Soopa

Cyclomania

Äsken televisiosta tullut suomalainen Cyclomania oli yllättävän hyvä elokuva. Tosin odotusarvot suomalaisesta elokuvastahan eivät ole kovin suuret, mutta niistä huolimatta Cyclomanian voi sanoa olevan hyvän elokuvan. Erityisen ilahduttavaa oli se, ettei kertaakaan päässyt tulemaan myötähäpeän tunnetta jonkun hahmon puolesta. Ehkäpä leikkaaja tai käsikirjoittaja oli ollut tarkkana eikä ollut jättänyt kohtauksiin ylimääräisiä sekunteja aiheuttamaan kiusaantumista.

Elokuva oli raikas tarina siitä, kuinka nuoruutta voi viettää muutenkin kuin öyhöttäen. Paljon pyöräilykohtauksia saa varmaan liikuntaa inhoavan takapuolen puutumaan pelkästä katsomisesta, mutta itselleni tuli mieleen Ranskan ympäriajon lähetykset urheilukanavalta. Vasta katsottuaan niitä tajuaa, että päältäpäin niinkin puuduttavasta lajista voi saada mielenkiintoisen hyvän ja erittäin asiantuntijan selostajan avulla.

Terveestä nuorisosta kertovalla Cyclomanialla oli ensi-ilta vuonnaan 2001 vain 12838 katsojaa kun taas vähemmän terveestä nuorisosta kertovalla Pahoilla pojilla on ollut noin 615000 katsojaa tänä vuonna (Lähde). Ja Cyclomania on parempi elokuva.

Mänty jurakaudelta

1994 Australiasta löydettiin jurakaudelta peräisin oleva Wollemi-mänty. Männyn uskottiin kuolleen sukupuuttoon ainakin kaksi miljoonaa vuotta sitten ja ainoat tunnetut fossiilit siitä ovat 175 miljoonan vuoden takaa.

Sydneyn kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan johtaja, professori Carrick Chambers sanookin löydön aikaan sen olleen "the equivalent of finding a small dinosaur still alive on Earth".

Männyn löytöpaikka pidettiin salassa ja tutkijoita lennätettiin sinne silmät sidottuina helikopterilla. Mäntyä on vuodesta 1998 yritetty kasvattaa ja sen uskotaan tulevan rajoitetuin erin markkinoille 2005.

Tästä kaikille kotiin pala esihistoriaa.

Koko juttu BBC:ltä

via /.

Nokian uusia tuotteita

Nokia on julkaissut nipun uusia tuotteita ja suurimmassa osassa niistä ei edes ole puheominaisuutta. Löytyy pari kaulakorua, pari valokuvakehystä, kaleidoskooppi (!) ja jopa yksi puhelin, joka ei kylläkään näytä puhelimelta. Yhteistä kaikille on kuvaominaisuudet, tosin ainoastaan puhelimella kuvia pystyy ottamaan, muut ovat kuvien näyttämiseen liittyviä vempaimia. Pian pääsemme tilanteeseen, jossa Nokian tuotteista ei enää löydy puheominaisuuksia, vaan ihmiset viestivät toisilleen infrapunaporttien ja kuvien välityksellä.

Tämä on nyt sitten sitä menneisyyden tulevaisuutta.

Humanismi-luonnontiede

Humanismi ja luonnontiede on blogistanin vakituinen keskustelunaihe ja vastakkainasettelu on suorastaan herkullinen kaikille, jotka haluavat kiivaita keskusteluita. Mutta jos otamme mukaan vielä rahanahneuden ja hyväntekeväisyyden, saamme aikaiseksi meilenkiintoisen nelikentän. Tähän nelikenttään voimme sitten sijoittaa eri tutkintoja ja koulutusaloja stereotyyppien vahvistamiseksi ja sodan lietsomiseksi.

Eikö? Miksi?

Seurapiireilyä

Anna Lindhin murhasta pääepäilty oli joidenkin tietojen mukaan Madden hengailukavereita Tukholman kiiltokuvayöelämästä. Huumeitakin ilmeisesti oli lipsahtanut vähän sinne ja tänne. Murhaepäilty näytti myös Danielilta joten Victoriakin on tavalla tai toisella sotkeentunut asiaan, halusi hän sitä tai ei. Ja koska murhaepäilty näytti jossain vaiheessa myös suomalaiselta ja Victoria kävi muutama viikko sitten Suomessa, on päivänselvää, että koko edellämainittu konkkaronkka on sekoillut myös Suomen yöelämässä ja vieläpä epäilemättä Halmeen Tonyn ja Ahteen Jussin kanssa - huumebisnes kun on globaalia. Daniel on tosin samaan aikaan ollut Tonyn kanssa punttiksella ja siellä he sitten ovat ottaneet nappia ja vertailleet hauiksia vaikka Tony onkin ollut välillä vähän kasvi.

Äänestysaktiivisuus

Hallitus tahtoo aloittaa kampanjan, jolla nostetaan europarlamenttivaalien äänestysaktiivisuutta. Samaan aikaan he kuitenkin päättävät, että eurovaaleja ei järjestetä samaan aikaan kunnallisvaalien kanssa. Näin kansatalouden rattaat pidetään pyörimässä ja luodaan työpaikkoja kun voidaan kahteen otteeseen vaatia kansalaisia siirtymään äänestyspaikoilla ja kun joku ei sitä jaksa tehdä, voidaan syyllistää koko kansaa passiivisuudesta.

Olisi varmaan ollut aika helppoa nostaa kummankin vaalin äänestysaktiivisuutta järjestämällä ne yhtä aikaa. Mutta eihän tämä käy, puolueet olisivat joutuneet keskittymään kahteen kampanjointiin samaan aikaan ja jonkun kaveri ei välttämättä olisikaan päässyt Brysseliin. Eikä puolueilta voida vaatia mukautumista uuteen tilanteeseen näin lyhyellä varoitusajalla, siellähän tehdään politiikkaa eivätkä ihmiset ole tottuneet nopeisiin muutoksiin kuten yrityselämässä.

Pahaa oloa

Jos sinulla on hyvä olo ja maailmassa kiva olla, hienoa! Silloin en suosittele seurattavaksi seuraavia linkkejä, jotka aiheuttavat pahaa oloa, varmasti.

Jos sinua ahdistaa ja mikään ei mene niin kuin pitäisi ja maailma on inhottava paikka, seuraa seuraavia linkkejä niin huomaat, että sinulla meneekin oikeastaan aika hyvin.

Ihmisten haavoja. Jos et jaksa lukea ihmisten tarinoita miten haavat ovat syntyneet, vilkaise paria kuvaa: 1, 2, 3, 4.

Wichitan joukkomurhasta suomeksi ja englanniksi

Eiköhän siinä ole pahaa oloa ihan tarpeeksi.

(linkkejä ei tosiaan ole pakko klikkailla)

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 5

Kurssin viidennellä luento- ja kolmannella allaskerralla aiheina olivat etsintämenetelmät, ilmakompressori sekä pelastaminen ja ensiapu.

Ilmakompressorin tarkoituksena on pakata ilmaa pulloon riittävällä paineella. Perusperiaate on sama kuin auton moottorissa, sylinteri puristaa ilmaa pienempään tilaan. Kompressorissa on kolme vaihetta jossa jokainen puristaa ilmaa aina suurempaan paineeseen. Vaiheiden välillä ilmaa jäähdytetään koska sen lämpötila nousee paineen nousun myötä. Ilmasta erotetaan myös vettä ja öljyä koska sylintereissä ilmaan pääsee hiukan voiteluöljyä. Käytännössä ilma kuitenkin on pulloihin päästessään puhdasta, jos vain imuilma on ollut puhdasta. Kompressoria käytettäessä onkin syytä tarkistaa, ettei lähistöllä ole esim. auton moottoria josta pakokaasut leijailisivat kompressorin ilmanottoon.

Pelastamisessa ja ensiavussa kävimme läpi tajuttoman sukeltajan tuomisen pohjasta pintaan, kuljettamisen veneelle/rannalle ja nostamisen pois vedestä. Ensiavussa kävimme nopeasti läpi muutaman perusjutun elvytyksestä.

Tajuttoman sukeltajan nostamisessa pintaan nosteen hallinta hoidetaan uhrin liivillä. Jos uhri pääsee matkalla irti, tämä nousee pintaan eikä vajoa pohjaan ja itse pystyy kuitenkin nousemaan omilla laitteilla pintaan. Nousun aikana pitää uhrin päätä taivuttaa leuasta taaksepäin, jotta ilmatiet pysyvät auki ja ilma pääsee pois uhrin keuhkoista. Ote uhrista takaapäin ja kädet kainaloiden alta. Pinnalle päästyä irrotetaan uhrin painovyö, täytetään tämän liivi ilmalla, heilutetaan kättä ja huudetaan pintajoukoille avunpyyntö, täytetään oma liiivi, pudotetaan painovyö ja lähdetään kuljettamaan uhria kohti venettä/rantaa. Uidessa riisutaan uhrin ja omia varusteita jotta uimisesta tulee kevyempää. Pintapelastajan pitäisi tulla vastaan ja kahdestaan kuljettaminen on jo paljon nopeampaa. Uidessa pitää huolehtia uhrin pään pysymisestä vedenpinnan yläpuolella. Uhri nostetaan veneeseen/rannalle ja aloitetaan tarvittava ensiapu ja saatetaan uhri tarvittavaan hoitoon.

Allasharjoituksessa harjoittelimme sitten tätä uhrin pintaan saattamista, kuljettamista, varusteiden riisumista ja nostamista pois vedestä. Pintaan nostaminen oli suhteellisen helppoa ja nousunopeuden hallintakin onnistui matalissa allasolosuhteissa helposti. Kuljettaminen ja samalla varusteiden riisuminen oli erittäin raskasta, koska samalla kun ui täysillä ja kuljettaa uhria, pitää riisua sekä uhrin että omia varusteita. Aina ensin uhrilta joku varuste pois ja sitten itseltä. Tämänkin takia pitää sukellusparin varusteet tuntea. Usein varusteet ovat kuitenkin sen verran monimutkaisia, että puukolla hihnat poikki on nopein tapa. Aika on kuitenkin se kriittisin tekijä ja jo muutaman kymmenen metrin uimisen ja uhrin nostamisen jälkeen oli niin puhki, että uhriksi tekeytyminen ja lepäily teki hyvää.

Harjoittelimme myös pintaan nousua hengittämättä vain ilmakuplia suusta päästäen ja nousua puhaltavasta regulaattorista hengittämällä.

Viimeisenä harjoituksena vuorossa oli rikkoutuneella puvulla sukeltaminen. Tässä harjoituksessa kouluttaja avasi kuivapuvun vetoketjua niin, että puku täyttyi vedellä ja puvun noste katosi. Tämän jälkeen nostetta hallittiin liivillä ja se onnistui kyllä aivan hyvin. Toinen asia sitten on, mitenkä tositilanteessa neljä asteisessa vedessä pystyy kauaakaan toimimaan, jos pukuun tulee iso reikä. Kivaa se ei ole.

Kurssista on vielä jäljellä teoriakoe ja avovesiviikonloppu. Avovesillä sukelluksia tulee tod. näk. viisi kappaletta joista yksi on syväsukellus (n. 30m) ja yksi yösukellus. Yösukelluksista minulla jo on kokemusta joten ne eivät sen suuremmin jännitä, toinen asia on sitten tuo syväsukellus.

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 4

Sukelluskurssilla oli eilen ainoastaan luento ja aiheena oli sukelluksen suunnittelu, yösukellus, syväsukellus ja sukellusturvallisuus.

Sukeltamisenhan on tarkoitus olla hauskaa ja mukavaa, koska kaikki harrastavat sitä vapaa-ajallaan. Jotta sukellustoiminta alusta loppuun sujuisi jouhevasti eikä aiheuttaisi hampaiden kiristelyä, vaaditaan hiukan kokonaisuunnittelua pelkän sukellussuunnitelman lisäksi.

Kokonaiseen sukellustapahtumaan kuuluu mm. sukelluslupien hankinta, säätilanteen selvittäminen ja seuranta, kohteen etukäteistutkinta ja tietojen hankinta, veneen, venekuskin ja sukellusvanhimman järjestäminen, potentiaalisille sukeltajille reissusta infoaminen yms. Sitten kun joukko ollaan saaatu kasaan ja kaikilla on omat varusteet kunnossa, sovitaan sukellusparit, sukellusjärjestys, pintapelastajat, käydään läpi pelastussuunnitelma ja matkataan sukelluspaikalle.

Henkilökohtaiseen sukellussuunnitelmaan kuuluu osassa 3 läpikäydyt ilmankulutuslaskut, reittisuunnittelu, mahdollinen tehtäväsuunnittelu ja varasuunnitelmat. Sukellusvanhimman annettua luvan puetaan varusteet päälle ja käydään läpi sukellusparin mahdolliset vieraat varusteet ja opetellaan myös käyttämään niitä sekä tehdään paritarkastus. Kun kaikki on valmista pyydetään sukellusvanhimmalta lupaa mennä veteen. Vedessä tehdään vielä kuplatarkistus (tarkistetaan, ettei kaverin laitteista tule kuplia vääristä paikoista) ennen kuin pyydetään lupaa lähteä pinnan alle.

Syväsukelluksella tarkoitetaan sukellusta, jonka suunniteltu maksimisyvyys on 30-50 metriä. Syväsukelluksella sukeltajalla tulee olla kahdennetut laitteet ja kaksi erillistä lamppua. Sukeltajalla ei saa olla mukanaan varusteita, joita hän ei ole aiemmin käyttänyt.

Yösukellus on jälleen aivan oma lajinsa. Yö ja pimeys tuottavat yllättävän monia hankaluuksia koko matkalle. Varusteiden pukemisvaiheessa veneessä ei yleensä ole mitään valoja päällä, jotta sukellusvanhin pystyy edes jotenkin tarkkailemaan vedessä olevia sukeltajia. Omat varusteet on siis tunnettava hyvin ja niihin pitää pystyä pukeutumaan käytännössä täysin pimeässä. Valon (varavalo on pakollinen) saa sytyttää vasta veteen mentyään, jotta sillä ei häikäise veneessä olijoita. Sukeltaminen pimeässä on hankalampaa mm. siksi, että matkaa ja syvyyttä on paljon vaikeampi arvioida kuin päivänvalossa. Käsimerkkien anto parille on hankalampaa jos kättä ei valaise omalla lampullaan, silloin tosin pitää varoa ettei häikäise kaveria. Noustessa pinnalle pitää ok-merkki näyttää esim. läheiseen kallioon tai sitten osoittamalla lampulla taivaalle, ei missään nimessä häikäisemällä veneessä olijoita. Sukelluslamput ovat melko tehokkaita, yleensä 50 W halogeeneja tai 15-30 W HID-lamppuja (=sinisiä kaasupurkauslamppuja).

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 3

Kolmantena luentokertana kävimme läpi ilmankulutusta, siihen vaikuttavia seikkoja ja laskimme ilmalaskuja. Allasharjoituksen aiheena oli tasapainotuksen parantaminen ja eri uintityylit.

Ilmalaskujen tarkoituksena on saada selville, minkälaisia sukelluksia voidaan suorittaa ja kuinka paljon ne kuluttavat ilmaa. Ilmankulutuksessa oleellista on arvioida, paljonko sukeltaja kuluttaa normaalipaineista ilmaa sukelluksen aikana minuutissa. Kokeneilla sukeltajilla kulutus on luokkaa 10-15 litraa/min kun kokemattomammilla kulutus voi helposti olla 25-30 litraa/min. Sukellussyvyyden ollessa 10 metriä, kulutettavan ilman määrä pysyy samana, se vain on kahden baarin paineessa, jolloin pullosta kuluu normaalipaineista ilmaa tuplamäärä. 20 metrin syvyydessä ilmaa kuluu triplamäärä ja 30 metrissä nelinkertainen määrä.

Esimerkinomaisesti voimme tehdä seuraavan laskusuorituksen:
Sukeltaja kuluttaa 25 litraa ilmaa minuutissa
Sukellussyvyys on 30 metriä
Alttiinaoloajaksi suunnitellaan 20 minuuttia
Näiden lisäksi tulee nousu pinnalle (10 m/min) ja turvapysähdys kolmen metrin syvyydessä 3 min.

Ilmankulutus pohjalla:
25 l * 4 bar * 20 min = 2000 litraa

Ilmankulutus nousun aikana:
Keskimääräinen syvyys nousun aikana 15 metriä ja paine 15 metrissä on 2,5 baaria.
Kulutus on näin 25 l * 2,5 bar = 62,5 litraa

Ilmankulutus turvapysähdyksessä:
25 l * 1,3 bar * 3 min = 97,5 litraa

Yhteensä 2160 litraa. Ilmankulutusta laskun aikana ei lasketa, vaan 20 minuutin pohja-aika lähtee käyntiin heti pinnan alle laskeuduttaessa.

Ei siis mitään järkyttävän hankalia laskuja.

Sukelluksen jälkeen katsotaan taulukosta kertausryhmä, joka kertoo kuinka paljon sukeltajalla on typpeä veressä. Kertausryhmästä tulee ns. lisäminuutteja uusintasukellukselle. Kertausryhmää voi laskea pitämällä sukellusten välillä taukoa ja jo parin tunnin tauko laskee kertausryhmää melko tehokkaasti. Lisäminuuteista on haittaa uusintasukelluksella siinä muodossa, että ne saattavat aiheuttaa ylösnousussa etappipysähdyksiä. Kaikki sukellustietokoneet laskevat sukelluksen kulkua koko ajan ja kertovat suoranousuajat ja varoittavat vaadittavista turvapysähdyksistä. Sukellustietokoneet saattavat kuitenkin tehdä virheitä, joten sukeltajalla pitää olla tieto myös siitä, miten sukellus pitää suorittaa ilman tietokonetta. Varsinkin vaativammilla sukelluksilla pitää myös olla useampia varasuunnitelmia, jos matkalla tuleekin yllätyksiä.

Altaalla tarkistimme painojen sopivan määrän kun päällä oli lopullinen sukellusvarustus. Ensimmäisellä allaskerralla käytimme ainoastaan kevyttä ja ohutta alusvaatetusta puvun alla mutta nyt kaikilla oli aluspuvut joita käytämme myös avovesiviikonlopun aikana. Minulle sopivaksi painomääräksi muotoitui 5 kg.

Uintiharjoitukset eivät olleet mitään järkyttävän hankalia, vaikka hylkysammakkopotku osoittautuikin uutena tuttavuutena hieman kinkkiseksi. Hylkysammakkopotku eroaa normaalista sammakkopotkusta niin, että hylky-versiossa jalat ovat polvista koukussa ja sääret osoittavat ylöspäin ja ainoastaan nilkat liikkuvat. Uintityyli ei arvattavasti ole kovinkaan nopea, mutta tarkoituksena onkin aiheuttaa mahdollisimman vähän vesipyörteitä ympäristöön.

Kuperkeikkoja, selällään uintia ja nosteen hallintaa harjoittelimme melko paljon ja varsinkin selällään uinti oli yllättävän vaikeata. Siinä kun pullo vetää sukeltajan pohjaan kuin köli, vaikka muuten vatsallaan uiden tasapainotus olisi kuinka sopiva. Kuperkeikkoja harjoittelimme hiukan hitaammin aloittaen pystysuorasta asennosta jalat ylöspäin. Kuperkeikassa tulee helposti hiukan fuskattua ja käännyttyä kyljen yli vatsalleen. Lisää harjoittelua siis.

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 2

Toisen luentokerran aiheena oli sukellusfysiikka ja fysiologia. Altaalla opettelimme kellumista ja nosteen hallintaa.

Suuri osa sukeltamiseen liittyvistä fysiologisista ongelmista johtuu paine-eroista pinnan ja sukelluskohteen välillä. Laskeutuessa tai noustessa ihmisen sisällä olevat ilmatilat (mm. keuhkot, korvat, otsaontelo, nenä) pitää tasata syvyydessä vallitsevaan paineeseen. Merenpinnan tasalla paine on 1 bar ja jokainen 10 metriä vettä lisää painetta yhdellä baarilla. Näin ollen paine 10 metrin syvyydessä on 2 baaria. Jos keuhkoissa, korvissa yms. ilmatiloissa olevaa ilmanpainetta ei tasata, aiheuttaa se keuhkoissa keuhkojen tilavuuden pienentymistä ja korvissa sekä otsassa kovaa kipua. Keuhkot tulevat hoidettua kunhan vain hengittää regulaattorista ilmaa mutta korvat yms. tulee tasata vaikkapa nieleskelemällä. Noustessa pitää hengittää normaalisti ja eikä nousunopeus saa ylittää 10 metriä minuutissa.

Sukellettaessa vereen liukenee typpeä sitä enemmän, mitä kauemmin ja mitä syvemmällä sukelletaan. Typpikuplat poistuvat verestä noustessa mutta niitä jää joka tapauksessa vereen vielä sukelluksen jälkeenkin. Näiden typpikuplien vuoksi sukelletaan yleensä maksimissaan kaksi sukellusta vuorokaudesta. Typpikuplat aiheuttavat sitä kuuluisaa sukeltajantautia joka ilmenee mm. nivelkipuina, kutisevana ihona, väsymyksenä, huimauksena ja pahana olona. Hoitona sukeltajantautiin on välittömästä annettu puhdas happi ja mahdollisimman nopeasti annettu painekammiohoito. Sukeltajantauti saattaa puhjeta vasta 2 vrk viimeisen sukelluksen jälkeen. Syitä, miksi sukeltajantauti puhkeaa jollakin joissakin olosuhteissa ei täysin tunneta. Saattaa olla, että täsmälleen samanlaiset sukellukset tehneistä henkilöistä toinen kärsii sukeltajantaudista ja toinen tai jonain päivänä oireita ilmenee mutta toisena ei vaikka olisi sukellettu samanlaisia sukelluksia.

Noustessa pitää hengittää jatkuvasti, jotta keuhkoissa oleva ilma pääsee purkautumaan ulos suun kautta. Jos ilma ei pääse normaaleja teitä ulos, saattaa siitä aiheutua keuhkorepeämä eli ilmakuplaveritulppa. Keuhkot kestävät repeämättä vain n. 10-15% ylipainetta joten jo nousu yhdestä metristä pinnalle uloshengittämättä saattaa olla vaarallinen. Oireina on mm. verinen vaahto suupielissä, sekavuus, huimaus, sumea näkö ja lähes välittömästi tajunnan menettäminen. Tajunnan voi menettää jo ennen pinnalle nousua. Keuhkon revetessä pääsee revenneistä keuhkorakkuloiden seinämistä ilmaa verisuoniin. Verisuonissa nämä ilmakuplat ajautuvat aivoihin ja valtimoihin aiheuttaen halvaantumista. Hoitona on välitön puhtaan hapen antaminen ja painekammiohoito.

Muitakin sukellusperäisiä sairauksia toki on, mutta en niistä kaikista tänne kirjoita.

Allasharjoituksen tarkoituksena oli opetella puvun pukemista, kelluntaa, nosteen hallintaa ja puvussa toimimista vedessä sekä puvun huoltamista. Kuivapukuun pukeutuminen on helppoa lukuunottamatta mansetteja, jotka ovat kumista valmistetuja kireitä kalvoja joista on inhottava pujottautua. Pieni tujaus talkkia auttaa ja pääkin mahtuu kaulamansetista hiukan inhimillisemmin. Lainaamassani puvussa oli pikalukoilla varustetut kuivahanskat jotka osoittautuivat ehdottoman käteviksi. Märkäpukuun verrattuna kuivapuvun pukemisesta ei selviä täysin yksin, koska kaverin apua tarvitaan selässä olevan vetoketjun avaamiseen ja sulkemiseen. Sinänsähän sukellettaessa toimitaan muutenkin parin kanssa ja yhteistyön täytyy sujua, koska ongelmien ilmetessä syvällä, on lähes ainut joka sinut voi pelastaa.

Muiden varusteiden pukeminen ei ole sen kummempaa kuin märkkärilläkään, mitä nyt huomaan, että ilman aluspukua laitepaketin (n. 20 kg) hihnat painavat olkapäitä hiukan enemmän. Vedessä painolla ei ole kuitenkaan mitään väliä ja kelluminen on samanlaista kuin märkkärilläkin. Pinnan alla nosteen hallinta (eli vertikaali liike) hoidetaan säätelemällä puvussa olevaa ilmamäärää.

Alussa hiukan ihmettelin kun sain koko ajan lisätä ilmaa pukuun kunnes muistin käsivarressa olevan poistoventtiilin. Kättä tuli helposti pidettyä muuta kroppaa ylempänä varsinkin kun puku oli varsin väljä ilman aluspukua ja venttiili nousi senkin takia ylemmäs. Niinpä sain loppusukelluksen kiinnittää suuren osan huomiostani siihen, ettei poistoventtiilistä karkaa ilmaa huomaamattani. Alussa syvyyden pitäminen oli varsin hankalaa, mutta kierähdys-, kuperkeikka-, paikallaanpysymis- ja uimisharjoitusten jälkeen homma alkoi sujua huomattavasti paremmin ja käsien huiskinta väheni huomattavasti.

Sukellettaessa ei ole mitään syytä sohia käsillä vaan niiden pitäisi olla suht paikoillaan sukeltajan edessä hiukan koukussa ja toinen toisistaan kiinni pitäen. Niin, että ranteissa olevista instrumenteista voi lukea tietoja. Yhden kerran uintiasentoni ei ollut aivan paras mahdollinen ja jalkoihin pääsi liikaa ilmaa ja ne alkoivat nousta ylöspäin. Selvisin tästä kuitenkin nopealla kuperkeikalla eteenpäin ja sain palautettua uintiasentoni. Uintiasennon (tai siis sukellusasennon) tulee olla jokseenkin vaakatasossa niin, että kurkistamalla päällä vatsan ali taaksepäin, pitäisi oletettu horisontti nähdä helposti. Jalkojen tulee olla hiukan levällään ja polvista taitetu ylöspäin. Potkujen tulee olla rauhallisia sammakkopotkuja. Näin siksi, että Suomen pöllyävissä vesissä räpylät saadaan hiukan kauemmas pohjasta ja muutkin näkevät jotain. Pitämällä jalkoja levällään saavutetaan parempi tasapaino ja pienellä nilkan liikkeellä saadaan mahdollista kallistumista korjattua tehokkaasti. Jos ollaan paikallaan, ei pitäisi olla mitään syytä minkään raajan heilua mihinkään suuntaan. Henk. koht. tämä vaatii vielä huomattavaa treenaamista kun varsinkin jaloilla korjaan jompaan kumpaan kallellaan olevaa asentoa koko ajan. Käsillä maltan olla suuremmin hosumatta.

Kuivapuvun riisuminen oli helpompaa kuin sen pukeminen ja kaulumansetti oli todella tarpeen koska hupun sisään oli päässyt hiukan vettä. Uimahallissa kuivapuvun alle ei tarvitse pukea kuin jotkin pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet ja niidenkin kanssa tulee kuuma. Meressä sukellettaessa tarvitaan sitten enemmän eristystä.

Mutta mukavaa oli odottelen tulevia allasharjoituksia innolla jotta vihdoinkin pääsisin sukeltamaan Suomen kylmissä vesissä ilman jatkuvaa hytinää kylmästä.

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 1

Osallistun tämän ja ensi viikon aikana laitesukelluksen jatkokurssille jolla opetellaan sukeltamaan kuivapuvulla ja toimimaan sukellusparin vanhimpana. Kirjoittelen luentojen ja harjoitusten jälkeen tänne, mitä kävimme läpi ja opimme. Pyrin kirjoittamaan asioista myös niin, että sukellusta harrastamattomatkin saavat niistä irti ja ymmärtävät laitesukeltamisen saloista enemmän.

Kurssi sisältää viisi luentoa, kolme allasharjoitusta, tentin sekä avovesiviikonlopun. Kaikki allasharjoitukset räpiköidään kuivapuvussa laitteet selässä uimahallissa ja avovesiviikonloppuna lähdemme mereen dyykkaamaan.

Tervetuloa seuraamaan kertomustani kurssin kulusta.

Laitesukeltamiseen kouluttaa monta eri sukellusjärjestöä, joista kolme suurinta ovat suuruusjärjestyksesä Padi, Naui ja CMAS. Kaksi ensimainittua ovat kaupallisia mutta järjestöjen koulutuksessa ei ole mitään oleellisia eroja. Joitain asioita saatetaan tehdä eri tavalla mutta kaikki kouluttavat turvalliseen sukeltamiseen. Kaikki tunnetaan maailmanlaajuisesti ja jokaisen kortilla pääsee etelän lomakohteissa sukeltamaan.

Tämä laitesukelluksen jatkokurssi on CMAS-järjestön P**-kurssi (tuttavallisemmin P2) ja läpäisyn jälkeen osaan suunnitella sukelluksen ja sukeltaa turvallisesti 30 metrin syvyyteen, toimia sukellusparin vanhimpana, pelastaa ja pelastautua sekä sukeltaa öisin.

Ensimmäisellä luentokerralla kävimme läpi kuivapuvun teknisiä ominaisuuksia ja tarkoitusta. Kuivapuvun tarkoitushan on eristää sukeltaja vedestä ja näin pitää sukeltaja lämpimänä. Veden pitäminen puvun ulkopuolella ei sinänsä ole vaativa tehtävä, ongelmaksi vain muodostuvat kohdat, joissa iho on veden kanssa yhteydessä, eli kasvot. Vesieristys hoidetaan päässä joko kasvojen ympärillä tai kaulassa. Jos vesieristys tuodaan kasvojen ympärille puhutaan kuivahupusta. Märkähuppua käytettäessa vesieristys hoidetaan kaulan ympärillä olevalla mansetilla. Kaulamansetti hankaloittaa jonkin verran pukemista kun pää pitää tunkea sen läpi ja joillekin kaulaa puristava kumi saattaa aiheuttaa kuristavia tuntemuksia - mikä ei ole ollenkaan hyvä asia 30 metrin syvyydessä. Kuivahupun reunat taas ovat vaikeat saada täysin kasvojen muotoisiksi ja käytännössä kuivahuput joudutaankin lähes aina teettämään mittojen mukaan.

Käsissä voi olla joko kiinteät tai irrotettavat hanskat ja irrotettavissa on vaihtoehtoina kuivat tai märät. Märät ovat luonnollisesti kylmät ja kiinteät hankaloittavat pukemista. Irrotettavat mutta kuivat hanskat vaativat ranteiden ympärille jonkinlaiset pikalukkomansetit, jotka ovat kalliimmat kuin kaksi em. versiota. Käytössä ne kuitenkin ovat paljon kätevämmät eikä hintaero ole suuren suuri. Irtohanskoilla voidaan muut varusteet pukea ensin päälle ja viimeiseksi laittaa hanskat käteen.

Kuivapukujen valmistumateriaaleista yleisimmät ovat kumi, neopreeni, trilaminaatti tai polyuretaani. Kumia on helpoin paikata vaikka polkupyöränkumin paikoilla, neopreenista on hankalaa etsiä reikiä ja polyuretaani on erittäin kestävää. Materiaaleista ainoastaan neopreeni lämpöeristää joten muut tarvitsevat allensa lämpimiä vaatteita tai aluspuvun. Aluspuvuksi ei mikä tahansa toppahaalari kuitenkaan sovi, koska siihen kohdistuu sukellettaessa melko paljon painetta eikä sen siksi olisi soveliasta kovin paljoa painua kasaan.

Lämpöeristyksen lisäksi aluspuvun tarkoituksena on sitoa itseensä ilmaa niin, ettei se pääse puvun sisällä liikkumaan. Ilman määrällä hoidetaan nostetta eli sukeltajan liikkumista vertikaalisesti vedessä. Ilmaa lisäämällä sukeltaja nousee (positiivinen noste) ja ilmaa vähentämällä laskeutuu (negatiivinen noste). Ilmaa ei kuitenkaan pidä vähentää liikaa koska alaspäin mentäessä puvussa oleva ilma painuu kasaan ja sen noste pienenee. Tämä taas kiihdyttää laskeutumista ja ilma painuu entistä nopeammin kasaan jne. Laskeuduttaessa ilmaa siis pitää vähitellen lisätä pukuun, jotta laskeutumisvauhti pysyy sopivana ja sukeltaja pystyy tasaamaan korvien paineen aina vallitsevaan paineeseen. Noustessa pintaan on vieläkin tärkeämpää hallita ilman määrää puvun sisällä ettei sukeltaja pullahda pinnalle kuin korkki. Vaaroista lisää myöhemmissä osissa.

Puvussa on venttiilit ilman lisäämiseen ja vähentämiseen. Lisäysventtiili sijaitsee rinnassa ja pukuun saa lisää ilmaa painamalla venttiiliä. Poistoventtiili sijaitsee vasemmassa käsivarressa ojentajan ja olkapään tienoilla ja se aukeaa nostamalla kättä ylöspäin. Ongelmia saattaa syntyä, jos sukeltajan jalat nousevat ylöspäin, kaikki ilma menee jalkoihin ja sukeltaja alkaa nousta kohti pintaa. Tällöin pitää nopeasti saada nousu pysähtymään sillä noustessa yhä ylemmäs, jaloissa oleva ilma laajenee entistä enemmän ja nousu kiihtyy ja kääntyminen käy entistä vaikeammaksi. Tällöin pitää tehdä joko kuperkeikka tai yrittää saada käsien liikkeellä jalat alaspäin ja vasen käsi ylös ilman poistumiseksi puvusta.

Tänään on vuorossa luento sukellusfysiikasta ja sukellusperäisistä sairauksista sekä ensimmäinen allasharjoitus. Raportoin huomenna tuloksista.