Soopa

Selviytymisopas

Kyllä on hienoa, että telkkarista tulee sivistäviä ohjelmia. Hetki sitten päättynyt Nelosen Selviytymisopas (engl. Worst Case Scenario) opetti kaikille, kuinka selviytyä hypystä kivikkoiseen rantaveteen parinkymmenen metrin korkeudesta. Miten kanjoni pitää ylittää parin köyden varassa ja kuinka onkia avaimet viemäristä ruuvarin, johdon ja patterin avulla. Mielenkiintoiseksi ohjelman kuitenkin teki mukana ollut tosielämäosuus jossa pariskunta oli jäänyt tulipalon vangiksi kerrostalon kolmanteen kerrokseen. Tilanteen hankaloittamiseksi nainen oli raskaana eikä palokuntaa näkynyt missään. Pariskunta haukkoi raitista ilmaa ikkunasta puoliksi ulos roikkuen kun selän takaa tuprusi paksuu savua ulos. Tilanne näytti hankalalta ja käristyminen elävältä uhkasi. Neuvokkaasti he kuitenkin päättivät pudottautua ikkunasta. Mies piti naista jotta tämän pudotus ei olisi niin suuri. He päättivät kuitenkin, että nainen pudottautuu pää edellä! Molemmat selvisivät hengissä alhaan olleiden ihmisten pingotettua vilttejä pehmentämään pudotusta. Nainen sanoi myöhemmin haastattelussa, että hän päätti pudottautua pää edellä, jotta kaikki mikä sattuisi lapseen, sattuisi häneen ensin. Jep jep.

Ainakin Jakob - valehtelija sentään alkaa lupaavasti:
"Hitler menee ennustajalle ja kysyy milloin kuolee:
- Juutalaisten pyhäpäivänä.
- Mistä tiedän milloin on juutalaisten pyhäpäivä?
- Milloin tahansa kuoletkin, silloin on juutalaisten pyhäpäivä."

Huuhaauskoa

Mitä tehdä jos joku läheinen uskoo kovasti huuhaaoppeihin? Opit tai paremminkin uskomukset eivät sinänsä ole vaarallisia koska niistä ei juurikaan rahasteta eivätkä ne aiheuta lähinnä muuta kuin menetettyä aikaa, jota eläkkeellä olevalla huuhailijalla on. Niillä ei kuitenkaan ole mitään sidettä todelliseen maailmaan vaan ovat jonkun kehittelemiä muka tieteellisiä oppeja. Minulla kuitenkin on ongelma. Pitäisikö minun katsoa ko. huuhailua tyyliin "hyvä, että on tekemistä" vai ottaa siihen tiukempi kanta ja yrittää kertoa huuhaan perusteettomuudesta? Mielipidettäsi arvostetaan.

Sääliä

Kävin tänään parturissa (kunnon haircut-bloggausta siis) ja parturoija oli raskaana. Vielä kun saksikäsi manasi liikkeen paahtavan kuumaa ilmaa, niin tuli tunne, että istu sinä siihen tuoliin niin leikkaan tässä itseltäni hiukset. Tietysti istuin penkissä käsittelyn loppuun asti ja toimin kuten normaalistikin, varsinkin kun tuleva äiti kertoi, että pitää nyt tehdä mahdollisiman paljon hommia (ja tienata rahaa) äitiysloman varalle. Onneksi äitiysloman alkuun oli vielä pari kuukautta, joten sain leikkauksen jokseenkin ilman häiritsevää vatsalla tönimistä.

Pitäisikö äitiyslomat kuitenkin olla pituudeltaan erilaisia eri aloilla? Ehkäpä en tuntisi oloani kovinkaan rentoutuneeksi ravintolassa, jossa tarjoilija kantaa ruokaa pöytään vatsa pömpöllään. Ja jos en voi tuntea oloani yhtä rentoutuneeksi, kuin jos tarjoilija ei ole raskaana, pitäisi tämä itse asiassa ottaa huomioon laskussa. Tiedän kyllä, että tämä on täysin moraalitonta äärioikeistolaista ajattelua. Mutta entäpä jos asiaa ajattelee puhtaasti asiakkaan elämyksen kautta, hänhän maksaa ruuasta, palvelusta ja ilmapiiristä. Toisen asiakkaan mielestä on hirveän söpöä ja ihanaa kun joku saa lapsen, toisen mielestä se häiritsee ilmapiiriä. Raskaana oleva äitihän on yhteiskunnassamme niin suuri tabu, että joka häntä kehtaa arvostella, hän helvettiin joutukoon.

Maksen sen verran veroja vuosittain, että kyllä sillä muutamat äitiyslomat kustannetaan. Annan kyllä penkkini bussissa jos joskus satun istumaan, mutta pitääkö minun vielä sen lisäksi tinkiä maksamistani yksityisistä palveluista? Ei.

Lepäämistä ja velvollisuudentuntoa

Miksi pitkään nukkumisesta tulee huono omatunto vaikka on lomalla, ei ole kiire minnekään ja lomalla on tarkoitus nimenomaan rentoutua? Toisaalta, ehkä lomalla pitäisi nimenomaan olla tekemättä mitään, vaikka siitä tulisikin huono omatunto ja sappikiveä alkaisi kaihertamaan tekemättömät työt jotta sitten sorvin ääreen palatessa puhkuisi intoa ja voimaa. Ei, en usko senkään olevan hyvä tapa koska silloin hajoaa ensimmäisten viikkojen työnteon määrään. Parasta siis edelleen lukea duunimaili silloin tällöin (ohittaen kuitenkin varsinaiset duunimailit) jotta kosketus kansantaloutta kohentavaan elämään säilyy edes siedettävänä. Joka tapauksessa, viisi viikkoa lomaa on aika luksusta varsinkin kun ilmat ovat näin hyvät.