkohtaan ja näin ollen pyyntö tai vaatimus olisi laiton.
Koko kiista kuitenkin alkoi kun Marginaalissa julkaistiin kriittisiä mielipiteitä Korivaaran koulun rehtorista Ilkka Pöyrystä. Pöyry lienee käyttänyt epäilyttäviä opetusmetodeita uskonnon opetuksessa joista osa pitää ja joista osa ei pidä.
Uskonnon opetuksessa opettajan omat intressit saattavat mennä sekaisin aiheen objektiivisen tarkastelun kanssa. Pakollinen uskonnon opetus pitäisikin poistaa kouluista ja siirtyä kokonaan opettamaan elämänkatsomustietoa. Uskontoihin liittyviä asioita voitaisiin käsitellä historiantunneilla ja pohtia, miksi ihmiset ovat olleet ja ovat edelleen niin tohkeissaan siitä. Psykologiassa voitaisiin käsitellä ihmisen tarvetta hakea turvaa jostain suuremmasta oliosta, jos ihminen ei pysty kohtaamaan reaalimaailmaa sellaisenaan. Ehkä jonakin päivänä uskominen julistetaan mielisairaudeksi.
Jos ja kun uskonnon opetusta ei kouluista kuitenkaan poisteta, tulisi uskonnonopettajilta vaatia eroa kirkosta - eihän mitenkään voida olettaa heidän pystyvän kertomaan uskonnoista objektiivisesti jos he kannattavat niistä jotain tiettyä. Eihän Helsinki-Oulu [joku urheilulaji]-ottelun tuomaritkaan saa olla kummastakaan kaupungista.
Jos opettajat tekevät virheitä opetuksessaan niin kyllä selkeästi suurempi ongelma Suomen kouluissa on oppilaat, jotka häiriköivät muiden opetusta ja joiden käsittelyyn opettajilla ei ole taitoja tai oikeuksia. Aivan alaluokkia lukuunottamatta lähes kaikissa luokissa on häiriköitä, jotka sabotoivat muiden oppimista. Vähitellen he huomaavat, ettei opettajilla oikeastaan ole mitään välineitä heidän kurissa pitämisekseen ja heillä on lähes vapaat kädet terrorisoida koko luokkaa. Opettat ovat kuitenkin useimmisten aikuisia, heillä on korkeakoulututkinto ja arvostelukykyä, joten heidän oletetaan olevan opettamisen ammattilaisia. Heille on myös annettu paljon vastuuta lasten kasvatuksessa, viettäväthän ala-asteen opettajat lasten kanssa 5-6 tuntia päivässä ja antavat esimerkillään kuvan siitä, miten aikuisten maailma toimii. Siksi heiltä pitää vaatiakin paljon ja rikkeisiin pitää puuttua kovalla kädellä.
Kun Ilkka Pöyry selvästi on toiminut arveluttavasti, on suorastaan pöyristyttävää, ettei häntä ole väliaikaisesti kielletty pitämästä uskonnontunteja. On sitä pienemmästäkin väliaikaisia viraltapanoja ja lomautuksia. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin sen verran jääräpäinen ihminen ja sopivasti tukea kunnan puolelta, ettei tällainen pieni älynväläys ole päässyt aivoihin asti.
Ruokalassa viereisestä pöydästä kuului naurua ja kovaäänisesti sanottuna "blogi"!
Mitä mitä?! Blogi? Eivät ne varmaan mua tarkoittaneet kun sanoja ei luultavasti tiedä edes nimeäni. Bloggaako joku niistä? Ja ennen kaikkea: miten kirjoitan tästä blogiini?
Ikään kuin jokainen maailmassa lausuttu blogi-sana olisi niin harvinainen ja arvokas, että siitä täytyy raportoida lähinnä muille bloggaajille ja sitten voimme omassa erinomaisuudessamme taputella toisiamme selkään, olen minäkin jo kaksi vuotta blogannut. No kivat sulle.
Onnistuiko nyyssikirjoittelu muuttamaan maailmaa ja vavisuttamaan perinteisiä tiedotusvälineitä? Ei, eikä onnistu bloggaaminenkaan. Toki sillä on paremmat eväät koska blogi keskittyy henkilön tai henkilöiden ympärille kun nyyssit keskittyivät aiheen ympärille. Henkilö saattaa kerätä arvovaltaa ja luottamusta ja vähitellen joku saattaa hänen uutisiinsa luottaakin. Ruumismi toimii verkossakin. Harmittavasti vain uutiset ovat kovin suppealta alueelta, vain pieni yleisö jaksaa seurata niitä aktiivisesti eikä tiedonvälitys välttämättä ole sen nopeampaa kuin perinteisissäkään medioissa.
Tokihan blogeilla on paikkansakin. Ihmiset pääsevät harjoittamaan oikein- ja väärinkirjoitusta, kirjoittamaan muistoja tulevaisuuteen ja muodostamaan kaveripiirejä. Siellä täällä saattaa joku ajatuskin vaihtua, mutta taitaapa blogilistan enemmistö keskittyä päiväkirjailutyyppiseen julkaisuun.
Varsin usein netissä näkyy tilitystä siitä, kuinka joku inhoaa niitä, jotka eivät tiedä eroa irkkaamisen ja irc-gallerian välillä. Näyttää tosin siltä, että näitä inhoajia on enemmän kuin tietämättömiä tai sitten webbikäyttäytymiseni ei ole tutustuttanut minua tuohon tietämättömien sakkiin.
Tosin voi olla niinkin, että tietämättömiä valistetaan ja heistä tulee tietäväisiä. Tietämättömiä inhoavat eivät vähene, koska voivat vuosia sanoa inhoavansa tietämättömiä vaikka tietämättömästä olisi tullut tietäväinen.
Tai sitten osa tietämättömistä on provoja.
Viimeinen tosin edellyttää positiivista arviota ihmisistä, vähän saman tapaan kuin, että eihän Karpela oikeasti voi haluta ehdottamaansa sensuuria ja, että oikeasti ymmärtää sen seuraukset. Fabula kirjoittaa aiheesta ansiokkaasti.
Muutama viikko sitten pohdin, kuinka kaikki menneet ja tulevat tapahtumat olisi mahdollista saada selville tuntemalla jokin tietty tila tarkasti ja sitten laskemalla atomien käyttäytymisestä menneisyyttä tai tulevaisuutta. Pohdintani osoittautui vääräksi kvanttimekaniikan satunnaisuuden vuoksi.
Jos oletetaan, singulariteetti saavutetaan ja näin syntynyt entiteetti kykenee ratkaisemaan varsin suuren osan ihmisen keksimistä ongelmista, kuten vaikkapa valoa nopeamman matkustamisen ongelman, voisi tämä entiteetti rakentaa vaikkapa 50 valovuoden päähän maapallosta tarkkailukehän, jolta nauhoittaisi kaikki maapallon tapahtumat. Rakentamalla tuon kehän vielä kauemmas, vaikkapa 3000 valovuoden päähän, voitaisiin kaikki maapallon tapahtumat tallentaa ja ratkaista kuka oli Jack the Ripper, kuka murhasi Kyllikki Saaren ja kuka todella oli Kysyn vaan. Siellä voisimme sitten katsella huvittuneena ihmisten ongelmia ja toilailuja ihmetellen, kuinka noin alkeellinen olio onnistui selviytymään niinkin kauan hengissä.
Tietysti tuonne tarkkailukehän päähän maapallosta pitäisi matkustaa nopeammin kuin valo, jotta tapahtumia ehdittäisiin tarkkailemaan. Jo itsessään käsite nopeampi kuin valo on avoinna keskustelulle, mutta olettakaamme sen tarkoittavan vaikka siirtymistä paikasta toiseen viiveettä. Sinne sitten vaan pystyyn vähän parempia teleskooppeja ja radiovastaanottimia. Ehkä aivan kaikkea emme saisi selville, jotkut signaalit kun interferoisivat toisensa lukukelvottomiksi, mutta olisi se mukava katsella vaikkapa keskiaikaa pikakelauksella ja mutustella jotain hyvää, jos näin ruumistisiin toimintoihin verrataan. Naureskella 2000-lukuiselle versiolle itsestäsi, joka teki kaikkea hölmöä ja seikkali tunteidensa muodostamassa ristiriitaisessa verkostossa.
Voihan tietysti käydä niinkin, ettei koko singulariteettia saavuteta, mutta se vaikuttaa olevan epätodennäköisempi vaihtoehto. Ties mikä virus pyyhkäisee maapallolta älykkään elämän, grey goo eli nanomateriaalimassa peittää maapallon tai joku meteoriitti resetoi koko pallon. Kaikkia näitä vastaan paras vastalääke on tietysti kehittää Ystävällinen tekoäly mahdollismman nopeasti. Mitä kauemmin sen tekemiseen kuluu aikaa, sitä todennäköisemmin käy huonosti. Kehitysajalla kannattaa tietysti pyrkiä pidentämään tervettä ihmiselämää, se kun on paljon helpompi käsite ja hyödyttää myös Ystävällisen tekoälyn rakentamista.
Joskus on varsin mielenkiintoista kuinka jonkun jutun kommentit lähtevät aivan eri suuntaan kuin varsinainen jutun aihe.
Lopuksi on hyvä muistaa, ettei näillä teksteillä ole mitään väliä. Jos joku teksti tuntuu kovin hyvältä, joku muu on varmaan kirjoittanut siitä jo paremmin ja joku on varmaan kritisoinut tuota tekstiä. Mutta vaikka juuri tämä teksti ei tuottaisikaan maailmaan kokonaan uusia ajatuksia, niin saattaa se silti tuottaa niitä minun päähän.
Kokonaisuutena tästä sunnuntain katsauksesta jää mieleen, että olen ainakin omaan päähäni onnistunut kehittämään mielenkiintoisia ajatuksia. Monet näistä jutuista oli päässyt jo unohtumaan, mutta mielestäni paras neljännes jutuista on sen verran laadukkaita, että kyllä niitä kehtaa vieläkin lukea. Kaikkiahan voisi tietysti parannella ja kirjoittaa ne uusiksi, ei tämä sitä tarkoita.
Syksyllä 2004 monta merkintää tuli raapustettua vaaleista kotimaassa ja uudessa maassa. Julkaisin lukuja vuoden 2000 jenkkivaaleista ja mielenkiintoisen Bushin ja Kerryn tiedepoliittisen haastattelun. Nyt vaalien jälkeen nämä tuntuvat kovin etäisiltä. Tekemäni 404-sivu tuntuu jo vähän aikansa eläneeltä.
Lokakuussa oli blogipiirin pikkujoulut lähikulmilla jossa vierähtikin aikaa pikkutunneille.
Lokakuussa teetimme lukijatutkimuksen ja haastattelimme lukijoitamme. Haastattelu on kerännyt varsin paljon googlettajia trendikkäillä kursiivilla kirjoitetuilla hakusanatäkyillään.
Ja Soopan historian parhaat (ja ainoat) aforismit näkivät päivänvalon 18. marraskuuta. Pitäisiköhän sitä toistekin.
Bloggauksen äärellä äijäily on kokenut takaiskunsa. Niin myös kesäkuussa 2004 kun ruumistinen imago koki kolauksia. Elokuussa yritin vähän parantaa imagoani urheilemalla kohtuudella. Liekkönä onnistunut.
Blogirintamalla tapahtui helmikuussa 2004 kun lariq.nettiin tuli muitakin bloggaajia, iMitvitin, Khiloun, Tommin, Kaksoisagentin ja Räksytystä Raitiltan muodossa. Kaikki edellä mainitut kannattaa lisätä pamaukseensa, jos niin ei jo ole tehnyt.
Maaliskuussa jaettiin ensimmäiset kultaiset kuukkelit ja bileitä muisteltiin jälkikäteen.
Huhtikuussa alkoi Soopan maineikas puhelinkeskustelusarja. Ensimmäisenä Soopan toimittajalle soitti W3C:n Tim Berners-Lee ja sen jälkeen sarjan taso onkin tasaisesti mutta varmasti laskenut. Yllätyksettä. Kuukausien saatossa päätoimittajamme on puhunut mm. Outi Antilan, Matti Vanhalan ja Jean-Claude Trichetin, Kent Hovindin, Jyrki Muonan, Marketta Kokkosen ja monien muiden kanssa.
Aprillipäivänä edesmennyt Kysyn vaan kävi ensimmäisenä ei-Pinseri-nimisenä blogina blogilistan kärjessä. Nykyään kärkikamppailua käy Pinseri, SchizoBlog ja iMitivit. Tosin uuden blogilistan top-listan rankingiä ei ole vielä julkaistu, joten kärki saattaa heilua rajustikin.
Joulukuussa 2003 ikämittari heilahti alkamaan uudella numerolla ja niinpä tutkailin elämääni ja sitä, mitä oli tullut tehtyä ja mitä oli jäänyt tekemättä.
Sen jälkeen yksittäisistä tapahtumista on jäänyt mieleen ainakin maratonin juokseminen, osallistuminen lippupallon mm-kisoihin (menestys oli niin huimaa, etten pystynyt pukemaan sitä sanoihin) ja aivan viime aikoina 10000 valokuvan ottaminen cheerleadingin sm-kisoista (joista juuri nyt on julkaistu 3976).
Elokuun 4. 2003 julkaistu iltasatu GWB:n tempauksista on kerännyt paljon linkkejä ja googlettajia. Onhan se vieläkin hauska.
Viides elokuuta kirjoitin pitkästä eliniästä. Nyt jo kuollut blogi Lumi Adela kirjoitti tuolloin ihmiselämän rajoituksista ja sellaisesta huuhaakäsitteestä kuin luonnollinen elämän pituus. Jos elämä tuntuu Lumi Adelasta tai muista liian pitkältä, niin Pentti Linkolan sanoin: "koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä itsemurhaa".
Jos joku kaipaa luonnollista elämää, niin muuttakoot asumaan laavuun. Mutta älä missään nimessä käytä sen tekemiseen narua, muovia, puukkoa, kirvestä tai mitään muutakaan esinettä, jota vain ihminen pystyy valmistamaan. Luonnollisuuden rajan vetäminen johonkin sattumanvaraiseen hetkeen, joka niin kovin usein tuntuu olevan juuri se hetki jossa sanoja elää, on tekopyhää viisastelua, kapeakatseisuutta ja puhdasta idioottimaisuutta.
Toukokuussa 2003 julkaistu teksti sukellusreissusta hyisessä Itämeressä edustaa ei-niin-järkeviä-tempauksia -sarjaa. Märkäpuvulla vaan ei pidä lähteä sukeltamaan neliasteiseen veteen. Kuivapuku onkin sitten jo toinen juttu.
Maaliskuun 24. Soopassa julkaistiin artikkeli bloggaajayhteisön ja nyyssiyhteisön eroista. Net.nytissä oltiin kritisoitu parturi-bloggausta ja siitä sitten piti sanoa pari sanaa. Toisten kritisointi ei jäänyt väliaikaiseksi ilmiöksi, vaan on noussut mittoihin jossa toisia blogaajia painostetaan lopettamaan.
Ja vieläkään ei ole pakko lukea niitä blogeja, joista ei pidä.
No, joillakin vain on elämää häiritsevä tapa loukkaantua. Keskiajalla herrat ryhtyivät kaksintaisteluun jos joku loukkasi. Siinä sitten kuoltiin oman kunniansa edestä. Luulisi jo tuon kertovan, että koko kunnian käsite on pahanlaatuista ruumismia. Miettimällä hetken verran vaikka Crockerin säännön ideaa, voi varsin moni parantaa elämänlaatuansa.
Heti helmikuun 25. 2003, vain viisi päivää blogilistalle ilmoittautumisen jälkeen Soopan toimitus pisti kasaan tekstin Newtonin ennustuksista maailman loppumisesta vuonna 2060. Nyt kun olemme pari vuotta lähempänä tuota maailman loppumisen päivämäärää, ei se näytä sen enempää eikä vähempää realistiselta kuin kirjoitushetkenäkään.
Tai jos maailman sattuisikin loppumaan, niin ainakaan siitä ei tiedettäisi Suomen kouluissa ja kirjastoissa koska luultavasti uutinen jäisi Karpelan sensuuritutkaan. Onhan se selkeästi sellaista törkymateriaalia, joka järkyttäisi lapsia ja vähän vanhempiakin.
Tänään tulee kaksi vuotta kuluneeksi siitä, kun sähköpostilaatikkooni ilmestyi maili Pinserin Samilta. Viesti oli ytimekäs, blogisi on lisätty blogilistalle.
Olin virallisesti blog(g)aaja.
Mieltä kuitenkin kaihertaa epävarmuus, onko tämä blogini virallinen vuosipäivä? Ensimmäinen blogientry löytyy jo toukokuulta 2002 eli sen mukaan blogini täyttää kohta kolme vuotta. Kirjoituksia ilmestyi alussa kuitenkin varsin epäsäännöllisesti, vain viisi vuonna 2002. Turha pohtia, voinhan viettää juhlapäivää kaikkina mahdollisina päivinä.
Soopan toimitus uudelleenjulkaiseekin tänään vuosien varrelta joitain kirjoituksia. Mutta hah! Eipäs uudelleenjulkaisekaan, vaan ainoastaan linkittää niihin. Jos olisimme jokin vanha ja kärttyinen media, kuten sanomalehti, joutuisimme tuhlaamaan paperia uudelleenjulkaisuun. Tai jos olisimme televisioyhtiö, joutuisimme kaivamaan vanhat rypistyneet nauhat varastosta ja näyttämään ne katsojille uudestaan. Tai jos olisimme radioasema, joutuisimme kaivamaan varastosta kelasoittimen ja miettimään millä piuhoilla saisimme sen kiinni muuhun tuotantolaitteistoon. Onpa mukavaa olla blogi.
Jokunen vuosi sitten digitaalisen kuvankäsittelyn ja -kuvauksen yleistyessä pohdittiin kuvamanipulaation vaikutusta kuvaviestintään. Arveltiin kuvan todistusvoiman vähenevän kun jokaiselta löytyy kotoa mikro jolla muokata painokelpoisia kuvia uuteen uskoon ja kun jokaisesta työväenopistosta löytyy Photoshop- ja PaintShopPro-kurssit.
Digitaalikameroiden voimakas esiinmarssi on kuitenkin aiheuttanut lähes vastakkaisen ilmiön, kukaan ei jaksa käsitellä hirvittävää kuvamäärää. Yksittäistapauksissa kuvia voidaan manipuloida esittämään selvästi todellisuudesta poikkeava tilanne, mutta tällaisen rakentaminen on huomattavan työlästä. Suomen, ja varmaan maailmankin lehdistössä on käytössä periaate, ettei kuvaa saa muokata muuten kuin rajaamalla alkuperäistä kuvaa. Sävyjä on säädetty muutenkin painotyöhön sopiviksi ja paremmin todellisuutta muistuttaviksi kauemmin kuin digitaalista kuvankäsittelyä on ollut olemassakaan.
Muistaakseni Hesarin Nyt-liite teki jokunen vuosi sitten jutun jossa kuvasivat miehen, auton ja ympäristön erikseen ja yhdistivät nämä yhdeksi kuvaksi ja kertoivat sitten koko kuvan syntyprosessin ja tarkoituksen. Toisiinsa sopivien elementtien erikseen kuvaaminen eri ympäristöissä on yllättävän vaikeaa. Perspektiivivirheitä tai varjojen ja valojen suuntaa ei niin vain korjatakaan Photoshopissa ja onkin paljon helpompaa edelleen järjestellä kaikki valmiiksi reaalitodellisuudessa ja sitten ottaa siitä yksi kuva, jota ei tarvitse käsitellä.
Lehtikuvien volyymin ja kuvaajien työtaakan vuoksi ei järkevästi voida kuvitella, että kuvia muokattaisiin radikaalisti. Kotikuvankäsittelyssäkin jonkun asian poistaminen kuvasta on paljon helpompaa tehdä laadukkaasti kuin jonkun asian lisääminen kuvaan.
Kuvankäsittelyn näennäinen helppous saa usein aikaan tunteen, että korjataan sitten Fotarilla. Sitten kun ottaa kuvat Fotariin ja alkaa tekemään töitä, huomaa käyttäneensä kymmenkertaisesti aikaa verrattuna siihen, jos olisi tehnyt vastaavan tilanteen kuvaushetkellä.
Luonnollisesti on olemassa hetkiä ja kuvia, jolloin ainoaksi mahdollisuudeksi jää käsitellä kuvaa tietokoneella. Tällöin on tietysti kiittää tekniikkaa kun voi tarttua hiireen eikä tarvitse kiroilla pimiössä litkujen ja kuivureiden kanssa, ottaa kellolla aikaa valotusajoista ja tehdä häivytyksiä pahvilla tärisevällä kädellä.
Digitaalikameroiden kasvaneet tarkkuudet ovat myös omiaan vaikeuttamaan kuvamanipulaatiota, muutettavia pikseleitä kun on paljon enemmän. Tarkan todellisuutta muistuttavan kuvan luominen tietokoneella alusta loppuun on vieläkin todella vaikeaa.
Muusikoilla on usein harhaisia kuvitelmia siitä, kuinka juuri heidän laulunsa ja lallatuksensa ovat niin merkittäviä, että ne muuttavat maailmaa. Toki unelmia ja tavoitteita pitää olla, nehän lisäävät motivaatiota, mutta suurin osa muusikoiden, tai viihde-taiteilijoiden, unelmista laskeutuu suoraan kuralätäkköön kulkematta Grammy-gaalan kautta.
Mutta onneksi tekniikka mahdollistaa omien ideoiden testaamisen. Kuka tahansa voi perustaa blogin ja katsella kuinka pitkälle omat kirjoittajansiivet kantavat. Pinserin blogilista vetää liitokoneet irti maasta mutta sitten pitäisikin keksiä miten lämpimiä ilmavirtauksia löydetään ja käytetään, ettei alas tulla kuin kiireinen meteoriitti. Suurin osa blogeista ei kerää lentonsa aikana yhtään kommenttia ja hyvällä tuurilla linkin pari jostain toisesta blogista. Yritä siinä sitten muuttaa maailmaa kun lukijoita on päivittäin 12. Minun teksteilläni on merkitystä! Paskat ole. Hyvä jos lukija loppuun asti jaksaa.
Joskus yläasteella tai muussa labiilissa elämänvaiheessa oli tapana käyttää sanontoja kuten "äitis oli...". Ikään kuin kehittymisestä kertoo toimistolla kaikuvat sanat "äitis oli class loader".
No okei, ei kukaan niin tainnut sanoa, mutta melkein.
On aika valmistautua illan blogipiirin kevätriehaan, käydäänpä siis läpi tarkistuslista:
Marsin maankaltaistukseen kannattaa käyttää Marsista löytyviä aineita, jotka ovat maankaltaistuksessa 300 kertaa tavallisia kasvihuonekaasuja tehokkaampia. Vaikka hommaan tuhraantuisikin satoja vuosia niin lienee se silti helpompaa kuin sillan rakentaminen täältä Marsiin. Kun Mars on saatu terraformattua, on molemmilla planeetoilla luonnollisesti jo lukuisia avaruushissejä, ellei jotain parempaa esineiden kuljetusmetodia ole keksitty siihen mennessä. Luultavasti onkin, vaikkei tavaroita enää tarvitse kuljetella kun kaikki rakennetaan paikan päällä nanokoneilla.
Kasvihuonekaasuista on jonkin verran ongelmia maapallolla ihan nykyäänkin. Maapallon ilmakehä lämpenee, Golf-virta tyrehtyy ja koko Skandinavia jäähtyy ja muuttuu yhtä mukavaksi asuinpaikaksi kuin Siperia. Mutta koska niin harva tahtoo oikeasti kuluttaa vähemmän jottei kasvihuonekaasut tärvelisi ilmastoa, Andrew Oswald Warwickin yliopistosta ehdottaa, että tulevat sukupolvet eli syntymättömät ihmiset maksaisivat kulut. Lätkäistään heille vähän enemmän veroja koska he kuitenkin ovat rikkaampia kuin ihmiset nykyään ja osaavat samalla arvostaa puhtaampaa ympäristöä ja ovat siitä vähän valmiita maksamaankin. Eikö sinustakin olisi mukava maksaa vaikkapa sotakorvauksia kun saamme asua itsenäisessä valtiossa? Idea on muutenkin hemmetin hyvä. Sysätään tulevien sukupolvien maksettavaksi myös fuusiovoimalan kehittämisestä, EU:n maataloustuesta ja kännyköiden taustakuvien latailusta syntyvät kulut. Ja kun mä olen pizzan velkaa kaverille, niin voisiko senkin sysätä vaikka vuoden 2045 jälkeen syntyville?
Ups, tarkoitus olikin vain siirtää kuluja, jotka hyödyttävät tulevia sukupolvia huomattavasti, kuten ympäristöteknologia. Oswald järkeilee: ""In return for a cooler globe, our offsprings' offspring would pay more tax to the governments of their era," ja jatkaa vielä "Future generations pass us down their money; in return we pass them up our low temperature. All generations gain."
Viikonloppu oli sen verran uuvuttava, että vasta nyt olen kykeneväinen kirjoittamaan sunnuntailistan, vaikken sitä edes normaalisti tee.
Aamuisen kierrokseni ruttopuistossa ja ajatukset nukkumaan menosta uudelleen keskeytti AC/DC. Hengästyttävän vauhdikas Thunderstruck pauhasi "Thunder, thunder!" Tai kuten Alivaltiosihteerin pojat hauskasti imitoivat "tandö, tandö".
Olin toki kuullut rockin ja popin suurnimien yllätyskeikoista levymyynnin edistämiseksi mutten ollut kuullut yhdestäkään yllätyskeikasta Suomessa. Toki Fröbelin palikat olivat kiertäneet Ulvilaa avopakettiauton lavalta soittaen ja puffanneet uutta levyään, mutta todelliset maailmannimet ovat loistaneet poissaolollaan.
Olin jo päässyt AC/DC:n vauhtiin ja uni oli väistynyt kun tajusin, että AC/DC olikin vain lämmittelijänä Kylli-tädille! Kyllä, juuri sille Kylli-tädille jonka isä oli huolissaan Kylli-tädin ja Dannii-siskon laajoista tv-kampanjoista, joissa he esiintyivät vähissä vaatteissa. Isä oli tästä järkyttyneenä lainannut naapureilta rahaa ja hankkinut tyttärilleen lämpimämpää vaatetta. Nyt Kylli-täti ainakin näytti kuumalta ja yleisökin lämpeni niin kovin, että jäähdytteli lumienkeleitä tehden.
Oliko AC/DC:ltä ja Kylieltä tulossa yhteislevy? Mikä muu selittäisi yhteiskeikan?
Asiaa mutkisti seuraavana esiintynyt U2 sillä heiltähän ilmestyi juuri äsken levy. U2 soitti Vertigon joka rokkasi. Pet Shop Boys ja It's a Tin. Suzanne Vega ja Luka. Asian selvittämiseen tarvittaisiin jo itse Sherlock Holmes ja Watson. Ei riittäisi enää Rysän päältä -ohjelman etsivät eikä Matlock. Ei Columbo taikka Schimanski.
Tokihan tähän löytyisi helppojakin selityksiä kuten se, että eläisimme tietokonesimulaatiossa jossa ympäristö vaihtuisi käskystä. Tai, että olin unessa.
Olin jo aiheesta sen verran hämilläni, että seuraavaksi Beethovenin Ode to Joyta tulkinnut Wienin 122-henkinen filharmoninen orkesteri rauhoitti mieltäni kummasti.
Uudistuneelta blogilistalta on helppo selailla uutuuksia. Ja niitä riittää. 25.1. jälkeen listalle on tullut 102 blogia ja kaikkien läpikäyminen on melkoinen urakka. Tässä osia.
Mina von Münchausen osallistuu blogistanin ikuisuusaiheisiin näpsäköillä teksteillä mutta on myös tehnyt turhan monta testiä. Tuomio: kokeilulistalle.
Asiattomia asioita kirjoittaa ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista. Musta taustaväri toi melkein tappotuomion, mutta sisältö ratkaisee. Tuomio: pamaukseen.
Kognitioita kirjoittaa oppimisesta, aivoista ja ihmisistä mielenkiintoisia asioita. Tuomio: pamaukseen.
Kiltti ihminen kirjoittaa päivittäisistä lapsiperheen asioista Tiedemiehen blogista tutulla leiskalla. Vaikka ikäryhmä onkin oikea ei silti jaksa kiinnostaa. Tuomio: unohdukseen.
Quo vadis? määrittelee asioita. Ja mielenkiintoisesti. Tuomio: pamaukseen.
Kuulutuksen koulutusohjelma liittyy laadukkaiden huumoriblogien harvaan joukkoon. Tuomio: pamaukseen.
Pelkkää kuvitelmaa kirjoittelee katsotuista elokuvista, valokuvaamisesta ja vebbitekistä. Jaksan lukea otteita sieltä täältä, ei vakuuta. Tuomio: unohdukseen.
TepaWaren blogin kirjoittaa olevansa innokas HIFI-harrastaja. Seuraavassa merkinnässä yhdistetään intti ja laskettelu. Ja tausta on musta. Tuomio: unohdukseen.
Tietty uupunmus vyöryttää silmille punaista ja vaaleanpunaista niin, että pahimmat puna-vihervärisokeat ovat joutua sairaslomalle. Eikä asiaa helpota pitkä lista nähdyistä elokuvista ja sen jälkeen puhetta kuukautisista. Tuomio: unohdukseen.
Yhdentahden kirjoittaa lyhyillä lauseilla. Lyhyemmillä kuin Khilou. Tyyli muistuttaa Ei sinutellaa. Edellinen merkintä 11.1. Jaksaakohan jatkaa vielä. Tuomio: seurantaan.
Bikinit on ottanut tavoitteekseen käyttää kesällä 2005 bikinejä mikä ei pitäisi olla kauhean vaikeaa, koska ylimääräisiä kiloja on vain viisi. Asiaa laihdutuksesta. Ei asiaa minulle. Tuomio: unohdukseen.
Puhuva muulinpää treenaa ja kirjoittaa treenaamisesta kunnon termeillä. Vielä kun paljastaisi lajinsa eikä vain puhuisi päälajistaan. Tuomio: pamaukseen.
Yllättävän paljon pamaukseen päätyneitä hyviä blogeja. Uudehkoista blogeista Elämäntapasinkku kirjoittaa sinkkuelämästään kiertelemättä. Ainakin määrässä muut jäävät kauaksi taakse, ei auta Rajatapauksen aat, beet ja ceet, ei QoD:n herra Teflonit.
Pamaukseeni on viime päivinä päässyt myös Sinisen kirjan marginaali, Pää auki ja Jäädykepiirikunta. Lopputuloksena on pamaus, josta en yleensä ehdi lukea puoliakaan. Ei taida sekään olla optimaalista.
Mutta vanhat kuninkaat pätevät edelleen.