Soopa

MAT:sta mainstreamia

Istuin eilen virvoittavan juoman ääressä Sokoksen Memphisissä kun kuulin viereisen pöydän miehen ja naisen välisestä keskustelusta tuttuja sanoja kuten "alempitasoinen nainen" ja "ylempitasoinen nainen". Pöydässä istuvat olivat luultavimme kavereita ja mies ei ollut ollut koskaan väärässä, näin molemmat totesivat. Naisella oli ilmeisesti parisuhde tjsp. huolia joissa mies sitten yritti auttaa. Mutta kuka olikaan tuo markkina-arvoteorian (MAT) taitaja ja naisen lohduttaja? Oliko hän Henry the vai kenties Panu? Paljastakaa itsenne!

Muutama muukin bloggaaja on kommentoinut säätä. Mukava tuisku ja tuiverrus vain tekee ulkonakäymisestä mielenkiintoisemman kokemuksen ja muistuttaa, että asumme Suomessa. Talvella pitääkin sataa lunta ja tuulla.

Taru sormusten herrasta

Jollakin on ollut liikaa aikaa kun on käynyt läpi Taru sormusten herrasta -trilogian erot kirjojen ja elokuvien välillä. Yksilöityjä eroja on 269 joista melko suuri osa tosin on pieniä, tyyliin kirjassa jonkun lauseen sanoi Gandalf ja leffassa Aragorn. Suurimmat erot kirjojen ja leffojen välillä on Arwenin osassa ja Kuninkaan paluun päätöksessä.

<SPOILEREITA KUNINKAAN PALUU -RAJOITTEISILLE>
Koko kirjatrilogiassa Arwenilla on yhteensä yksi ainut puheenvuoro, ei sitä vetistelyä Aragornin rinnalla kaikissa mahdollisissa väleissä. Ja Arwen ei ekassa kirjassa todellakaan pelasta Frodoa mustilta ratsastajilta, pelastaja on Glorfindel. Toinen suuri ero on Kuninkaan paluun päätös. Kirjassa Saruman turmelee koko Konnun ja alistaa hobitit valtansa alle. Kun sitten neljä sankarihobittiamme saapuu paikalle, he pistävät Sarumanin järjestykseen ja palauttavan rauhan. Elokuvissa Sarumanin kohtaloa ei paljon pohdita ja hobitit palaavat ehjään Kontuun. Myöskin leffassa Faramirin päätös raahata Sam ja Frodo Osgiliathiin on aika syvältä.
</SPOILEREITA>

Mutta jo ylipäätään se, että tällaisia listoja on mahdollista tehdä näin yksityiskohtaisella tasolla, tarkoittaa Peter Jacksonin onnistuneen luomaan jotakin niin loisteliaan uskottavaa, että fanit jaksavat kiinnistua tuon elokuvamaailman yksityiskohdista. Jäänkin odottelemaan extended-DVD versiota Kuninkaan paluusta ja toivomaan, että siellä on Konnun raijaus mukana. Tietysti parin vuoden päästä voitaisiin julkaista super extended-DVD -setti, jossa kaikista leffoista olisi 4,5 tunnin versiot...

Ilkka on tullut takaisin

Kuten Panu jo huomasikin, on Kokkarisen Ilkka palannut takaisin blogimaailmaan. Jo oli aikakin. Tulemme jälleen näkemään yhden ilmiömäisen nousun kohti blogilistan kärkeä, tai paremminkin pitäisi puhua paluusta.

Itse luin aiemmin päivällä tuota Lovelacen Testiä (päätyen tilaamaan sen) ja pohdin mielessäni kuinka joku tietotekniikka-alan henkilö tuottaa nähtävillemme jälleen paljon hyödyllistä tietoa. Kuinkahan moni tilaa Lovelacen Testin tietämättä kirjoittajasta ja kuinka moni tietäen sen.

Hajasijoittaminen

Tällä viikolla Blogistanissa keskustelua on herättänyt valtion virastojen hajasijoittaminen. Kirjoittelun aloitti Pinserin Riitta ja puheenvuoroja ovat esittäneet ainakin Mitvit ja muutama muu Koirapuistossa. Suurin osa puheenvuoroista ja kommenteista keskittyy kuitenkin fiilispohjaisiin asioihin yrittämättä ottaa kantaa siihen, miten hajasijoittaminen mahdollisesti vaikuttaa Suomen kilpailukykyyn pitkällä tähtäimellä.

Virastojen hajasijoittamista voidaan helposti tarkastella taloudellisesta näkökulmasta, jolloin pitkällä aikavälillä taloudellisin vaihtoehto on paras. Suomen kansalaisena parasta olisi, jos valtion laitokset pystyisivät tuottamaan tarjoamansa palvelut pitkällä aikavälillä mahdollisimman tehokkaasti. Mitä tehokkaammin ne toimivat, sitä vähemmällä verorahojen käytöllä kansalaiset saavat palvelunsa ja sitä vähemmän Suomen vientiteollisuutta rasitetaan. Globaalissa taloudessa hinta on tärkeä tekijä ja mitä edullisemmin Suomalaiset firmat pystyvät tarjoamaan tuotteitaan ja palveluitaan maailman markkinoille, sitä paremmin niillä menee ja ne pystyvät paremmin työllistämään Suomalaisia. Näin kansalaisten varallisuus nousee.

Termi pitkän aikavälin tehokkuus virastojen toiminnassa taas tarkoittaa, että mikäli vaikkapa 20 vuoden tähtäimellä poliisin tekniikkavirasto kannattaa sijoittaa Keuruulle, se pitää sinne sijoittaa. Tähän taloudelliseen kannattavuuteen pitää verrata kustannuksia nykyisessä ja potentiaalisessa paikassa, esim. siivous-, kiinteistönhuolto-, vuokra-, vartiointi-, investointi-, palkka- ja matkustuskustannuksia. Kyseisessä tekniikkavirastoasiassa huomiooon pitää ottaa myös kustannukset, jotka aiheutuvat kaluston kuljettelusta paikasta toiseen, mutta myöskin kuinka paljon maksaa, ettei kalusto ole matka-aikana todellisessa käytössään. Kauempana pääkaupunkiseudusta myös palkkakulut saattavat olla pienemmät tai kiinteistönhuolto on halvempaa. Vuokrakulut luultavimmin olisivat pienemmät jossain muualla, matkakulut taas suuremmat. Jos taas jokin virasto, jossa kansalaiset joutuvat asioimaan, sijoitetaan pitkälle ihmisistä, pitää laskelmassa huomioida kansalaisten matkakustannukset ja matka-aikojen kustannukset.

Kun kaikki viraston sijoittamiseen liittyvät kulut ovat selvillä voidaan rajatapauksissa tehdä päätöksiä fiilispohjalla vaikkapa sen perusteella, ettei virastoa sijoiteta samalle paikkakunnalle, joka juuri sai toisen viraston. Näissä perusteluissa poliitikot pääsevät keräämään pisteitä äänestäjiltään.

Virastoja ei kannata Suomen kilpailukyvyn takia sijoittaa millekkään toiselle paikkakunnalle, kuin mistä ne pystyvät tehokkaimmin palvelemaan kansalaisiaan.

Havaintoja

Televisiossa tulee joku Pepsin X-juoman mainos, jossa ulkona yöllä tanssiva joukkio tulee auringonnousun yllättämäksi ja pinkaisee sitä karkuun kohti yötä. No ei siinä mitään, että juoma takaa valtaisan juoksuvauhdin, mutta kun tuo vauhti*, on suurempi kuin äänen nopeus maanpinnalla** ja katsojat kuulevat juoksijoiden äänet vaikka kuvataan edestä päin ja äänivallin rikkoutumista ei kuule lainkaan! Pienet tieteelliset epätarkkuudet mainoksissa sallittakoon, mutta rajansa kaikella.

Vielä väsyneempi:
Jos Helsingissä mainostetaan Tallinnaan suuntaavia laivoja Tallink-nimellä, niin mainostetaanko Tallinnassa samoja laivoja Hellink-nimellä?

*n. 1450 km/h, maapallon ympärysmitta 40 000 km, arvioitu ympärysmitta kuvauspaikalla 35 000 km
** 1137 km/h

Aivo-ohjaus tietokoneisiin

Tulevaisuuden vempaimet ovat jälleen vääjäämättömästi askeleen lähempänä. Wired kirjoittaa paristakin firmasta, jotka kehittävät aivoihin suoraan kytkettävää ohjausvälinettä. Cyberkinetics on jo testannut apinoilla kursorin liikuttelua ruudulla. Laitteen 2x2 millinen plugi kytketään suoraan aivojen liikekeskuksen neuroneihin ja sen avulla voi kuunnella 50-150 neuronia kerrallaan. Vaikka apinoiden liikuttaman kursorin rata ei ole kovin hieno, se kuitenkin noudattaa tavoiterataa melko hyvin. Tuon luulisi muutaman viikon tai kuukauden treenaamisella parantuvan yhtä hyväksi kuin kädenkin liikkeet. Kannattaa muistaa, ettei lihaskoordinaatio ole synnynnäistä, vaan aivojen ja käden koordinaatio on kaikilla kehittynyt vuosien saatossa. Katsokaa vaikka pikkulasten käsialaa, tuskin ne tahallaan kirjoittavat epäselvillä kirjaimilla. Lafkan suunnitelmissa on testata teknologiaa viiden henkilön testiryhmällä vielä tänä vuonna ja laajamittaisempaan testiohjelmaan päästäisiin joko 2005 tai 2006.

Toinen alan firma, Neural Signals, on jo testannut omaa teknologiaansa ihmisillä varsin lupaavin tuloksin. Heidän teknologiansa on tosin hiukan brutaalimpaa, kalloon porataan kahden millin syvyyteen ruuvi, joka kuuntelee signaaleja ja lähettää niitä eteenpäin.

Ei muuta kuin onnistuneita tutkimuksia kummallekin firmalle. Toivon mukaan aivoihin kytkettävät ohjauslaitteet tulevat markkinoille mahdollisimman pian ja pääsemme eroon tästä 1800-luvun näppäinteknologiasta. Pelkkä hiiren liikuttelu aivoilla olisi hienoa ja varmaan nopeuttaisi työtä ja näin parantaisi tuottavuutta.

Rangaistuksista

Eilinen vankiladokumentti herätti ajatuksia oikeudenmukaisesta rangaistuskäytännöstä. Oikeudenmukaisuuttahan pitää rangaistusta haettaessa pyrkiä löytämään moneen eri suuntaan, rikoksen uhrin pitää saada oikeutta, rikoksen tekijän pitää kokea oikeutta, yhteiskunnan pitää toimia oikeudenmukaisesti jotta kansalaiset kokevat oikeuden tapahtuneen ja sovituksen tapahduttua rikollisen pitäisi pystyä toimimaan yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti kaikkia muita kohtaan.

Dokumentissa haastateltu amerikkalainen lainsäätäjä oli kokenut tyttäreensä kohdistuneen vakavan rikoksen ja tämä mielessään valmisteli/sääti hyvin ankaria lakeja väkivaltarikoksia vastaan. Onneksi vastaavia tapauksia, jossa lainsäätäjä on selvästi jäävi toimimaan tehtävässään ei ole tullut vastaan Suomessa. Dokumentissa ei tosin kiinnitetty tähän mitään huomiota ja ko. henkilö oli varmaankin hyvin tyytyväinen saadessaa toteuttaa henkilökohtaista kostoaan.

Pääosin nykyinen rangaistuskäytäntö nojaa kostoon, yhteiskunta vie rikkojalta oikeuden vapauteen tietyksi aikaa riippuen rikoksen vakavuudesta. Vaikka dokumentin viime viikkoisessa osasssa esiteltiin Suomen vankilaoloja sopeuttavasta näkökulmasta, viettää suurin osa vangeista yhä suuren osan rangaistuksestaan pakkolaitos-tyyppisissä vankiloissa pienessä betonikopissa.

Yhteiskunta rankaisee rikoksista pitääkseen yhteiskunnan asumis- ja kehityskelpoisena. Oikeusjärjestelmää on kritisoitu myös uhrin aseman unohtamisesta. Yhteiskunta painottaakin rangaistuksessa rikkojaa. Yksi vankilassa vietetty vuosi maksoi vielä markka-aikana 200 000 mk. Uhreille maksettavat korvaukset ovat hyvin pieni osa tästä. Lisäksi korvaukset maksaa aina rikoksen tekijä jolla harvoin on varallisuutta suorittaa korvauksia. Aina rikoksen ja erityisesti ehdottoman tuomion tapahtuessa kaikki kansalaiset siis kärsivät taloudellisesti maksaessaan rikosten tutkimista, oikeudenkäyntejä ja vankiloita.

Vapaudenriiston lisäksi vangit palaavat joskus yhteiskuntaan ja lisäkärsimysten ehkäisemiseksi yhteiskuntaan sopeuttamista kannattaa tehdä huomattavissakin määrin. Tässä tosin pitää olla hienovarainen jottei kansalaisille tule kuvaa siitä, että vangit lomailevat vankilassa ollessaan hyvissä oloissa, jopa paremmissa kuin uhri. Niinpä sopeutuksen pitäisi tapahtua niin, että vangit oppivat yhteiskunnallisesti hyödyllisiä taitoja mutta myös niin, ettei näiden taitojen opettaminen tule heille kovin kalliiksi. Blogistanissa on esitetty kommentteja sitä vastaan, ettei vangit saisi tehdä tuotteita vapaille markkinoille. Vankien pitäisi kuitenkin tehdä omaan käyttöön niin paljon tuotteita kuin mahdollista. Tämä tosin on nykyipäivän jälkiteollisessa yhteiskunnassa erittäin vaikeata kaiken teollisuuden vaatimien suurten investointien takia. Kannattaa myös ottaa huomioon se, että vankien ylöspito hoidetaan verorahoilla ja näin ollen jokaisen veronmaksajan kukkaro kevenee.

Osa rikkojan rangaistusta pitäisi olla huomattavasti suuremmissa määrin hänen tekemäänsä rikkomusta vastaava hyvitys. Sopeuttaminen nimenomaan kyseisen kaltaisia rikoksia vastaan saattaisi toimia, ainakin jossain tapauksissa.

Aihe on siis hankala. Fokusoitaessa johonkin tiettyyn kohtaan ei ole syytä unohtaa kokonaisuutta joka on hyvinkin pitkäkestoinen. Uhrin oikeudet täytyy muistaa, yhteiskunnan täytyy viestittää oikeuden mukaisesta kohtelusta kansalaisille ja rikkojan täytyy saada rangaistuksensa mutta myöskin edistää tämän mahdollisuuksia muuttua hyödylliseksi kansalaiseksi.

Mainokset

No johan nyt on kun mikään ei enää ole pyhää. Pohjois-Koreassakin on julkistettu ensimmäiset mainokset. Ja mitäpä muutakaan sitä mainostettaisiin kuin autoa. Jep, ostakaa autoja niin voitte nähdä nälkää eri puolilla maatanne. Jos niillä nyt on varaa ostaa polttoainetta tai lupaa ajella ympäriinsä. Voivat ainakin perustaa sinne näköalareittejä, näe nälkää vuoriston mutkaisilla kärrypoluilla, näe nälkää armeijan tuhoaman pellon poikki kulkevalla tiellä, näe nälkää miinoitetun rannikon lähettyvillä kulkevalla tiellä.