Soopa

Linnunradan käsikirja liftareille

Linnunradan käsikirja liftareille on ollut tuotannossa jo hetken aikaa ja saapuu elokuvateattereihin kesällä 2005. Yllättävää kyllä, leffalla on myös virallinen blogi, jossa käsikirjoittaja haastattelee itseään. Vaikka käsikirjoittaja ei ollutkaan lukenut kirjoja ennen kuin sai pestin hommaan, vaikuttaa melko pitkä haastattelu sellaiselta tekstiltä, jota HHGTTG:n käsikirjoittajan pitääkin kirjoittaa. Kirjojen lukemattomuuden hän kääntää tekstissä, kuten kuka tahansa kääntäisi, edukseen, koska hänellä ei näin ollen ollut ennakko-odotuksia aiheen suhteen. Leffasta hän kertoo sen verran, että siihen on lisätty jonkun verran Zaphodin, Trillianin ja Arthurin välistä kolmiodraamaa, mutta suurinta osaa näistä lisäkohtauksista olisi ollut mukana suunnittelemassa jo Douglas Adams. No, reilun vuoden päästä nähdään, mitä kalkkunaa ja ihmissuhdemössöä sieltä tulee. Marvin näyttää melko typerältä, mutta lopullinen tulos ratkaisee.

Melkein vuosipäivä

Kun Tommillakin tuli kaksi vuotta bloggausta täyteen, niin huomasin itsekin kirjoittaneeni ensimmäisen merkintäni kaksi vuotta ja viikko sitten. Toisen merkinnän kirjoitin pari päivää ensimmäisen jälkeen, sitten pidin tiukan kirjoitusrupeaman jälkeen hengähdystaukoa 2,5 kuukautta ja raapustin pari juttua lisää, mutta toden teolla aloitin bloggaamaan n. 8 kuukautta ensimmäisten merkintöjen jälkeen.

Merkittävää alkutaipaleella on toisessa kirjoituksessani hahmottelemani bloggaamisen tavoitteet, jotka olivat:
1) kuuluminen blogoslandiaan
2) parempi kirjoitustaito
3) vebbitekniikoiden opiskelu
4) ajatusten levittäminen

Lienee syytä tarkastella, miten olen onnistunut tavoitteissani.
1) Harhaisessa mielessäni kuvittelen kuuluvani blogoslovakiaan paremmin kuin olisin uskonutkaan. Varmastikin suuri merkitys oli Kultaisten kuukkeleiden gaalaillalla josta kirjoitin jälkimerkintöjä. Vieläkin on tapahtumasta niin lämpimät muistot, että tekisi mieli mainita kaikki tapaamani tyypit, mutta se olisi jo säälittävää, joten passaan.
Arvio onnistumisesta: rajusti yli odotusten.

2) Alkuaikoina kirjoittelin melko lyhyitä merkintöjä ja koko blogin fokus oli pahasti hukassa, milloin raportoin jostain testistä ja milloin taas jostain über-nörttikoodailusta, toisinaan taas jostain treeneistä tai populäärisestä radio-ohjelmasta, joku vappuvitsikin eksyi työmaaruokala-arvioiden joukkoon.

Jossain vaiheessa lopetin testien tekemisen, karsin turhia rönsyjä pois ja keskityin ydinkiinnostusalueeseen. Meinasin kirjoittaa, että ydinOsaamisalueeseen, mutta rajansa pupputekstin kirjoittamisellakin. Tekstien pituus on kasvanut ja luulisin ilmaisunkin parantuneen, ainakin silloin kun jaksan korjata kankeimmat ilmaisumuodot paremmiksi. Aina en jaksa.
Arvio onnistumisesta: Odotusten mukainen, ehkä 5% yli.

3) Vebbitekniikoita on tullut opiskeltua bloggaamisen yhteydessä jonkun verran. Tosin leiskasta näkee melko vikkelään, ettei sen eteen ole tehty juurikaan töitä. Lähinnä kyse on siis omasta viitseliäisyydestä. Matkan varrella olen piirtänyt paperille useammankin leiskan, mutta ovat jääneet toteuttamatta syystä tai toisesta.
Arvio onnistumisesta: Huomattavasti alle odotusten.

4) Vaikuttamisen mittaaminen on vaikeata. Lisäksi en ole ollenkaan varma, kuinka laajaa vaikuttamista olen tavoitellut. Kommenteista voi päätellä hiukan, mutta vaikka teksti olisi vaikuttavakin, se ei välttämättä kerää kommentteja. Tai näin ainakin uskottelen itselleni. Kaikkia kommentteja tervehdin kuitenkin suurella kiitollisuudella ja olen erittäin mielissäni, jos joku sellaisen jaksaa kirjoittaa, on sisältö sitten lähes minkälainen tahansa. Livenä saadut palautteet ovat myös erittäin arvokkaita ja niistä tulee hämmentävän hyvä fiilis, joku oikeasti lukee tätä ja jaksaa vielä kertoakin siitä minulle. Kiitos siis kaikille kommentoijille!
Toinen tapa mitata vaikuttamista on maininnat toisissa blogeissa. Näitä kertyy varsin harvoin enkä ole vielä keksinyt tähänkään, kuten en kommentteihinkaan, mitään keinoa arvioida etukäteen mikä teksti kerää kommentteja tai linkkejä.
Arvio onnistumisesta: Mittaamisen vaikeuksista ja odotusten epäselvyyksistä huolimatta hiukan alle odotusten.

Kokonaisarvio odotusten täyttymisestä: Ykköskohdan selkeä odotusten ylittyminen nostaa kokonaissaldon plussalle. Jossain määrin kuvittelen löytäneeni oman paikkani, tai ainakin oman fokukseni, blogimaailmassa. Kirjoitustyyli voi vaihdella paljonkin ja on mielenkiintoista kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Toivottavasti en pökkelöidy ja säilytän sekä mielellään lisään itseironiaa.

Niin, ja kiitos vielä kaikille lukijoille ja kommentoijille!

Klubbailua

Matkalla kotiin keskiviikon klubbailuillasta pohdin takataskussa painavia VIP-kortteja ja muistin, kuinka fiksusti Barcelonan Baja Beach Clubilla homma oli hoidettu, käsivarteen riisinjyvän kokoinen mikrosiru, jolla klubbailija tunnistetaan. Sirulla pääsee jonon ohi sisään ja eikä tilatessa tarvitse kaivella kultakortteja, tarjoilija vaan lukee lukulaitteella koodin käsivarressa olevasta sirusta ja ostokset lisätään saldoon. Hemmetin kätevää. Tänään torstaina on vuorossa Kalleilta, jonne onneksi on naama-VIP. Toivottavasti eivät sentään ota käyttään biometrisistä tunnisteista iirisskannausta, sitä kun voi hämätä niinkin helposti kuin itkemällä, vaikka eihän tosimiehet itke. Perjantaina nyt voi käydä lähes missä tahansa, Tiikeri on jo vähän out mutta onneksi kesän valopilkku Kaivohuone alkaa vähitellen vetämään taas porukkaa. Onneksi olen tällainen alfa-uros, jonka libidossa ei ole pienimpiäkään havaintoja siitä, että olisin pienenä saanut aspiriinia. Rotilla kun on havaittu käyttäytymisen muutoksia niiden saatua pienenä aspiriinia. Naiset kyllä saavat syödä aspiriinia, ja olisi näköjään hyväkin, että söisivät ettei niille tule rintasyöpää.

Sunnuntaihan on sitten tietysti Hesari-ilta mutta vasta maanantaina ammattilaiset ovat liikkeellä. Joku väittää, että minunkin on kiittäminen esi-isiemme naisia kreikkalaisen jumalan ulkonäöstä, että muka jossain vaiheessa evoluutiota paremman näköiset miehet olisivat saaneet naisia paremmin kuin aggressiiviset miehet ja siksi miehet olisivat nyt paremman näköisiä. Mitä välii, pääasiahan on se, että mun on helpompi iskeä naisia. Ja onhan tää aika helppoa.

Kaverit kyselee, eikö mua koskaan kaduta, että käytän naisia ja viinaa niin paljon. No eihän mua kaduta, en oikeestaan edes muista, mikä mua joskus olisi kaduttanut. Ne on kaikki uusia kokemuksia. Ja vaikka sitä viinaa olisi vedetty aiemminkin, niin eihän sitä tiedä, minkälainen krapula siitä tulee just silloin. Tai eihän mulle tule krapulaa kuten kavereille, mä hallitsen juomiseni. Ja vaikka alkoholi ja tupakka laskee seksuaalista kyvykkyyttä, niin kukaan ei ole vielä valittanut. Naiset taas väittää, että niitä kaduttaa erityisesti suklaan syöminen, mutta mä tarjoon sitä niille aina vaan sen takia, että se on terveellistä sydämelle, erityisesti tumma suklaa ja kaakoa.

Tiistaisin voi joskus pitää breikkiä, mutta uhkana on paha putoaminen klubbailuskenestä. Yleensä otan varman päälle ja käyn nopeesti parissa mestassa ihan vaan tsekkaamassa, mikä on meininki. Tiistaisin ilta loppuu yleensä paljon aiemmin kuin muulloin, yleensä jo kolmen maissa aamuyöstä, saa vähän nukuttua ennen kiireistä päivää mainostoimiston AD:na ja copynä.

Kreikkalainen salaatti

En uskalla lukea päivän aikana kaikkia päivittyviä blogeja heti niiden päivittymisen jälkeen, koska epäilen bloginpitäjien havaitsevan tämän tilastointiohjelmistaan ja huomaavan minun olevan nurkissa luuhaileva hyypiö. Harkitsen siirtymistä surffaamaan blogeja jonkun anonymisaattorin läpi.

Kuutio linkittää juuri ilmestyneisiin suomenkielisiin Creative Commons -lisensseihin, joilla siis annetaan erilaisia käyttöoikeuksia tekijänoikeuden alaisiin töihin. Valikoimasta löytyy muusikoille, valokuvaajille, kuvittajille, kirjoittajille ja bloggaajille, filmaajille ja kouluttajille sopivia lisenssejä. Täytyy valita sieltä joku sopiva omalle blogille. Ei siksi, että jotakuta kiinnostaisi lainata näitä juttuja, vaan siksi, että tietää sitten niistäkin vähän enemmän ja tukee avointa tiedon välitystä ja ideoiden jakamista. Varsin mukavasti kukin lisenssi on esillä kolmessa esitysmuodossa: ihmisten luettavassa, lakimiesten luettavassa ja koneiden luettavassa muodossa. Tekijänoikeuksista bloggaa myös Princetonin yliopiston professori Edward W. Felten blogissaan Freedom to Tinker. Blogin tagline kertoo oleellisen: "... is your freedom to understand, discuss, repair, and modify the technological devices you own." Onneksi Suomessakin on blogien diversiteetti lisääntynyt ja uusi lakiasioihin keskittynyt lakiblogi on kaivattu lisä rintamasotaan jämähtäneessä blogistanissa. Toivottavasti kirjoittaja jaksaa päivittää blogiaan säännöllisesti.

Luonnollisestikaan yhdessäkään kotimaan vaalikoneessa ei oltu edes viitattu tekijänoikeudellisiin kysymyksiin, vaan mielipiteensä sai sanoa niinkin tärkeistä asioista kuin, että pitäisikö päätöksissä suosia kaveria vai parasta ehdokasta, tai siitä, mihin maahan muutaman tyypin pitää maksaa veronsa.

Päivittelin blogini etusivun oikeassa laidassa olevia linkkejä. Vanhat linkit olivatkin todella vanhoja, mukana kun oli ainakin Pekkaspace ja Suodatin, jotka ovat poistuneet blogistanista jo pitkään viime vuoden puolella. Nyt tilalla on joitain blogeja sekä muita linkkejä, jotka ovat ajankohtaisempia ja kuvastavat paremmin tämän hetken suosittelulinjaani.

Yksityisetsivä kirjoittaa Asimovin kolmesta robotiikkalaista ja koska tiedon turhassa monistamisessa ilman sen kehittämistä ei ole suurtakaan tolkkua, jos kumpikin tieto on saatavilla. Tyydyn siis vain linkkaamaan hänen kirjoitukseensa sekä 3 Laws Unsafekampanjaan, jolla on tarkoitus kertoa, ettei Asimovin lait kelpaa muuhun kuin viihteeseen. Oikeata Ystävällistä tekoälyä kehitettäessä tärkeintä on ystävällisyys, jos ette usko, lukekaan Creating Friendly AI, mutta koska se on vähän pitkä (printattuna n. 200 sivua), niin selitys ystävällisestä tekoälystäkin on jo hyvä alku.

Ruodarinteippi

Ruodarin-/jeesus-/ikkunateipistä on ilmestynyt uusi versio. Nyt vanhan harmaan tai mikälie hopeisen lisäksi saa myös läpinäkyvää jeesusteippiä. Ja tämä uusi on kuulemma kuusi (6) kertaa vahvempaa kuin aikaisempi, joten tuskinpa se katoaa ihan äkkiä. Teippi on ollut markkinoilla, ainakin pohjoisemmassa ameriikassa jo pidemmän aikaa, mutta eipä ole ainakaan omiin silmiini vielä tarttunut. Kanadan 3M:n sivuilla on kuvia harmaalla teipillä tehdyistä esineistä. Läpinäkyvän ja harmaan teipin before-after kuvia. Ohjeet lompakon tekemiseen teipistä.

Luottamus markkinatalouteen

Joskus, tosin melko harvoin, joudun aivan itse käymään kaupassa ja ostamaan tarvitsemiani tuotteita. Jokunen päivä sitten tarvitsin Polarin sykemittariin varaosaa ja niinpä suunnistin Forumin Stadium-urheilukauppaan. Yhytin myyjän tiskiltä ja kysyin osaa. Myyjä iloisena ja palvelualttiina lähti hakemaan sellaista varastosta, koska tiskillä ei ollut. Hetken päästä hän saapuikin osa kädessään, mutta vertailtuani sitä rikkinäiseen, havaitsimme uuden osan väärän kokoiseksi. Myyjä valitteli tilannetta, mutta ystävällisenä neuvoi minua käymään alakerran InterSportissa tai jos sieltä ei löydy, niin sitten Polarin valtuutetussa huollossa KultaKönnissä. Olin aivan tyrmistynyt tästä palvelusta. Eikö tarkoituksena olekaan sitoa asiakasta liikkeeseen ja tehdä kaikkensa, jotta tämä ei missään nimessä harhaudu kilpailijalle? Kävin InterSportissa, jossa osaa ei ollut mutta KultaKönnistä sellainen löytyi. KultaKönnin myyjä jopa vielä alensi hintaa oma-aloitteisesti kolmanneksella ja jatkoin päivääni onnistuneen ostosreissun jälkeen.

Kokonaisuudessaan ostosreissuni oli sangen ihmeellinen ja lapsenuskoni markkinatalouden kaikkivoipaisuuteen ja voiton maksimointiin mureni hitusen. Tai ehkä kyse sittenkin oli parista sattumasta. Toisaalta Stadiumin myyjä ymmärsi tilanteeni, etten todellakaan ole kiinnostunut heidän liikkeestään vaan varaosasta ja toisaalta KultaKönnin myyjä oli mies, joten epäilen alennuksen syyksi pientä pelinavausta. Hymyilikin siihen malliin.

Öljyn tulevaisuus

Tiedemies kirjoittaa pariinkin otteeseen öljystä ansiokkaammin kuin minä vajaa pari kuukautta sitten. Tiedemies on jälleen vastaansanomattoman oikeassa kirjoittaessaan, ettei öljy varsinaisesti koskaan lopu, vaan sen hinta asettuu aina kysynnän ja tarjonnan mukaiselle tasolle. Kysynnän noustessa ja tarjonnan pysyessä ennallaan hinta nousee hiljalleen kunnes tulemme pisteeseen, jossa tarjonta alkaa laskemaan. Tällöin öljyn hinta tulee nousemaan huomattavasti ja aiheuttaa kaikkiin tuotteisiin ja luultavasti kaikkiin palveluihinkin huomattavia hinnan korotuksia. Oikeastaan se tarkoittaa vain sitä, että öljyn hinnan osuus kaikesta nousee huomattavan suureksi ja muiden raaka-aineiden hinnan osuus laskee.

Jos vaikkapa tuote A maksaa tällä hetkellä 100 yksikköä (y) ja hinta koostuu seuraavista komponenteista:
Raaka-aineet:
yhteensä 50 y, josta öljy 10 y
Kasaaminen ja kuljetus lähimpään satamaan:
energiaa 10 y, josta öljyn osuus 5 y
työvoima 30 y
kuljetus 10 y, josta öljyn osuus 5 y

Tuotteen kokonaishinnasta öljyn osuus on siis 20 %. Tämän lisäksi raaka-aineiden hintoihin sisältyy kuljetus-, louhinta-, jalostus yms. kustannuksia, joihin öljyn hinta vaikuttaa. Näin tuotteen hinnasta voi öljyn osuus olla 20-30%. Kun öljyn hinta nousee esim. 50% nousee tuotteen hinta tuon 20-30%. Luonnollisesti korvaavia tuotteita kehitetään ja otetaan käyttöön sitä mukaa, kun ne tulevat edullisemmiksi kuin öljy.

Pitkällä tähtäimellä öljyn ostaminen varastoon voisi olla hyvä sijoituskohde, varsinkin jos ajoittaa ostonsa öljyn hinnanvaihteluiden aallonpohjiin. Lupia pitkäaikaiseen öljyn varastointiin voi tietysti olla vaikea saada, mutta mikäs sen mukavampaa kuin muutaman sadan kuution kokoinen puusta tehty öljysäiliö kesämökillä.

Eettisempää kirjoittelua

Ollessani matkalla kotiin Euroviisujen jatkoilta, jotka vasten yleistä käsitystä pidettiin Transsilvanialaisessa linnassa verta nuorista neitsyistä juoden, matkapuhelimeni alkoi jälleen soida. Vastoin normaalia käyttäytymismalliani, vastasin puhelimeen heti, vaikka hampaani olivatkin kaikesta siitä veren juomisesta kipeät.

-Soopa.
-Tässä on varatuomari Outi Antila Keskuskauppakamarin mainonnan eettisestä neuvostosta terve.
-No terve Outi. Mikä saa varatuomarin soittamaan krapulaiselle vampyyrille näin maanantaiaamuna? Ja etkös vielä ole sen neuvoston puheenjohtajakin?
-Kyllä, puheenjohtajan minä. Sitä tässä vain soittelen, että viikonloppuna käsittelimme neuvoston ylimääräisessä ja epävirallisessa kokouksessa Soopassa toissa viikolla kirjoittamaasi juttua, jossa Soopaa kirjoittaa muka joku muu, kuin hallituksen talous- ja tulevaisuusvaliokuntien sihteeri.
-Niin no, ajattelin tuoda vähän konkreettisempaa näkökulmaa tähän blogiin, varsinkin kun nämä tulevaisuusvaliokunnan jutut ovat välillä melko korkealentoisia. Tälläkin viikolla käsittelemme lentoautoja ja kuumailmapalloja.
-Me täällä neuvostossa kyllä arvostamme yritystänne kirjoittaa muunkin kuin hallitsevan luokan asioista, mutta nuo tekstit ovat sen verran läpinäkyviä, että ne pitäisi poistaa verkosta hyvien blogikirjoitussäännösten vastaisina.
-Hyvien blogikirjoitussäännösten?
-Niin, ne määrittelevät blogien kirjalliselle ulosannille tietyt rajat ja nämä kirjoittamanne tekstit ovat aivan liian läpinäkyviä. Lisäksi niistä näkee välittömästi, että kyllä se irtopääpakettiauto siellä lopussa kuitenkin luuraa.
-Hmmmm. Okei, myönnän huonon tarinantajuni. Mutta mun oli pakko yrittää jotain. Löin nimittäin Kysyn vaanin kanssa vetoa, se on meinaan puolustusvaliokunnan sihteeri, että kumpi pystyy kirjoittamaan vetävämpiä tekstejä.
-Meidän on nyt kuitenkin pakko langettaa tästä rangaistus. Tällainen huonojen tekstien kirjoittaminen on myös kuluttajansuojalain vastaista ja toiminnan jatkamisesta voidaan tuomita tuhat liitutaululle kirjoitettua anteeksipyyntöä Suomen bloggaajille. Toimintasi ei meinaan pelkästään laske oman blogisi tasoa, vaan myös suuren yleisön mielikuvaa blogeista yleensä.
-Mutta eihän suuri yleisö tiedä blogien olemassa olosta yhtään mitään!
-Kyllä tietää. Blogitekstejä lähetetään päivittäin Ylen tekstikanavan sivuilla 160-168.
-No tota en tiennytkään.
-Niin, nyt ryhtiä teksteihin, niin voimme unohtaa tämän välikohtauksen.
-Mä yritän parantaa.
-Hyvä ja hyvä päivänjatkoa.
-Kiitos samoin.
-Terve.
-Terve.

Hitto sentään, enpä tiennytkään, että tätä toimintaa valvotaan näinkin arvovaltaisten tahojen toimesta. Toivottavasti eivät ole lukeneet niitä mun alkuaikojen tekstejä, ne ovat nimittäin aika pahaa tuubaa. Ja tämmöistä pitää tapahtua heti, kun olin keksinyt jonkun pidemmän juonen, jota lähteä kuljettamaan blogissa. Ei kai sitten auta.

Elinkauppa

Varsinainen elinkauppa on ympäri maailman kiellettyä, mutta sitä tapahtuu silti. Eilinen Metro-lehti kertoo siitä, kuinka Albanialaisilta lapsilta on viety elimiä Ranskaan ja Italiaan ja lasten vanhemmat ovat saaneet palkkioksi television. Välistä vetävät elimiä myyvät rikolliset organisaatiot ja kärsimään jää tuhansia ihmisiä. Pelkästään Yhdysvalloissa on erilaisilla elinjonotuslistoilla noin 50000 ihmistä. Yhdysvalloissa on ehdotettu sopimusta eräänlaisesta elin-futuurista, jossa ostaja saa elimen kun luovuttaja kuolee ja ostaja maksaa tietyn summan luovuttajan valitsemalle kohteelle. Summan määräytymistapa voi pohjautua vapaisiin markkinoihin tai sitten se olisi kiinteä, esim. $5000 per elin. Ideaahan voi tästä laajentaa niin, että luotaisiin järjestelmä, johon ihmiset ilmoittautuisivat luovuttajiksi ja ostajiksi. Kuollessaan luovuttajan ilmoittama taho saisi $5000*luovutettavien elinten määrä -verran rahaa, ja ostaja saisi elimensä. Luonnollisesti hinta voisi olla määräytyä vaikkapa huutokaupalla, jolloin terveesti eläneiden ihmisten elimistä maksettaisiin korkeampi hinta joka ehkä kannustaisi elämään terveellisemmin. Kiinteän hinnan järjestelmässä taas suurin osa ihmisistä tietäisi, että säästämällä tietyn summan, hän tulee saamaan elimensä laillisesti. Sopiva summa saataisiin varmasti määriteltyä kiinteän hinnan periaatteellakin melko nopeasti niin, että luovuttajien ja ostajien määrät kohtaisivat.

Elimiä ei tarvitse siirtää uuteen omistajaan edes kovin nopeasti, koska jäädytysmenetelmät ovat kehittyneet huomattavasti. Tämä mahdollistaisi jopa Euroopan ja Pohjois-Amerikan laajuisen yhteisen markkina-alueen luomisen elinkaupalle. Jos sanat 'markkina' tai 'kauppa' eivät tunnu hyviltä, on mahdollista säätää, että kaikkien elimet hyväksikäytetään automaattisesti, ellei henkilö toisin ilmoita. Ja koska vanhukset pelästyvät tästä kuitenkin, tähän voidaan vielä lisätä ehto, ettei yli 65-vuotiaiden elimiin kosketa. Ne kun olisivat kuitenkin liian huonossa kunnossa.

Luomalla tarpeeksi kattava järjestelmä elinten luovuttamiselle, olisi laittomasta elinkaupasta helppo päästä eroon. Ylimääräisiä tikettejä voitaisiin myydä muuhun maailmaan ja rahat käyttää parempien menetelmien tutkimiseen. Koko järjestelmä olisi muutenkin vain välivaihe, kunhan jokaiselle yksilölle osattaisiin tehdä henkilökohtaisia varaelimiä tämän omista kantasoluista. Silloin laiton elinkauppa loppuisi välittömästi. Onkin outoa, ettei esim. Amnesty markkinoi tällaista vaihtoehtoa, joka parantaisi satojen tuhansien elämää huomattavasti.

Pelkästään Amerikassa kuoli 1996 noin miljoona ihmistä sydänperäisiin vaivoihin. Mikäli kaikille vaihdettaisiin sydän vaikkapa 60-vuotiaana, kasvaisi ihmisten tehollinen työikä huomattavasti. Onneksi EU on kantasolujen tutkimisessa Yhdysvaltoja edistyksellisempi ja päätti viime marraskuussa sallia kantasolujen tutkimisen tässä tarkoituksessa. Riski tutkimuksen kieltämisestä on kuitenkin olemassa, vaikka YK lykkäsikin kloonauskieltopäätöstä syksyllä vuoteen 2005.

Elimiä kasvatetaan jo eläimissä. Sioissa kasvatetaan maksoja, hiirissä ihmisen korvia mutta silti olemme vielä kaukana siitä, että elimiä kasvatetaan lautasilla laboratorioissa. Yksittäisten sydänlihassolujen osalta tässä tosin on jo onnistuttu.

Vaikka teknologia onkin hiukan kehittyneempää kuin joskus 1700-luvulla, jolloin lääkitseminen oli salatiedettä ja lääkärit siirsivät uskomuksiaan lapsilleen opettaen näistä lääkäreitä, tai oikeammin puoskareita, olemme silti vielä melkoisella keskiajalla. Jos maksa poksahtaa, niin se huono tsägä, ei ole mahdollisuutta laittaa ihmistä hetkeksi pakkaseen odottamaan, että uusi maksa kasvatetaan tilalle. Ikään kuin tämä barbaarinen teknologia ei vielä riittäisi, jotkut poliitikot yrittävät vastustaa kehittyneempien menetelmien tutkimista. Katuojiin pyörimään joutaisivat moiset luddiitit ja hölmöt.

Uusi blogi

Blogosfääriin ilmestyy uusia blogeja viikottain, mutta harvemmin yritysten blogeja, varsinkaan vaikutusvaltaisten yritysten virallisia blogeja. Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka Googlen blogi oli aika tylsä, mutta nyt Google on aloittanut virallisen bloggaamisen: GoogleBlog. Ei sisältö tosin vieläkään kauhean jännittävää ole.

Paras aika

Olen onnekseni eristäytynyt melko hyvin menneisyyttä ylivertaisena pitävistä ihmisistä, mutta voin kuvitella heitä vielä jossakin olevan. Jos aivan vapaasti saisi valita minkä tahansa ajan menneisyydestä, jossa eläisi, niin mikä se olisi?

Tutkitaanpa hiukan vaihtoehtoja:

Muinainen egypti
Faaraoita ja suuria hoveja, kauniita kultaesineitä ja orjia, valtaisia rakennuksia. Saisi olla nähdä pyramidien rakentamisen. Samaan aikaan Briteissä voisi todistaa Stonehengen valmistamista. Egyptiläiset oppivat ennustamaan Niilin tulvimisen. Troijan sota ja hevonen. Todennäköisesti olisin kuitenkin orja ja kuolisin rasituksesta noin 24-vuotiaana.

Antiikin Kreikka, 400 eaa. - 600 jaa.
Suuria filosofeja, Sokrates, Platon ja Aristoteles. Mikä olisikaan hienompaa kuin käydä Aristoteleen koulua ja katsella länsimaisen sivistyksen alkusysäyksen tapahtumia. Voisi keskustella Aristoteleen kanssa runousopista ja metodin esityksestä. Voisi käydä katsomassa ristiinnaulitsemista Golgatalla ja näkisi Rooman suuruuden, Aleksanteri Suuren ja Julius Ceasarin, ei tosin kaikkea yhden elämän aikana. Kiinassa voisi käydä katsomassa tuoretta Kiinan muuria. Keskimäärin ihmiset tekivät kuitenkin maatöitä ja kuolivat nuorina.

Pimeä keskiaika, 600-1400
Euroopassa syntyy silkkiteollisuutta kun lähetyssaarnaajat salakuljettavat silkkimatoja Kiinasta. Arabit tuhoavat Karthagon. Viikingit hyökkäilevät britanniaan ja Briteistä järjestetään muutama ristiretki. Viikingit löytävät Grönlannin ja purjehtivat Pohjois-Amerikkaan. Pisan katedraali ja torni rakennetaan. Mitäs siitä, jos kirkko vähän inkvisitioi ja tappaa niitä, jotka eivät suostu heidän totuudessaan pitäytymään. Italiassa Dante kirjoittaa italiaksi ja sysää käyntiin ei-latinankielisen kirjallisuuden. 25 miljoonaa kuolee mustaan surmaan. Ihmiset olivat rajoittuneita ja pääsivät matkustamaan maasta toiseen lähinnä sodissa, jossa luultavasti kuolivat kivuliaasti johonkin mädäntyneeseen haavaan.

1400-luku
Mikä olisikaan hienompaa kuin nähdä ensimmäisen pankin synty Genovassa tai todistaa Jeanne d'Arcin taivalta. Turkkilaiset valtaa Konstantinopolin. Jos Eurooppa tuntuu tylsältä, niin Inkoilla menee kovaa Etelä-Amerikassa. Ja tietysti Guttenberg kehittää kirjapainon. Lääketiede tarpoo edelleen suossa ja ihmisiä kuolee yksinkertaisiin tulehduksiin.

1500-luku
1500-luvulla voisi seurata Leonardo da Vincin työskentelyä ja Japaniinkin pääsisi laivalla ensimmäistä kertaa. Melko tylsää, ei vieläkään polkupyörää. Luokkayhteiskunta ja sortoa, ei kivaa keskimääräiselle ihmiselle.

1600-luku
Cervantes kirjoittaa Don Quijotensa ja Galileo tiirailee Jupiterin kuita. Kukaan muu ei niitä kuitenkaan näe, koska Galileo ei osaa säätää teleskooppiansa muiden silmille sopivaksi. Varmuudeksi kirkko määrää Galileon kotiarestiin loppuelämäkseen. Synkkää. 30-vuotinen sota, ja Lontoossa rutto ja suuri palo. Gottfried Leibniz julkaisee calculuksen, tärkeän askeleen matkalla kohti tietokoneen loogista perustaa. Tavallisella kansalla ei kuitenkaan ole tieteen edistysaskelista mitään havaintoa, he ovat sivistymättömiä eivätkä osaa lukea.

1700-luku
James Watt kehittää höyrykoneen, Amerikassa ja Ranskassa vallankumous. Merillä purjehditaan, Cook löytää Hawaijin. Napoleon valtaan. Kaukomaiden kartoitus ei tuo kansalle parempaa ruokaa pöytään.

1800-luku
Rautatie saadaan pystyyn Englannissa ja Charles Babbage keksii analyyttisen koneensa vaan ei saa rakennettua sitä. Nobel kehittää dynamiitin, Bell puhelimen ja Edison sähkövalon. Lapsikuolleisuus on vielä erittäin suuri. Hygieenisyydestä ei mitään havaintoa.

1900-luku
Lentokone, auto, tietokone, tietoverkot, geenit, ydinvoima, robotit, penisilliini. Ihmiskunta alkaa vähitellen kehittyä. Vuosisadan loppupuolella elämä ei enää ole pelkästään hyvää tuuria, ainakaan kehittyneissä valtioissa.

Mikä näistä sitten olisi hyvä aika elää?

1992? Internet oli vielä lapsenkengissään, kännyköitä ei ollut juuri kenelläkään, ei hyvä.

2003? Sadat tieteelliset löydöt tekemättä, jotka tultaisiin tekemään vuoden 2004 alussa, ei hyvä.

Huhtikuu 2004? Melkoista esihistoriaa sekin, mutta juuri ja juuri siedettävissä.

Toukokuun alussa 2004 voisi elää ilman suuria mutinoita, mutta ehdottomasti paras aika ikinä on juuri nyt kun luet tätä, ei enää se jolloin tämä on kirjoitettu.

Oikeastaan ainut syy, mikä voisi tehdä tämän tekstin lukuajasta kirjoitusaikaa huonomman, on jonkun eksistentiaaliriskin aktualisoituminen.

Tarkempia tietoja: Timelines of history ja
Historiaa vähän lyhyemmin

Maanantain talouskatsauspuhelu

Jaaha jaaha, puhelin soi taas:

Soopa: Soopa.
Soittaja: Matti Vanhala tässä Suomen Pankista terve!
Soopa: No terve Matti. Taitaa olla työpäivät jo melko vähissä?
Vanhala: On joo, kyllähän tässä on näitä hommia jo tullut tehtyäkin ja kun terveys ei enää kestä, niin on se hyvä päästä eläkkeelle.
Soopa: Taitaa teillä siellä Suomen Pankin johtokunnassa olla sen verran hyvät eläkerjärjestelyt, ettei normaalia kansaa koskettava vapaaehtoisten eläkevakuutusten heikennys paljoa tunnu?
Vanhala: Ei tunnu ei. Pelkällä kultaisella kädenpuristuksella saa pari golf- ja lomaosaketta Espanjasta, heh.
Soopa: Joo joo, vaikka jäätkin pian pois hommista, niin mitä mieltä olet Suomen alkuvuoden verokertymästä, joka on n. 500 miljoonaa euroa yli ennustetun?
Vanhala: Nämä päivänpoliittiset asiat ei meitä niin kosketa, mutta kyllähän se on hyvä juttu. Se melkein kuittaa viime vuonna tehdyn veronalennuksen, joka maksoi 800 miljoonaa euroa.
Soopa: Eli käytännössä yli puolet rahoista tuli takaisin valtiolle muiden verojen kautta?
Vanhala: Kyllä. Esim. arvonlisäveroa ja tuloveroa tuli kumpaakin yli 10% ennakoitua enemmän.
Soopa: Eikös tuosta voi aika äkkiä vetää sen johtopäätöksen, että veroja kannattaa alentaa edelleen, jotta yksityinen kysyntä voimistuu ja työllisyys kohenee?
Vanhala: Kuten sanoin, tämä on näitä päivänpoliittisia kysymyksiä, mutta kyllä edellä mainittujen tietojen pohjalta näin voisi päätellä.
Soopa: Odotas Masa hetki, toinen linja hälyttää.
Soopa (toisella linjalla): Soopa.
Soittaja: Jean-Claude Trichet tässä Euroopan keskuspankista terve!
Soopa: No terve, soittelit varmaan viikottaisen talouskatsauksen merkeissä?
Trichet: Kyllä kyllä, onko sinulla nyt hyvä hetki käydä tiedot läpi?
Soopa: No joo, mulla on tässä toisella linjalla Vanhala, otetaan sekin tähän kuuntelemaan niin teidän ei tarvitse enää keskenään tänään soitella.
Trichet: Kyllä.
Soopa: Vanhala, Jean-Claude EKP:sta on tässä linjalla ja sillä on tämän viikon talouskatsaus.
Vanhala: Ok.
Soopa: No niin Jean-Claude, missäs sitä tällä viikolla mennään?
Trichet: Lyhyen aikavälin ennusteet vaikuttavat epävarmoilta, mutta pitkällä aikavälillä ollaan selvästi vakaalla kasvulla. Britit nostivat ohjauskorkoaan hillitäkseen inflaatiota, mikä heillä on kuitenkin vain 1%. Asuntojen hinnat ovat tosin nousseet peräti 19% vuoden takaisesta.
Soopa: Eli sitä samaa kuin viime viikolla?
Trichet: Pääpiirteissään kyllä.
Soopa: Mä olen tässä vähän hahmotellut teille tekemistä kevääksi. EKP laatikoon suunnitelman, jolla vähemmän kehittyneet maat saavat pikaisesti pystyyn tasapuolisen koulutusjärjestelmän jotta ihmiskunnan lahjakkuuspotentiaalin tuhlaaminen loppuu.
Trichet: Siis mikä, lahjakkuuspotentiaali?
Soopa: Niin, kun vähemmän kehittyneissä maissa on lahjakkaita ihmisiä suunnilleen kuten teollisuusmaissakin ja nyt nämä ihmiset eivät saa elämässää aikaiseksi mitään järkevää. Teollisuusmaista tutulla kaikille kohdistetulla perusopetuksella nämä saataisiin koko ihmiskuntaa hyödyttävään työhön.
Trichet: Tällainen suurisuuntainen suunnitelma on poliitikkojen heiniä, ei meillä ole tuommoiseen asiaa.
Soopa: Höpö höpö. Poliitikot eivät pysty tekemään kolmea vuotta pidemmälle vaikuttavia päätöksiä varsinkaan, jos niiden hyödyt eivät ole selitettävissä kansalle neljällä sanalla ja niistä koituu alussa vain kustannuksia.
Trichet ja Vanhala: Tuo on kyllä totta.
Soopa: Jean-Claude, kun soitat Alanille (Greenspanille, Yhdysvaltojen keskuspankin johtaja), niin otat tämän puheeksi heti. Ensi maanantaina katsotaan, miten homma on lähtenyt käyntiin.
Trichet: No ei viikossa nyt ihmeitä tapahdu.
Soopa: Älä selittele etukäteen. Viimeistään syyskuussa mepeille pitää jakaa tiedonanto siitä, mikä on EU:n ja USA:n politiikka ihmiskunnan lahjakkuuspotentiaalin hyödyntämiseksi. Ja muistakaa jakaa se niillä kukka- ja autokuvioiduilla kaseteilla, kaikki mepit kun eivät vielä osaa lukea.
Trichet: Selvä.
Soopa. Hyvä. Tarkennetaan tätä vielä tossa loppuviikosta, kun olen käymässä siellä teillä päin. Varaa kalenteristasi torstain aamupäivä.
Trichet: Selvä selvä, otan mukaan meidän kehitysmaa- ja koulutusasiantuntijat.
Soopa: Hyvä, jos ei muuta, niin nähdään torstaina.
Trichet: Eipä tässä muuta, terve.
Vanhala: Terve.

Viisi suunniteltua lasta

Yhdysvalloissa on syntynyt viisi tervettä lasta vain tuottaakseen terveitä kantasoluja ei-perinnöllisesti sairaille sisaruksilleen. Lapsia kutsutaan suunnitelluiksi (designer) lapsiksi, koska kehittyvät alkiot valittiin tutkimalla alkioiden kudostyyppiä, jotta se varmasti sopii sairaalle sisarukselle. Perinteiselle hedelmöittämisellä mahdollisuus samaan kudostyyppiin on n. 1:5 kun nyt käytetyllä menetelmällä päästään 98 % varmuuteen. Sairaat lapset kärsivät leukemiasta tai harvinaisesta Diamond-Blackfan anemiasta (DBA). Aikaisemmin vastaavissa tilanteissa on tutkittu olemassa olevia sisaruksia tai vanhempia sopivien kantasolujen löytämiseksi. Jos sopivia soluja ei ole löytynyt, ovat vanhemmat joissakin tapauksissa yrittäneet hankkia uutta lasta vain tuottamaan vanhalle luuydintä. Jos kudostyyppi ei ole täsmännyt, on jopa päädytty aborttiin.

Briteissä tämänkaltainen hoito on kielletty ja paikallinen ko. asioista vastaaava viranomainen tuomitsi sen laittomana ja epäeettisenä.

Anver Kuliev Lisääntymisgeneettisestä instituutista Chicagosta sanoo hoitaneensa kaikkiaan yhdeksää paria joiden lapset tarvitsivat luuydinsiirrännäisiä. Käytetyllä menetelmällä syntyi 199 alkiota joista 45 oli sopivan tyyppisiä. Näistä 28 siirrettiin naisiin ja 5 johti raskauteen ja lapsen syntymään. Hoidon hyvä puoli on myös se, että syntyvästä lapsesta ei tarvitse ottaa luuydintä, vaan kantasolut otetaan sen napanuorasta.

Eihän tämä mitään muuntogeenistä touhua ole, mutta askel tehokkaampien hoitomuotojen löytämiseen kuitenkin. Aika selvää on, että hoito auttaa monia lapsia ja vähentää turhia abortteja sekä syntyneiden lasten tuskia. Voisin tähän tilittää taas siitä, kuinka tällainen hoito on joidenkin mielestä huono homma ja jotain luonnon lakia vastaan, mutta kaikki on saanut moisesta jo varmaan tarpeekseen.

Tiedettä

Vaikka pari edellistä kirjoitustani ovatkin saaneet mukavasti positiivista palautetta, en vielä ole valmis kirjoittamaan pelkästään elämästäni ja paljastamaan sisintäni lukijoilleni.

Tänään olisi tarkistuskeikka viime kuussa käyttöönotettuun linjaan. Keikka tietää jälleen kymmeniä monotonisia ruuvin tarkistuksia ja kiristyksiä ylipitkän listan mukaan. Osaisinpa tukahduttaa moisen henkisen kivun kuten Stanfordissa suoritetussa kokeessa ihmiset oppivat tukahduttamaan fyysistä kipua, kun heille näytettiin kuvaa heidän aivojensa kipukeskuksen muutoksista. Hammaslääkärissä käydessä ei enää tarvitsisi pistää edes puudutuspiikkiä, kun osaisi vain kytkeä kivun pois päältä. Koko kivun tuntemus on mielessä eikä missään kädessä, mikä jää auton oven väliin. Hammaslääkärikäyntejä voi muutenkin vähentää kasvattamalla menetettyjen hampaiden tilalle uusia omista kantasoluista. Lontoon King's Collegen tutkijat ovat jo onnistuneet hiirillä ja toivovat pääsevänsä testaamaan tekniikkaa ihmisillä parin vuoden sisällä. Täytyy vihjata hampaista Metsälälle, firmamme työväline- ja kalustovastaavalle, jonka hampaat ovat melko pahassa kunnossa. Metsälä tuskin osaa käyttää nettiä, joten joutuisin printtaamaan artikkelin hänelle ja kääntämään suomeksi. Taidanpa jättää väliin koska olen muutenkin hoitanut pakolliset asiat Metsälän kanssa puhelimella jo muutaman vuoden ajan. En vain enää kestänyt niitä hampaita.

Toimistopuolelle luultavasti palkataan kesäksi muutamia kesätyöntekijöitä. Mikäli aiempiin vuosiin on uskomista, toimistopäällikkö Javanainen on jälleen valinnut kesätyöntekijät puhtaasti muodollisiin seikkoihin vedoten. Ehkä se on niitä alitajuntaisia lisääntymiseen liittyviä seikkoja, vaikkei Javanaisella enää varmaan edes värähdä. Välillä käy sääliksi hyvää työtä tekevät toimiston tytöt, jotka joutuvat kuuntelemaan Javanaisen juttuja päivittäin, onneksi se jää eläkkeelle pian. Krakovan yliopistossa Puolassa tehdyssä tutkimuksessa onkin selvinnyt, että tiimalasin muotoisilla naisilla, joilla on isot rinnat ja pieni vyötärö, on noin 30% enemmän naisten lisääntymishormoni estradiolia kuin muun muotoisilla naisilla. Sitähän se Javanainen on sanonut, että on puhtaasti biologinen seikka pitää Barbia muistuttavista naisista. En olisi uskonut tämän pitävän paikkaansa, mutta kun samaan päätelmään on päätynyt em. Krakovan yliopiston tutkijatiimi, on sitä turha mennä kiistämään. Voisi toimistopäällikkömme älyllisenä oliona kuitenkin tiedostaa omat halunsa ja toimia sivistyneesti työelämässä, tehkööt vapaa-ajallaan mitä haluaa.

Ehkäpä moiset toimistopäälliköt voidaan pian korvata kehittyneillä tekoälyillä. Tähän menee kuitenkin aikaa koska:
a) tarvittavaa tekoälyä ei ole koodattu, vielä ja koska
b) tarpeeksi tehokasta tietokonetta ei ole rakennettu, vielä.
Jälkimmäinen tapahtuu väistämättä jossain vaiheessa, luultavasti kymmenen vuoden sisällä. Google on joutunut pörssilistautumistansa varten paljastamaan itsestään joitain lukuja ja Tristan Louis onkin laskenut muutamia arvioita siitä, kuinka monta tietokonetta Googlella on. Pessimistisimmänkin arvion mukaan Googlen hakukonetta pyörittävät myllyt olisivat neljä kertaa tehokkaampia kuin maailman supertietokonelistan tämän hetkinen ykkönen, Japanin Earth Simulator. Jos tuosta laskentatahosta saataisiin jotain älyllistä ulos, olisi se varmaan jotain fiksumpaa kuin vielä eilen osoitteessa google.com/blog sijainnut sivu, jossa luki test.

Nyt ehtisin vielä käydä syömässä firman ruokalassa ennen tarkistuskeikkaa. Ehkä siellä on tarjolla pinaattia, jonka pigmentti voi parantaa tietyn tyyppistä sokeutta. Täydellistä näkökykyä pigmentillä ei voi palauttaa, mutta saatava värisokea näkökykykin olisi huomattavasti parempi kuin täysi sokeus. Täytyy varmaan päällystää jotkut vanhan lukulasit läpinäkymättömällä teipillä, niin voisin asioida Metsälän kanssa aivan kasvokkainkin. Enpä taida jaksaa vaivautua, törmäilisin kuitenkin joihinkin auki jätettyihin oviin.

Toimitusryhmän kokous

Kysyn vaan haastoi retorisesti muut kertomaan bloginsa toimitusryhmän kokouksesta. Soopalla ei ole toimitusryhmää, vaan blogia kirjoittaa elämäänsä katkeroitunut, vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia kokenut 47-vuotias automaatioasentaja Hakunilasta. Tämäkään tiistainen aamu ei ollut poikkeus niiden tuhansien aamujen sarjassa, jotka kirjoittajanne on saanut, ei ei, joutunut elämään tässä roudan runtelemassa maassa. Maassa, jossa rehellinen, työteliäs mies joutuu elämän sivuraiteelle ja ystäviensä hylkäämäksi vain siksi, ettei omista henkilöautoa tai elä parisuhteessa.

Kotoisten aamutoimien, kahvinkeiton ja aamun lehden vilkuilun jälkeen käy tie kohti läheistä bussipysäkkiä. Katoksen alla on tilaa, koska aamu on lämmin ja muut ihmiset haluavat tilaa ympärilleen. Itse seison katoksen alla jottei läheinen lehmus tahraa mahlallaan takkiani. Joku polttaa tupakkaa katoksen ulkopuolella, mutta hienoinen tuulenvire kuljettaa savun katoksen alle. Harkitsen siirtymistä katoksen toiselle puolelle, mutta samassa bussi siintää suoran päässä ja saapuu hetkessä pysäkille. Samainen tupakoitsija kiirehtii edelleni ja puhaltaa viimeiset savuiset henkäykset päälleni. Matkakortinlukulaite piippaa ja näyttää vihreätä valoa. Edelläni kulkenut nuori tupakoitsijanainen istuu vanhusten penkille. Yritän vilkaista häntä vihaisesti, mutta aamuväsymyksestäni johtuen en saa edes katsettani kohdistettua saatikka kasvoilleni paheksuvaa ilmettä. Istun bussin takaosaan juuri kun ovet sulkeutuvat suhahtaen ja bussi heilahtaa liikkeelle.

Kaivan penkin välistä aamun Metro-lehden ja lueskelen sitä miettien jotain aihetta, mistä kirjoittaa blogiin. Irakin uutisia, jääkiekkoa ja tv-ohjelmat. Ei näistäkään mitään sanottavaa keksi. Toista oli parikymmentä vuotta aiemmin, kun kaverit eivät olleet vielä perheellistyneet ja juttua saatettiin vääntää aiheesta kuin aiheesta tuntikausia. Kaveripiirissä ei koskaan ollut tapana nauttia alkoholia olutpulloa tai kahta enempää, mutta silti, tai siitä syystä, juttu luisti ja ajatus lensi. Bussi jarrutti seuraavalle pysäkille ja takaoven välissä ollut sanomalehti putosi pysäkille oven avautuessa. Pois jäänyt matkustaja ei vaivautunut poimimaan lehteä maasta vaan otti pari juoksuaskelta, ikään kuin vakuuttaakseen muut kiireellisyydestään.

Saan luettua lehden mutten ole keksinyt mitään kirjoittamisen arvoista. Matkustajat ovat uppoutuneet omiin ajatuksiinsa, kukaan ei edes puhu puhelimessa kuten usein iltapäivisin. Bussi ajaa aamuliikenteessä lujaa, muttei varsinaisesti kaahaten. Muuta liikennettä on sen verran edessä. Ikkuna vieressäni natisee jokaisesta tärähdyksestä, kaarroksesta ja jarrutuksesta. En pysty keskittymään ajatuksiini. Silti mielessäni ei edes käy mainita ikkunasta jotain vieressä istuvalle tuntemattomalle henkilölle. Muistelen, kuinka vielä 80-luvun alussa saatoin jutella tuntemattoman matkustajan kanssa vastaavista aiheista. Enää en jaksa.

Bussi saapuu pysäkilleni ja nousen pois. Vieressäni istunut matkustaja oli noussut jo pysäkkiä aiemmin, joten valmistelemani ”Jään tässä pois” –puhe meni hukkaan. En pidä matkustajista jotka nousevat ikkunapaikalta sanaakaan sanomatta ja vain alkavat tunkemaan ulos käytäväpaikalla istuvan läpi.

Kävellessäni työpaikan parkkipaikan poikki pihaan kaartaa Katajainen. Kello 8:15 kuten aina. Katajainen paiskaa uuden autonsa oven kiinni liioitellun kovaa, jotta varmasti käännän pääni hänen suuntaan. Tervehdin häntä vasta ovella, josta hän kiirehtii eteenpäin jättäen osastonsa käytävään johtavan oven auki. Painan oven jämäkästi kiinni ja jatkan matkaani ihmetellen ihmisiä, jotka eivät sulje ovia. Ovet ovat olemassa sulkemista varten, muuten oven paikalla olisi pelkkä aukko. Koska en ole keksinyt parempaakaan blogattavaa, taidan kirjoittaa ovien ja oviaukkojen filosofisesta tarkoituksesta nyky-yhteiskunnan jakautumisen edistäjinä. Joillekin ovet avautuvat ja toisille ne sulkeutuvat.

Maanantain puhelu

Olin tavalliseen maanantaiseen tapaani matkalla Suomenlahdelle tekemään perättömiä sukellusveneilmoituksia, kun mukaani ottamani puhelin alkoi värähtelemään taskussani. Se tuntui niin mukavalta, etten vastannut heti, vaan annoin puhelimen soida ja soida ja soida, uuuhhh....

Lopulta vastasin:

- Soopa.
- Tässä Kent Hovind Floridasta kreationistien teemapuistosta terve!
- No terve Kent ja onnittelut isosta jutusta The New York Timesissä!
- Kiitos, meillä onkin ollut täällä aika hässäkkä tuon jutun ilmestymisen jälkeen, puhelin on soinut taskussa jatkuvasti eikä olla vastattu kertaakaan.
- En mäkään yleensä vastaa, olen itseasiassa suunnitellut toisen puhelimen ostamista, johon voisin itse soitella ja olla vastaamatta.
- Mutta oli mulla asiaakin miksi mä sulle soitin.
- No kerro.
- Kirjoitit viime perjantaina siitä tutkijoiden hankkeesta, jossa ne etsivät Atlantista Välimerestä ja sun teksti ei oikein kunnioittanut sitä hanketta.
- Joo ei, mä en usko mitään tarunhohtoista Atlantista koskaan olleenkaan.
- Kyllä oli, sille vaan kävi huonosti ja se upposi kun tuli vedenpaisumus ja Nooa törmäsi arkillaan siihen oikaistessaan Atlantille.
- Oho!
- Nooan ja vedenpaisumuksen lisäksi me opetetaan täällä meidän kreationistien teemapuistossa, että vedenpaisumus aiheutti mm. Grand Canyonin.
- Ai, et oo tosissas?
- Kyllä kyllä. Sen lisäksi pienet kävijämme saavat oppia erilaisten pelien yhteydessä tieteellisiä ja henkisiä asioita.
- Teillä oli siellä joku Jumpasaurus, olisiko se vaikka Hyppysaurus?
- Juu, se on tosi suosittu peli. Siinä lapsi hyppii trampoliinilla ja yrittää samaan aikaan heittää mahdollisimman monta palloa koriin.
- Miten se liittyy kreationismiin?
- Sen tieteellinen oppi on koordinaatio, eli teet useampaa kuin yhtä asiaa kerrallaan. Henkinen oppi on se, että kun olet hyvä koordinaatiossa, saat tehtyä Jeesuksen hyväksi enemmän palveluksia.
- No mutta siinähän onkin aikamoiset opit!
- Eikö olekin?
- Mutta mihin Jeesus niitä palveluksia tarvii, eikös sen faija ole kaikkivaltias?
- No mutta tarvii!
- Seeeelvä. Kreationistina sä kuule Kent varmaankin osaisit vastata mun yhteen kreationismia koskevaan kysymykseen?
- Toki toki, kysy vaan.
- Kreationistit sanoo, että jumala loi maailman ja ihmiset 6000 vuotta sitten. Mutta jos ihmiset luotiin yhdellä hetkellä, niin mitä ne ihmiset muistavat sitä edeltävästä hetkestä, kun ei vielä ollut mitään?
- Ensin luotiin Aatami ja Eeva, joista maailman muut ihmiset sitten polveutuvat.
- Juu juu, mutta mitä Aatami ja Eeva muistavat siitä ajasta, kun niitä ei vielä ollut?
- Jumala loi niille muistot lapsuudesta samalla tavalla kun se loi tähdistä tulevan valon ja dinosaurusten luut.
- Miksei maailmaa sitten ole voitu luoda vaikka tuossa puoli tuntia sitten ja luoda ihmisille kaikki niiden muistot?
- Toi on hyvä kysymys, mutta jos sä tulisit tänne meiden teemapuistoon, niin vastaukset kaikkiin sun kysymyksiin selviäisi täällä.
- Voisitko sä nyt vastata tähän ihan näin puhelim..
- Mun täytyy nyt mennä. Tuolla portilla on jälleen uusi seurue hienoja kristittyjä odottamassa pääsyä tutkimaan maailman tieteellisiä ja henkisiä puolia. Moi!
- No moi.

Olipas siinä tehokas kaveri. Harmi etten ehtinyt kysymään niistä sotkuista verottajan kanssa tai teemapuiston lupa-asioista. Täytynee lähteä käymään Floridassa, ehkä nekin selviää siellä.