Soopa

Tsu tsu tsuu

Aasian maanjäristyksen vaikutukset ovat herättäneet runsaasti keskustelua, mikä tietysti on aivan luonnollista. Perinteisen median puolella normaalistikin asioihin kepeästi suhtautuvat mediat eivät nytkään osaa hoitaa osaansa arvokkaasti vaan mässäilevät ihmisten hädällä.

Lehti on kirjoittanut hyvän artikkelisarjan tapahtumasta ja viimeisin kirjoitus Ihmisten hätä ja irtopisteet on erinomaisuudessaan aivan omaa luokkaansa. En keksinyt olevani mistään kohdasta eri mieltä joten olkoon se myös kannanottoni aiheeseen.

Tietokirjaveppisaitti Wikipedia.org on myös päivittynyt aiheen tiimoilta kiitettävästi ja sieltä löytyy sekä suomeksi että englanniksi parhaat kiihkottomat artikkelit tapahtumasta.

Ns. live-elämässä tapahtuma on herättänyt yllättävän vähän keskustelua. Ehkä se osoittaa, että ihmisten tapa käsitellä tapahtunutta ei olekaan kauhistella sitä jatkuvasti kuten egopömpöösimmät toimittajat huurupäissään luulevat.

Lehdistön tapa puolustella toimintaansa pääkirjoituksissa ja kolumneissa on aina arveluttavaa. Ei voida olettaa, että he kirjoittaisivat mitään muuta kuin omaa toimintaansa tukevia artikkeleita. Yksittäinen lehti on olemassa tuottaakseen voittoa omistajilleen. Tätä tarkoitusta varten sen on määrä saada asiakkailtaan mahdollisimman paljon rahaa ja kuluttaa sitä mahdollisimman vähän sisällön tuottamiseen. Jos lehti jostain syystä kritisoi itseään, se johtuu vain siitä, että se haluaa paikata jonkun karkean aiemman virheensä ja haluaa tulevaisuudessa lukijoilta enemmän rahaa kuin se saisi, jos se ei kritisoisi toimintaansa. Lehdet tekevät sellaisia artikkeleita jotka houkuttelevat eniten lukijoita. Tällä ei luultavasti ole mitään tekemistä sen kanssa, miten tätäkin asiaa pitäisi esim. kriisityöntekijöiden mielestä hoitaa mediassa.

Radiossa luetaan Peppi Pitkätossua.

Yhdeksäsluokkalaisten hätähuuto

Soopan toimitukseen soittaa muuten rauhallisena torstaina hätääntynyt Suomen YhdeksäsLuokkalaisten Liiton (SYLL) puheenjohtaja Liisa Parviainen:

Soopa: Soopan toimitus, Soopa.
Liisa Parviainen: Liisa Parviainen tässä SYLL:stä moi!

S: Moi Liisa Pee, mitäs 9-luokan vuodenvaihteeseen kuuluu?
LP: Mitäs tässä. Odotellaan, että pojat tekisivät uutena vuotena jotain tyhmää ja sitten me saataisiin taas nauraa niille. Soittelin kuitenkin, koska ajattelin ettei tiedotusvälineet vaan unohtaisi meitä monessakin mielessä maailman parhaita ysiläisiä.

S: Tosiaan, teidäthän todettiin viime viikolla Pisan tutkimuksessa maailman parhaiksi oppijoiksi ja toisessa tutkimuksessa maailman eniten alkoholia käyttäviksi nuoriksi.
LP: Ollaan joo opittu käyttämään alkoholia paljon! Hah.

S: Luuletko, että edellisistä uusista vuosista ollaan opittu jotain vai toistetaanko samat virheet taas?
LP: Toimittaja unohtaa nyt, että kollektiivina meidän oppimistuloksia voidaan toki tutkia mutta virheitä tekee aina yksilöt. Osa niistä tietenkin karsiutuu typerilläkin tavoilla joten virheitä tekee aina eri yksilöt kuin aiemmin. Jos kerran ampuu silmäänsä raketin ei luultavasti tee sitä toiste. Fiksuimmat tietysti osaavat ennakoida toiminnan todennäköisiä lopputuloksia, joten heillä muutos alkutilanteesta ei ole niin suuri kuin vähemmän fiksuilla.

[hmmm.. no mutta niinpä tietysti. Tämä Liisahan onkin terävä tyttö.]

S: Mitenkäs ysiluokkalaiset viettävät joulua? Aiempina vuosina ysillä on perinteisesti osallistuttu koulun joulujuhliin ja sitten vanhempien kyydissä lähdetty sukulaisten luo.
LP: Niin no, viime vuonna me oltiin kasilla ja nyt sitten ysillä, eli meidän ikäluokka ei ole ysillä vielä kertaakaan viettänyt joulua.

S: Krhmmm. niin eli?
LP: Kyllä tässä vielä vanhempien mukana mennään. Kuitenkin ysiluokkalaiset asuu vielä vanhempiensa luona ja aika harva viettää jouluaan esim vanhempien sisarustensa luona. Joulujuhlissa oli tiettyä haikeutta kun se oli viimeinen joulu peruskoulussa. Ensi vuonna ollaan sitten lukiossa ja amiksessa joissa joulujuhlat ovat jo aikuismaisempia.

S: Hyvää joulua sitten vaan ysiluokkalaisille eikä kiusata pukkia.
LP: Kiitos vaan, mutta ei meillä kyllä ole mitään kollektiivista tietoisuutta, jolle mä noi toivotukset voisin välittää. Että kyllä ne nyt vaan jäi mun tiedoksi. Jos toimittaja vaikka ensi vuodeksi opettelisi hiukan maailman pelisääntöjä niin olisi helppo tulla toimeen ysiluokkalaistenkin kanssa. Ja kaikki toiveet siitä, että ne sun kirjoitukset jotenkin vaikuttaisivat ihmisiin ja olisit suurikin mielipidevaikuttaja, voit unohtaa. Sitä ne muusikotkin aina toivovat ja me palvotaan maata niiden jalkojen alla vain siksi, että ollaan herkässä iässä ja ne on niin jumalaisen näköisiä. Sanoitukset ovat ihan toissijaisia. Ilkan, Tommin ja Tiedemiehen kirjoituksetkin on ihan tylsiä, me kun tajutaan ne vasta paljon vanhempina. Mut mun pitää mennä nyt, moi!

S: Moi!
LP: [klik]

Huh, aika tiukka puhelu. Ei Suomella ole mitään hätää jos muutkin ysiluokkalaiset ovat noin tiedostavia ja jäävät vanhempina töihin tänne ainakin vähäksi aikaa.

Rehellisyys

Joskus helpottaisi elämää lyhyellä tähtäimellä jos käyttäisi eteen tulevia tilanteita enemmän omaksi hyödykseen. Äskeisellä kauppareissulla löysin pullonpalautusautomaatista unohdetun kuitin. Kassalla annoin hyvityksenä vain oman 0,15 euron kuitin ja kassa vielä kysyi, että hyvitetäänkö se toinenkin ostoksistani. Vastasin kieltävästi ja annoin löytämäni kuitin kassalle säilytykseen. Todellinen opportunisti olisi säästänyt reilut neljä euroa ostoksistaan.

Vaikea tästä nyt mitään muuta on löytää.

Sää

Vanhetessa säätila vaikuttaa kuulemma mielialaan enemmän ja enemmän. Kuulostaa melko absurdilta. Asia, johon emme voi vaikuttaa, vaikuttaa siihen asiaan mihin voimme vaikuttaa. Eli vanhetessa ihminen luopuu vapaaehtoisesti vaikutusmahdollisuuksistaan omaan henkiseen hyvinvointiinsa.

Varsinaisesti ei ole olemassa hyvää säätä vaan ainoastaan huonoa varustautumista ja herkkähipiäisyyttä.

Ja pipon käytöstä: kumpi on tärkeämpää, se mikä on pään ulkopuolella vai se mikä on pään sisäpuolella?

Moniasiaa

Vaikka kuinka yritin, en saanut täyteen kahtasataa tilaajaa kun kirjoitan kolmannen sadan merkinnän. Tämä on jo 302. julkaistu.

Tuotoin:n Juha oli havainnut Kaksoisagentin tavoin päähän asennettavat ja pokattomat silmälasit. Yksikään lävistys ei ole tätä ennen kiehtonut minua, mutta mikä olisikaan viileämpää kuin ryhtyä kyborgiksi oikein kunnolla. Seuraavaksi vaan pieni kamera ohimoon. Minua haastateltiin vuosikausia sitten johonkin lehteen lävistyksistä ja tatuoinneista. Kyllä, minua jolle lävistystä läheisin asia on ollut vahingossa sormiin jääneet kuulakynän jäljet. No siinä lehtijutussa olin tietenkin vain tuomassa värittömyyttä mukaan ja kerroin, etten ollut (siihen mennessä) koskaan löytänyt piirrosta, jota haluaisin kantaa ihossani pitkän aikaa. Nyt tietysti ottaisin itseeni viivakooditatuoinnin jos joku pitäisi valita, mutta taidanpa jatkaa ilman.

Jos pe-su ajalla ei tule muita merkintöjä kuin tämä, niin se johtuu ruumiini siirtymisestä pois Helsingistä. Toki muuallakin on nettiyhteyksiä, mutta taidan keskittyä ystäväni hääjuhlintaan.

Yhteiskunnan jäsenet

Uusi blogi Kognitioita (ei löydy vielä blogilistalta) oli yhdistänyt tiistaina esittämäni ihmisten jaottelun yhteiskunnassa kolmeen ryhmään ja Ilkan mainitseman ja alunperin NuSapiensin esittämän ihmisten jaottelun kolmeen eri älykkyysryhmään arvioimalla, mistä yhteiskuntaryhmästä löytyy minkäkin verran eri älykkyysryhmien edustajia. Erityisen hyvä huomio on se, että innovaattoreiden edustajista osa on ajautunut syrjäytyjiksi ja tuottamattomiksi öyhöttäjiksi. Syrjäytymisen estäminen olisi tietysti kaikissa tapauksissa kannattavaa, mutta näiden innovaattoreiden ns. menettäminen öyhöttäjiksi on yhteiskunnan kannalta huomattavan suuri menetys.

Oma jaotteluni kolmeen yhteiskunnan ihmisryhmään on tosin löyhempi ja ryhmään a kuulunee huomattavasti enemmän edustajia kuin vain NuSapiensin innovaattorit.

Kolmen eri älykkyysryhmän jaottelua oli kommentoinut myös Tiedemies joka mietti, mihin ryhmään superälykkäät kuuluvat. Joka tapauksessa näitä superälykkäitä (ÄO Suomessa käytetyllä hajonnalla 180+) on niin vähän, ettei heidän vaikutuksensa ihmisryhmän suuruutena ole oikeastaan missään kovinkaan suuri. Sen sijaan heidän saavutuksensa saattavat olla huomattaviakin ja se osa heistä joka pystyy tuottavaan työhön, kuuluu luultavimmin innovaattoreiden eliittiin. Tosin poikkeuksiakin on kuten William Sidis.

William Sidiksen isä Boris oli hänkin varsin älykäs. Ennen pakenemistaan Venäjältä 1887 ollessaan 20-vuotias hän oli vankilassa opetettuaan ihmisille lukemista. Vankilassa hän joutui pieneen selliin jossa saattoi nukkua ainoastaan pystyasennossa tukien polvet seinään. Ja tätä aikaa hän kutsui elämänsä tuotteliaimmaksi kun saattoi miettiä ilman ulkopuolisia häiriöitä.

Lopuksi huomautus siitä, että ihmisen ahkeruus on elämässä menestymisen kannalta oleellisempaa kuin älykkyys.

Enemmistö väärässä

Jos enemmistö ihmisiä voi olla väärässä jonkin asian suhteen, niin voiko ihminen oman itsensä sisällä olla silloin väärässä, jos tuntee jollakin tavalla vaikkapa 80% ajasta ja jollain toisella tavalla 20% ajasta? Miksei tuo 20% ajasta päällä oleva tunne voi olla se oikea ja valtaosan ajasta päällä oleva tunne se väärä?

Tämähän liittyy tietysti ihmisen persoonallisuuteen ja siihen, että minkälainen ihminen oikeasti on. Jos käyttäytyminen muuttuu seuran mukaan, kuten varmaan kaikilla muuttuu, niin miksi käyttäytyminen jossain toisessa seurassa olisi sen oikeampaa kuin toisessa? Ja koska käyttäytyminen muuttuu iän karttuessa luultavasti parempaan tai ainakin loogisempaan suuntaan, on hyvin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että ihmisen jollakin sattuman varaisella hetkellä toteuttama käyttäytyminen on väärää. Kuten tämäkin kirjoitus muuttuu mielestäni sitä epäjärkevämmäksi, mitä kauemmin tämän kirjoittamisesta kuluu aikaa.

Sitten koko homma voidaan kumota kun todetaan, että määreet oikea ja väärä ovat jokseenkin turhia.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan jäsenet voitaneen jakaa seuraaviin ryhmiin:
a) niihin, jotka kehittävät uutta
b) niihin, jotka ylläpitävät olemassaolevaa
c) sekä muihin.

Muista osan tarkoituksena on estää kahden ensimmäisen ryhmän toimintaa ja osa varmaankin haluaisi elää ilman yhteiskunnan häirintää.

Sivistysyhteiskunta on tietysti evoluution tämän hetkinen huippu ja siksi politiikkaan olisi syytä valikoitua vähintään kyvykkäimmän desiilin ihmisiä. Harmittavasti vain analysointikyky, asiayhteyksien hahmotuskyky ja utilitaariset pyrkimykset eivät ole valintakriteereitä. Mutta tämähän on tietysti vain kansalaisten vika.

Joulupata

Pelastusarmeija kerää jälleen netissä rahaa joulupataan ja lahjoituksen voi tehdä nykyaikaisesti nettipankin kautta. Mutta mitä jos pelkästään top-40 listalla neljä yhteisöä joihin tuntee kuuluvansa tiiviisti ja pari kolme lisää, joihin kuuluu hiukan höllemmin? Luonnollisesti hyväntekevin ratkaisu olisi lahjoittaa kaikkien nimissä jotain ja sitten puhua tästä ao. yhteisön piirissä ja kannustaa muitakin auttamaan. Mutta jaksaako sitä montaa lahjoitusta tehdä varsinkaan kun pankkini ei edes tue tuota nettimaksusysteemiä. Muulla elämän saralla pronssikautisuus olisi riittävä syy vaihtaa palveluntarjoajaa mutta HB:n huomattavasti alhaisemmat hinnat auttavat kärsimyksen sietämisessä.

Tällä hetkellä bloggaajat ovat sijalla 37 190 euron lahjoituksella.

Suosituksia

Tehdäänpä jälleen pieni kierros blogosfäärin lähikaduilla, eli lariq.netin syövereissä asustavissa muissa blogeissa. Vaikka ne saavatkin ajoittain huomiota osakseen ei pari lainausta tee pahaa.

Khilou kiteyttää Soopan kommenteissa:

On hienoa ja oikein, kun kyvyillään ja ahkeruudellaan pystyy parantamaan elämäänsä.

On hienoa ja oikein, kun hyvin pärjäävät auttavat heikommin pärjääviä.

Sitten taas mikään ei syö auttamishalua pahemmin kuin sen hyväksikäyttäminen tai heikomman haluttomuus auttaa itse itseään.

Näistä palasista pitäisi jotenkin rakentaa yhteiskunta.

Turha kai tässä on pyristellä vastaan.

Suureen interblogistiseen sotakeskusteluun Mitvit sanoo hienosti:

Mistä löytyisivät minun sukupolveni ylpeyden aiheet? Vosivatko ne löytyä vaikka siitä, että kuuteenkymmeneen vuoteen ei ole ollut sotaa?

Tommi taas aloittaa pikkujouludiskurssin:

Muuten olen sitä mieltä, että jos ahdistuu joulusta tai pikkujouluista, on epäonnistunut ihmisenä. Aikuisilla ihmisillä luulisi olevan oikeitakin huolia, jos hermoilla haluaa.

Ikäänkuin jos nuo lariq.netin edustajat top-25:ssa eivät riitä, löytyy sitä paljon sanottavaa muualtakin. Tai eiväthän he lariq.nettiä edusta vaan itseään, yritän vain omia itselleni aiheetonta kunniaa kun olen näin ulkoistanut fiksujen juttujen kirjoittamisen muille.

Matti Tampereelta eli nykyinen Räksytystä Raitilta kirjoittaa tylsistä ihmisistä:

Luonnonvaraisten eläinten tarkasteleminen tuottaa mielihyvää. Tämä on oikeastaan outoa, sillä nehän eivät toimita juuri muuta kuin hankkivat syötävää ja rakentavat pesää. Eli pitävät taloutta. Vaikka ihminen on käyttäytymiseltään paljon joustavampi kuin useimmat luonnonvaraiset eläimet, ei kenenkään ihmisen kotitöiden tekemistä viitsi seurata.

Kaksoisagentti on Yksityisetsivän spinoff ja sisältää isosisaruksensa tavoin paljon linkkejä ja lainauksia vielä viisaammilta ihmisiltä. Välillä toki omaakin tekstiä:

Todellisuuspohjaisen yhteisön ylpeänä edustajana olen sitä mieltä, että todellisuus on kätevä työkalu. Siihen ei tarvitse uskoa eikä sitä tarvitse palvoa, se pysyy pystyssä ihan itsekseen. Philip K. Dickin sanoin: "Todellisuus on se, mikä ei häviä, kun lakkaat uskomasta siihen."

Suosittelen.

Rääppiäiset

Normaalista toimitustyöstä poiketen Soopan päätoimittaja soittaa tasavallan presidentti Tarja Haloselle kyselläkseen tämän mietteitä itsaribileistä.

Tas. pres. kanslia: Tasavallan presidentin kanslia, kuinka voin auttaa?

[puhelin hälytti melko kauan ja ääni kuulostaa väsyneeltä ja käheältä]

Soopa: Soopa tässä Soopasta terve. Soittelin tässä vain kyselläkseni pressalta mielipiteitä eilisistä bileistä.
t.p.k: No terve Soopa! Mites sä nyt jo olet hereillä? Etkös sä lähtenyt täältä pois vasta tossa reilu pari tuntia sitten?

S: Lähdin lähdin enkä vielä ole ehtinyt nukkumaan ja ajattelin nyt heti aamutuimaan kirjoittaa jutun niin saa tämän pois jaloista. Mutta käy nyt tönimässä Tarja hereille.
t.p.k: Joo hetki vaan.

Tarja Halonen: mmmmm.. kukaaa? Penaaa, tua vettä ja puranaaa!

[Tarjan ääni kuuluu kuin haudan takaa. lähdinköhän sittenkin liian aikaisin? Ja onko Pena muka herännyt jo?]

S: Soopa terve! Ajattelin heti häiritä ja tehdä tällaisen virallisluontoisen haastattelun, lukijat vaativat.
TH: Niin joo ne. Mut olihan helvetin hyvät bileet eilen! Ei olis uskonut, että Vanhasellakin on niin kova viinapää. Penaaa, tua sittenkin gt!

[Halonen selvästi innostuu kun muistaa lärvilautakilpailun pääministeri Matti Vanhasen kanssa]

S: Ei ole enää Suomessa absolutistipääministeriä! Oli tosiaan hyvät bileet. Ei olis uskonut, että yhdessä kristalliskruunussa voi roikkua samaan aikaan kuusi hallituksen jäsentä ja kaksi ihmistä. Onko viinikellarissa vielä suurlähettiläiden insaidbileet?
TH: On joo. Ne sano jatkavansa siellä ainakin viikon, jos vaan viedään pizzaa sinne. Eikä kristallikruunut kärsineet oikeastaan lainkaan. Maikkarin itsarivastaava tosin oli vähän katkera kun olit katkonut kaikkien kameroiden johdot eikä ne saaneet yhtään matskua niistä kristalliliaanitempuista. Penaaa, tua koko pullo saman tien!

[Tarja innostuu ihan selvästi taas. Harva tietää, että sillä on niin kova biletyskunto. Se on voittanut naispresidenttien shottikilpailut jo kolmena vuotena peräkkäin]

S: Median edustajat ajattelee aina vaan sitä omaa firmaansa. Mutta takaisin viralliseen haastatteluun. Mikä oli mukavinta eilisen vastaanoton virallisessa osuudessa ja miten tästä nyt arki jatkuu?
TH: Mitääh??! Virallisen täh? No arki tästä nyt jatkuu kunhan Pena tois sen pullon. Mun tarttee nyt lähteä kattomaan missä se kuppaa. Mut tänään hei rääppiäiset. Tuu kun ehit. Penaaa, missä helvetissä se pullo viipyy?!

[Tarja unohtaa laittaa puhelimen luurin paikoilleen ja kuulen kuinka Penalla ei ole hyvä olla kunhan Tarja hänet löytää. Hetkisen kuluttua Pena löytyy komerosta pulloa kaksin käsin puristaen ja Tarja antaa hiukan palautetta...]

Oman onnensa seppä

Kaarina Hazard kirjoittaa päivän Metro-lehdessä, että sanonta "Jokainen on oman onnensa seppä" pitänee hänen mukaansa paikkansa mutta surevansa asianlaitaa.

Siis Kaarina Hazard tahtoo, ettei yksilön päätöksien ja valintojen elämässä tulisi vaikuttaa hänen elämäänsä ja onneensa. Ei palkkiota opinnoista paremman työpaikan muodossa, ei toivoa paremmasta elämästä vaikka kuinka yrittäisi. Jos synnyt johonkin yhteiskuntaluokkaan siinä tulet pysymään ellei joku muu puolestasi päätä jotain muuta. Ja koska Kaarina Hazard toivoo, ettei ihmiset saa vaikuttaa omaan onneensa, eivät he analogisesti saisi vaikuttaa myöskään onnen puutteeseensa. Kaikille on määrätään jostain muualta onnen määrä ja laatu eikä yksilön toimet vaikuta siihen millään tavalla. Ei olisi olemassa yhteyttä toiminnan ja seurauksien välillä.

Millainen yhteiskunta se olisi, jossa yksilön omilla valinnoilla ei olisi mitään väliä? Se olisi kauhea epätoivon, lakonisuuden ja alakuloisuuden maailma, jossa ei olisi toivoa paremmasta. Maailma jossa Kaarina Hazard nähtävästi tahtoo elää.

Evoluutio päivässä

Herään aamulla herätyskelloon ja huomaan kuinka ensimmäiset solut jakautuvat alkumeressä. Silmiäni avatessani solut kehittävät fotosynteesin ja happea alkaa kehittymään ilmakehään mutten välitä siitä, vaan suljen metelöivän kellon. Puen päälle ja aamupalaa nauttiessa jotkut solut oppivat hyötykäyttämään happea. Vähitellen aivooni ilmestyy ajatus siitä, että tämän kaiken takana on jotain monimutkaista. Luulen, että se on työpäivän haasteet mutta kyseessä onkin ensimmäiset monisoluiset eliöt.

Harjaan hampaita ja huomaan, että meressä elää sieniä, matoja ja meduusoita. Kambrikauden evoluution nopea edistyminen muistuttaa työmatkaansa taittavien ihmisten joukkioita jotka tungeksivat kaduilla ja julkisissa kulkuneuvoissa. Lueskelen selluloosasta tehtyä lehteä kun ensimmäiset kasvit ilmestyvät maalle. Joku tönäisee minua samalla kun ensimmäiset hyönteiset kehittyvät ja ensimmäiset eläimet siirtyvät maalle luultavasti metsästämään hyönteisiä, en kuitenkaa luovuta lehteä noin helposti - odottakoot kunnes jätän sen kulkuneuvoon.

Haistelen kuivaa ilmaa kun nisäkkäät ilmestyvät, jokunen aikainen lintu laulaa puussa ja jättimanner Pangea alkaa hajota nykyisiksi mantereiksi kun ihmiset suuntaavat kulkuneuvosta kukin omaan suuntaansa. Kukat kehittyvät ja hoitavat viimeisten metrien houkuttelun työpaikalle.

Työpaikalla nisäkkäät ovat pieniä ja voimattomia dinosaurusten hallitessa kaikkea merkittävää. Aika kuluu ja dinosaurukset taistelevat keskenään, joistakin tulee suuria ja hitaasti liikkuvia kasvissyöjiä ja joistakin nopeasti liikkuvia metsästäjiä. Kukaan ei sen kummemmin muista nisäkkäitä, mutta siellä jossain ne kuitenkin puuhastelevat omiaan tietäen, että jonain päivänä on heidän vuoronsa.

Työpäivä päättyy ja dinosaurukset kuolevat sukupuuttoon. Niiden jäänteitä löydetään edelleen jostain mutta kukaan ei tottele niitä. Olen vapaalla ja saan tehdä mitä lystään. Silloin tällöin voin käydä museossa vilkaisemassa dinosauruksia mutta melko harvoin ja silloinkin tilaisuudet ovat epäformaaleja eivätkä dinosaurukset näytä lainkaan pelottavilta.

Ihmisen esi-isät laskeutuvat puista ja alkavat metsästää aukeilla kun huomaavat, että siellä on riistaa melko hyvin. Käyn siis kaupassa. Käsissä ei saa kannettua kaikkea joten otan joko korin, lyömäaseet, tai kärryt, heitettävät aseet, joilla saan ruokaa helpommin. Ruoka säilyy paremmin jääkaapissa, joten osa ainakin kannattaa laittaa sinne. Noin 10000 vuotta sitten ihmiset huomasivat, että maanviljelyllä on mahdollista lisätä käytettävissä olevan ruoan määrää tehokkaasti.

En kuitenkaan ryhdy jyväjemmariksi vaan lähden jonkin harrastuksen pariin. Samalla tavalla kun ihmiset ryhtyivät perustamaan maanviljelykseen sopivien alueiden keskelle kyliä ja ensimmäiset byrokraatit syntyivät. Kaikkien ei enää tarvinnut käyttää kaikkea aikaansa ruoan hankintaan vaan siitä syntyi jopa hiukan ylimäärää - vapaa-aikaa. Valtakunnat ja valtiot syntyivät ja kehittyivät, suurin osa tuhoutui tai sulautettiin voimakkaampaan, mutta eihän täsmälleen samat harrastukset pysy ihmisilläkään läpi elämän.

Illalla saatan vilkaista telkkaria tai lukea lehteä samalla kun valtakuntiin kehittyy tavaroiden laskennan osaamista, vähitellen laajempi kirjoitustaito ja lopulta kirjapainotaito. Blogeja lukiessa huomaa kuinka teollinen vallankumous etenee eri tahtia eri puolilla maapalloa tai blogosfääriä. Toiset valloittavat uusia mantereita ja toiset kinastelevat vanhojen kaupunkien toreilla. Kukin mielenkiintonsa mukaan.

Kun on jo mukavan nuutunut olo, syttyy talvisota. Pitää vetää releet päälle ja lähteä ulos hytisemään. Mutta koirat vaatii, että niitä ulkoilutetaan.

Pikaruokaketjujen levittäytyessä ympäri maailman haukkaan iltapalaa. Siipan kanssa yöpuulle käydessä Internet keksitään ja kietoessani käteni hänen ympärilleen geeni- ja nanoteknologiasta tulee arkipäivää. Ihmisen elinikä kasvaa lähes rajatta mutta sillä ei enää ole väliä, sillä uni tulee pian.

Sekunteja ennen nukahtamista ei muista ja tiedollisen maailman vaihtuessa unimaailmaan, jossa kaikki on mahdollista, yllämme singulariteettiin.

Sen jälkeen säännöt kirjoitetaan uudestaan ja kukin voi tehdä maailmastaan sellaisen kuin tahtoo.

Evoluutio