Soopa

Todistettavuudesta

Kokkarisen Ilkka (linkkiä ei varmaan tarvitse) viittaa Kari Enqvistin kirjoitukseen "Taivaalliset todisteet", jossa Enqvist argumentoi vahvasti tieteellisen ajattelutavan ja todistettavuuden puolesta.

Luettuani jutun aloin jälleen kerran pohtimaan sitä, minkälaisia olisivat ne todisteet, jotka riittäisivät minulle jonkin korkeamman voiman (Jumalan) olemassaolosta. Olen monituisia kertoja keskustellut siitä, kuinka olisin tosi tyytyväinen, jos joku tulisi ja todistaisi, että Jumala on olemassa. Ei tarvitsisi jatkaa tätä debattia olemisesta ja olemattomuudesta. Voisin hyvällä syyllä sanoa, että olin väärässä kun en uskonut. Helpottaisihin se varmasti myös koko planeettamme elämää, kun toteasimme, että tuossa se Jumala nyt on ja häntä sitten palvokaamme, ei ole muita. "Voisitko kertoa mikä uskonto on oikeassa ja mikä väärässä?" Illalla tietysti rukoilisin, että työt olisivatkin aamulla jo tehdyt eikä töissä tarvitsisi olla.

Mutta mutta, minkälaisia olisivat ne todisteet? Voin suoralla kädellä sanoa, että minun luonnontieteellisellä osaamisella, joka sijoittuu jonnekin Barbapapan ja Nalle Puhin välimaastoon, ei ole yksin minkäänlaisia mahdollisuuksia todentaa mahdollista ilmentymistä suuntaan tai toiseen. Ensinnäkin, havaintopiirini on aivan liian suppea ja sitä pystyy harhauttamaan edistyneillä vempaimilla niin, että luulen jotain aivan muuta.

Mietitäänpä hetki sellaista mahdollisuutta, että maan ulkopuolisia älykkäitä olentoja saapuisi tänne ja yksi niistä tulisi luokseni todeten:
"Olen Jumala, usko minua sillä teen sinulle ihmeen."
Sitten heebo tekisi jotain mikä olisi minusta täysin uskomatonta ja hirvittävän hienoa, vaikkapa pysäyttäisi ajan, siirtäisi sen kulkemaan taaksepäin tai jotain muuta hankalaa. Niin kauan kuin tuo tapahtuma tapahtuisi vain minulle, sillä ei olisi mitään todistearvoa, koska kohtuullisen edistyneellä vempaimella taatusti pystyttäisiin stimuloimaan aivoni havainnoista vastaavia osia niin, että luulisin kaiken tuon tapahtuvan.

Jos sen sijaan kaikki maailman ihmiset raportoisivat luotettavasti jostakin oudosta ja mahdottomasta tapahtumasta, esim. vuoden kulumisesta 100-kertaista vauhtia tai kuolleiden (vaikkapa vain 5% kaikkina aikoina kuolleista) heräämisestä päiväksi henkiin ja juttelemaan kanssamme, voisin uskoa ihmeen tapahtuneen.

Ihmeen tapahtuminen edellyttää siis riittävän suurta tapahtumaa, pelkkä jonkun sairaan parantaminen, sillan tekeminen tyhjästä yms. silmänkääntötemppuihin verrattavat tapahtumat galaksin mittakaavassa eivät riitä todistamaan muuta kuin sen, että jollakulla on hallussaan vempaimia, joita maapallon asukkaat eivät vielä osaa rakentaa.

Uskovat eivät kertaakaan ole kertoneet, miten heille voisi todistaa sen, ettei Jumalaa ole olemassa.

Soopaa

Panu aloittaa blogissaan kirjoituksen kutkuttavasti otsikolla Soopa ja hömppä. Tietäen kuitenkin minkätyyppisiä aiheita Panun Plöki yleensä käsittelee, osaan jo aavistaa, ettei Panu ole vaivautunut lukemaan todellista Soopaa, vaan käsittelee jälleen humanistisen ja luonnontieteellisen maailmankatsomuksen eroja ja arvostelee Ilkka Kokkarista.

Jediä

Jaappa jaa, päivän testi:

:: how jedi are you? ::

Vaikka oikeasti olisi hienompaa jos olisi planeetan kokoinen avaruusalus, mutta se kun on testin mielestä paha ja inhottava juttu.

Tyhmyysveronpalautuksia

Maksaessaan tyhmyysveroa tulee välillä myös tyhmyysveronpalautuksia, kuten tänään 10,90 euroa. Kyllä nyt elämä hymyilee! ;-)

Kuten oikeissakin veroissa, on äärimmäisen epätodennäköistä että veronpalautuksia saisi enemmän kuin mitä on veroja maksanut. Todellinen pessimisti ei koskaan lottoa.

Horoskooppi

Kerrankin kunnollinen horoskooppi joka ei ole mitään ylioptimistista hömppää:

I am a Sagittarius (Jousimies).
(Also known as "Archer")
My Horroscope:
" Usually a Sagittarius will come off as a blissfully happy idiot. In most cases, this first impression will prove accurate. His moronic enthusiasm cannot be dampened by anything - not even by a cinder block falling on his head.

A Sagittarius usually loves crouds and loud social situations, as well as any place where he can enjoy a meal and a drink without paying for them."

Valtion hallintoa

Pelattuani nyt parisen viikkoa Nation Statesia on mieleeni hiipinyt ajatus samaan tyyliin johdetusta oikeasta valtiosta. Mitenköhän hyvin esim. Suomessa toimisi järjestelmä, jossa kansalaiset äänestäisivät esim. kerran kuukaudessa muutamasta valtion tilaan vaikuttavasta asiasta. Nation Statesissa jokaisesta asiasta luettavaksi tulee muutama erilainen mielipide joista valtion pitää sitten päättää, mitä kannattaa ja tämän perusteella valtio kehittyy.

Oikeasti asia pitäisi tehdä niin, että äänestysoikeus on kuten nykäänkin, mutta jokaisesta käsiteltävänä olevasta asiasta kukin äänestäjä saisi muutaman erilaisen mielipiteen/näkökulman luettavakseen. Näkökulmat olisivat asiaan oleellisesti liittyvien tahojen kirjoittamia. Näkökulmat saisivat olla melko vapaasti hörhöilyä ja arvotykitystä mutta valehtelua tai perusteettomia lupauksia niihin ei saisi kirjoittaa. Lisäksi jokaisen mielipiteen lopussa pitäisi olla selkeät merkinnät, mitä ko. valinta tarkoittaa valtion talouden ja yksittäisen veronmaksajan kannalta. Äänestyshetkellä äänestäjän pitäisi ensin vastata muutamaan monivalintakysymykseen, joilla varmistetaan, että äänestäjä on lukenut ja ymmärtää eri valintojen erot ja vaikutuksen tulevaisuuteen. Monivalintakysymysten ei tarvitsisi olla mitään järkyttävän vaikeita tai mitata jotain mielipiteistä opeteltua nippelitietoa vaan lähinnä tarkoituksena olisi kartoittaa, että äänestäjä ymmärtää eri vaihtoehtojen joskus kauaskin kantavat vaikutukset. Tarkoituksena ei ole, että kaikki pystyvät vastaamaan kysymyksiin oikein, mutta tarkoituksena ei myöskään ole, että vain valtiotieteen professorit saavat äänestää.

Kunkin kuukauden äänestyskysymykset ja mielipiteet julkaistaisiin viikkoa ennen äänestyspäivää. Tuon viikon aikana mediat eivät saisi käsitellä ko. aiheita jotta kansalaisten mielipide ei määräytyisi muutaman (pää)toimittajan mielipiteen perusteella, sama idea siis kuin ainakin jenkeissä lautamiehillä oleva mediakielto oikeudenkäyntien aikana.

Äänestyspaikkoja voisi olla ainakin kaikissa kirjastoissa ja kirjastottomilla paikkakunnilla vaikkapa posteissa tai asiamiesposteissa. Ja äänestyshän pitäisi luonnollisesti tapahtua jollakin sähköisen henkilökortin ja internetin yhdistelmällä eikä äänestäminen saisi aiheuttaa kansalaiselle ylimääräisiä kuluja.

Äänestyksen tulokset sitoisivat sitten lainsäädäntö- ja muita toimeenpanevia elimiä eikä niistä saisi poiketa. Samalla luonnollisesti kunnat voisivat järjestää omista asioistaan äänestyksiä.

Sitten tietysti jossain vaiheessa voisi miettiä sitä, onko oikein, että kaikilla on yksi ääni. Vai pitäisikö äänestyksen yhteydessä olla mahdollista jakaa vaikkapa viisi plusääntä ja viisi miinusääntä. Tai pitäisikö plus- ja miinusääniä olla vaikkapa sen verran, kuin mitä äänestäjä maksaa valtion- ja kunnallisveroa (riippuen kumman asiaa äänestetään). Tämähän luonnollisesti mahdollistaa sen, että paljon veroja maksavat vähentävät omaa veroprosenttiaan mutta samalla he menettävät äänivaltaansa ja tulevaisuudessa muut taas nostavat heidän veroprosenttiaan jolloin he saavat äänivaltaansa takaisin. Luonnollisesti jonkinlaiset järkevyysrajat pitäisi säätää, ettei esim. yli 200 000 euroa ansaitsevien veroprosenttia säädetä 95:een mutta heidän pienen määränsä takia he eivät kuitenkaan pystyisi tekemään mitään vastaiskua.

Ongelmiahan tämä järjestelmä sisältää aivan pilvin pimein. Kuka päättää, mitkä ovat äänestykseen meneviä asioita? Kuka päättää, ketkä saavat kirjoittaa aiheeseen mielipiteen ja kuka valvoo ja tarkistaa, että se ei sisällä valheita? Kuka päättää äänestyksen tarkistuskysymykset? Kuka valvoo, että medioissa ei käsitellä asiaa tuon viikon aikana? Helppoahan se on jonkun Hesarin ja isoimpien tv-kanavien osalta, mutta ongelmana onkin sitten jotkut pienmediat kuten veppisaitit ja juuri kyseiseen asiaan liittyvien intressiryhmien kanavat. Ehkäpä olisikin hyvä, että mikään media minkä levikki-, katsoja-, lukijamäärä tjsp on vaikkapa yli 10000 päivässä/viikossa ei saisi asiaa käsitellä ellei kyseessä ole puhtaasti jokin asiaan liittyvä intressiryhmä, jonka kanta on ollut selvillä jo ennen äänestyksen julistamista. Äänestyksen julistamisen yhteydessä voitaisiin kunkin mielipiteen yhteydessä luetella muutama paikka, missä ko. intressiryhmä sitten kertoo lisää aiheesta.

Näissäkin voitaisiin sitten toteuttaa menetelmää, että katsotaan kuinka hyvin intressitahojen argumentaatio pysyy hallussa ja tarvittaessa rangaistaan vasta jälkikäteen. Tehokkaana rangaistusmenetelmänä toimisi esim. ko. tahon ohittaminen seuraavissa asiaa liippaamissa kysymyksissä.

Miksei kokeiltaisi tällaista järjestelmää esim. muutaman tuhannen koeryhmällä?

Taikauskoa

Joka puolella toitotetaan kuinka nyt on perjantai 13. päivä ja miten se nyt muka vaikuttaa siihen ja tähän. Onko tosiaan niin, että monet ihmiset ovat niin taikauskoisia ja vaikutukselle alttiita, että höpöttelevät, että tänään nyt ei uskalla sitä ja tätä kun päivä on mikä on. Ottaisivat itseään niskasta kiinni ja alkaisivat elää tätä elämää. Tämä kun on paljon helpompaa, voi vaikuttaa asioihin itse eikä tarvitse lukea jostakin kansantaruista kuinka käy kun peili särkyy tai kissa kävelee sopivasti.

Milloin sinä viimeksi koputit puuta? Ei se mikään hauska tapa ole vaan taikauskoa.

Täydellisiä ohjelmia

Kokkarisen Ilkka kirjoittaa siitä, kuinka ohjelmoijien pitäisi tehdä kaikkiin ohjelmiin rajaton undo-mahdollisuus. Minä ohjelmoijana tällaisen aivan mielelläni rakentaisin, mutta vastaan tulee ikävät reaalimaailman pakotteet kuten raha ja aika. Sovelluksella kun aina on maksaja. Vaikka kyseessä olisi Sourceforge-projekti, niin sovelluksen tekeminen maksaa koodaajille aikaa. Jos taas sovelluksella on yksi tilaaja, sovellus maksaa tilaajalle rahaa ja kalenteriaikaa. Jos tehdään tuotetta, sovelluksen kehittäminen maksaa tekijätalolle investointirahaa ja tuotteen tulo markkinoille lykkääntyy. Suurimmassa osassa tapauksista päätös jonkun ominaisuuden toteuttamisesta tehdään siis taloudellisin perustein jolloin päättäjänä on aivan joku muu kuin ohjelmoija. Tottakai ohjelmoija voi tehdä suosituksia ja painotuksia päättäville henkilöille, mutta hän kenellä raha on, hänellä on myös valta päättää, mitä tehdään. Jos ohjelmoijat tekisivät päätökset siitä, mitä ominaisuuksia sovelluksiin tehdään, veikkaan ettei maailmassa olisi kuin ehkä kymmenes osa käytössä olevia sovelluksia verrattuna tämän hetkiseen tilanteeseen.

Uudistusta Pinserissä

Pinseri otti käyttöön uudistetun leiskan ja logokilpailun voittaneen logon. Uusi leiska on vaaleilla sävyillä kesäiseen vuodenaikaan hyvin sopiva vaikka hiukan epäilenkin linkkien vaalean harmaan alleviivauksen näkymistä kannettavien näytöillä.

Testauksen tuloksena (näytön keikuttelua edes takaisin) voin kertoa, että jos viiva ei näy, niin linkin erivärinen teksti erottuu muusta tekstistä paremmin. Jos taas tekstien värisävyjen eroa ei huomaa, näkyy alleviivaus selkeämmin.

Kokonaisuutena parannusta edelliseen versioon on tapahtunut ja nyt sivulla tulee suorastaa "ihanan kevyt ja reipas olo".

Formulaa

Formulan seuraamisesta saa paljon enemmän irti jos virittää selaimeen virallisen ajanottosivun.

Bloggaajat jyrähtävät

Näyttäköön bloggaajat voimansa: Ilmaisia porno kuvia. Jos tulit tälle sivulle hakukoneesta tuolla fraasilla, olen pahoillani puolestasi vaikka et sitä ehkä ymmärräkkään ja korkeintaan kykenet kirjoittamaan kommentiksi jotain alatyylisiä ilmauksia useilla kirjoitusvirheillä.

Sininen banaani

Olin aamulla koirien kanssa läheisessä puistossa kävelyllä samaan aikaan kun puiston laidalla oleva kirkko soitti kellojaan. Rupesin siinä sitten miettimään, että miksi jokin taho saa ilman mitään sen kummempia huvilupia aiheuttaa lähiympäristölleen jatkuvaa ja kohtuullisen säännöllistä melusaastetta. Mitäpä jos kyseessä olisikin yhteisö, joka julistaisi uskoaan siniselle banaanille. "Sininen banaani määrittää elämänne oikeat ja väärät asiat, teidän ei tarvitse pohtia mikä elämässänne on vialla, kysytte vain siniseltä banaanilta ja saatte vastauksen ja voitte elää huoletonta elämäänne. Jos ette usko siniseen banaaniin, joudutte elämänne päätyttyä mädäntyneen sinisen banaanin sisälle jossa siniset banaanikärpäset syövät silmiänne ikuisesti. Uskoessanne pääsette sinisen banaanin maahan josta ei banaanit lopu." Kukaan ei tosin kerro, miten tämä uskominen pitää näkyä elämässä ja pitääkö banaanille uhrata jotain, esim. aikaa, ajatuksia vai peräti jotain tekoja.

Sitten neuvot olisivat hyödyllysiä korkeintaan lähikaupan hedelmä- ja vihannesosaston banaanitiskin kohdalla, jossa kuitenkin valittavana ei ole kuin yhdenlaisia banaaneja. Silloin sinisen banaanin ääni sanoo siniseen banaaniin uskovan päässä "ota kolme banaania". Ja sitten ostoskärryssä olisi kolme banaania ja siniseen banaaniin uskova olisi tyytyväinen kun sai johdatusta niinkin tärkeässä asiassa ja julistaisi tätä sitten kaikille. Todellisuudessa banaanien määrällä ei ole mitään väliä varsinkaan kun sinisellä banaanilla ei ole mitään sanottavaa muilla osastoilla valittavien tuotteiden kohdalla. Uskovainen miettii:
- Mitähän hilloa ostaisin?
Sininen banaani:
- Tee kuten sydämesi sinulle kertoo.
Ja jälleen uskovainen valitsee jotain puhtaasti fiilispohjalta pohtimatta sopiiko mansikka- vai vadelmahillo paremmin lettujen kanssa. Rationaalisesti toimiva ihminen saattaisi pohtia samassa tilanteessa:
- Ostan lakkahilloa koska se on kotimaista ja työllistää lappalaisia.
- Ostan kotimaista mansikkahilloa koska se työllistää itä-Suomen yrittäjiä.
- Ostan vadelmahilloa koska se työllistää yksittäisiä poimijoita.
Näistä on sitten helppo valita omaan arvomaailmaansa sopiva valinta, jos hillon maulla ei ole väliä.