Näyttää siltä, että Aida on valmistautumassa elämänsä ensimmäiseen juoksukilpailuun. Sitä ihan selvästi vähän jännittää vaikka se ei sitä myönnäkkään. No, täytyy varmaan viedä se nyt sille kevyelle verryttelylenkille, mistä se puhuu. Tsemppiä vaan huomiseen kilpailuun!
Nyt puhuvat TrioErektuksen jäsenet niin hyvin ristiin, että on aivan pakko huomauttaa. Ensin Henry kirjoittaa Ihmissuhteet-blogissaan siitä, kuinka naisten pitäisi antaa seksiä miehille tasapuolisesti niin, ettei kenelläkään olisi siitä puutetta. Sitten Ilkka Kokkarinen kirjoittaa blogissaan teräväsävyistä vastinetta jollekin sosiaalipummille siitä, että rikkaiden ei todellakaan pidä antaa rahaa köyhille vastikkeetta.
Eli seksiä pitäisi antaa puutteellisille mutta rahaa ei köyhille, go figure.
Tottakai tässä voidaan sitten vääntää peistä siitä, kuinka seksin antamisella saa sitä myös takaisinkin joten se ei olisi vastikkeetonta antamista ja samalla vähentäisi joidenkin yhteiskunnan jäsenten angstia. Mutta siinä Ilkka kyllä on oikeassa, että raha pitää ansaita. Nykyaikainen yhteiskunta ei toimi, jos kunnianhimoisilla ja lahjakkailla ihmisillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään niin, että saavat siitä vastikkeeksi palkkion. Olkoonkin tuo palkkio sitten sellainen, että se pidemmän ajan kuluessa kasvaa ulkopuolisen tarkkailijan mielestä kohtuuttomiin mittoihin.
Sukelluskausi on nyt tullut avattua tiistain sukelluksella Coolaroon koneelle. Kyseessä on siis hylky noin puolen tunnin venematkan päässä Helsingin edustalla. Käytän vielä märkäpuvulla vähäisen sukelluskokemukseni vuoksi ja jäljempänä olevasta selostuksesta voi todeta sen olevan liian kylmä 4-asteiseen veteen. Märkäpuvun toimintaperiaatehan on se, että puvun pitää olla mahdollisimman tiukka, ettei se päästä sisäänsä paljoa vettä. Vettä kuitenkin aina pääsee jostain välistä sisään ja sitten kropan pitäisi lämmittää tuo puvun sisään päässyt vesi. Puku on valmistettu n. 7,5 mm paksusta neopreenista, hanskat ja sukat ovat n. 4-5 mm paksuja. Neopreeni itsessään on täynnä pieniä ilmakuplia jotka puristuvat kasaan mitä syvemmälle mennään, eli 10 metrin syvyydessä puku on enää 3,75 mm paksu ja sen lämpöeristävyys on näin pudonnut rankasti. Puvun ohentuessa kaikista reunoista pääsee enemmän vettä sisään ja näin puvun sisällä oleva vesi pääsee vähän vaihtumaan eikä kroppa pysty sitä kaikkea uutta vettä lämmittämään varsinkaan sormien ja varpaiden tienoilla.
Selostus sukelluksesta:
Välittömästi veteen mennessä vara-annostin alkoi puhaltamaan pariinkin kertaan ja jäätyi. Pieni jumppa takaisin veneeseen, uusi letku ja vara-annostin tilalle ja takaisin veteen. Nyt kaikki toimi hyvin joten otimme suunnaksi Coolaroon koneen johon saavuimme muutaman minuutin uinnin kuluttua. Sormet olivat vielä tässä vaiheessa vetreinä joskaan eivät aivan suunnattomasti merivettä enää lämmittäneet. Laskeutuminen pohjaan (8-11 metriin), hetki romun ihmettelyä ja sukeltamisen ihanuudesta nautiskelua. Pohja-ajan ollessa n. 11 minuuttia sormet eivät enää vastanneet käskyihin riittävän tarkasti ja liivin nosteen operointi alkoi tuntua hankalalta. Tähän varmaan vaikutti n. 2 mm ohueksi puristuneet hanskat ja sormia hyväilevä merivesi. Nousu pinnalle meni ok ja takaisin veneelle uidessa mieltä lämmitti kovasti eräs toinen sukeltaja, joka oli tullut pulahtamaan veteen kun hänelle oli tullut niin kuuma veneessä odotellessa (hän kun sukelsi kuivapuvulla). Itse en päässyt toteamaan käsitettä liian, tai edes tarpeeksi, kuuma vielä moneen tuntiin ja varpaisiinkin palasi tunto jo pian suihkussa käynnin jälkeen, eli noin pari tuntia sukelluksen jälkeen.
Vedessäoloaikaa tuli siis kaiken kaikkiaan yli 20 minuuttia. Veden lämpö pohjassa oli n. 4 astetta, pinnalla jonkun mittarin mukaan 3,8 astetta ja jonkun toisen mittarin mukaan 2 astetta. Jos nostetaan veden lämpötila 8 asteeseen, pystyy märkäpuvullakin hyvin tekemään 35-40 minuutin sukelluksia.
Lämpimän olon arvostus nousi taas pykälän.
Onnittelen Soopa-blogille vuoden ikäisestä taaperruksesta Suomen blogosfäärissä!
Vaikka alku olikin hiukan tahmeaa Bloggerin (2 merkintää) ja Drupalin (2 merkintää) kanssa säätäessä niin viime kuukausina aktiivisempi blogimaailmaan osallistumiseni on ollut palkitsevaa. Erityisen palkitsevana koen teidät arvoisat lukijani. Blogilistalla 33 ihmistä on ruksittanut juuri Soopan mukaan omalle listalleen, mikä on minusta hiukan hämmentävää, siis noin koululuokan verran ihmisiä on kiinnostunut teksteistäni. Kiitoksia! (teillä kyllä viiraa hiukan päässä ;-))
Eilisessä Haluatko filmitähdeksi -sarjassa oli aivan loistava syy olla hyvä jossakin ammatissa. Kilpailijoilta kysyttiin jotain filmitähteyteen liittyvää johon yksi sitten vastasi suunnilleen seuraavasti: "Olen aina halunnut filmitähdeksi ja varmaan pitäisin siitä ja koska olen aina halunnut sitä, olisin siinä varmaan hyvä."
Jeps, vähän samalla tavalla kuin jos on koko elämänsä halunnut lääkäriksi niin sitten siinä varmaan on hyvä. Siitä vaan Haluatko lääkäriksi -telkkarisarja pystyyn ja johan meillä on pian hyviä lääkäreitä lääkäripulasta kärsiville alueille.
Tommi ehdotti, että Suomalaisen blogosfäärin historiikkia alettaisiin kirjoittaa kun se nyt vielä on hyvässä muistissa. Hän ehdotti tekniikaksi jopa blogeja uudempaa tekniikkasovellutusta, WikiWikiä. Pinseri otti tästä vaarin ja laittoi saman tien pystyyn PinseriWikin. Innostuin heti kirjoittelemaan sinne muutamia juttuja. Määrittelin kylmän viileästi Suomen blogosfäärin historian kahteen eri ajanjaksoon, aikaan ennen blogilistaa ja blogilistan perustamisen jälkeen. Saa nähdä, selviävätkö tekstini kovinkaan kauaa.
Jos Star Trek ärsyttää, niin tästä saat hyviä iskulauseita Star Trek -faneja vastaan. Jos pidät ST:stä, ovat ne silti aika hauskoja.
Ja jos lasten nimet kotimaassa eivät ole tarpeeksi ajankohtaisia ridgeineen niin miten olisi pojalle nimeksi Saddam Sars? Näin päätti kiinalaispariskunta muistaa tämän hetken tapahtumia antaessaan nimeä 20.3. syntyneelle pojallensa.
Henkka Hyppönen haastattelee YleQ:n Lounas kuussa -ohjelmassa Martin Saarikangasta taloudesta ja tekee kyllä sellaisia päätelmiä ja lausuntoja, että oksat pois. Hyppönen puhuu kvartaalitaloudesta uutena trendinä maailmalla, tähän Saarikangas toteaa kvartaalitaloudesta puhujien olevan täysin tietämättömiä talouden todellisesta luonteesta. Tämän jälkeen Hyppönen yrittää, että onko tämä sitten uusi trendi johtamisessa, että kvartaalijohtajat lentävät ulos yrityksistä. Tämän Saarikangas ampuu alas toteamalla, että yrityksiä johdetaan kyllä pitkällä tähtäimellä, eikä kvartaaleittain.
Yrityksen johtaminen ja yritystoimintahan ovat pitkäjänteistä toimintaa ja yritystoiminnan kaksi tärkeintä pointtia ovat jatkuvuus sekä voiton tuottaminen omistajille. Jos yrityksen omistajat eivät saa rahoilleen tarpeeksi hyvää tuottoa, he siirtävät yritykseen sijoittamansa rahat sinne, mistä saavat paremman tuoton samalla riskillä. Jos taas yritystoiminnalla ei ole jatkuvuutta, ei siihen oteta riskiä sijoittaa rahojaan, ne kun voi menettää, jos yritys menee konkurssiin. Juuri konkurssiriskin takia omistajan pitää saada rahoilleen parempi tuotto kuin varmoista tuottolähteistä. Markkinoilla osa omistajista voi tietysti myös olla nopean ja helpon rahan perässä kuten mm. Enronin tapauksessa opimme. Samaisesta tapauksesta opimme myös sen, että yritystoimintakentän yksi tärkeä ominaisuus on luottamus. Jos yritykseen ei pystytä luottamaan, ei sen kanssa tahdota tehdä kauppaa, ettei omakin maine tahraantuisi.
Toisaalta kvartaalijohtamisessa on pointtinsakin, ainakin niin kauan kuin tarkoituksena on saada yritykselle lisää elinaikaa ja mahdollisuus tuottaa rahaa omistajille tulevaisuudessa. Jos taas yritystä johdetaan tavoitteena saada ainoastaan mahdollisimman hyvä yksittäinen kvartaalitulos ottamatta huomioon tulevaisuutta, ollaan väärillä jäljillä.
Eikö Hyppönen tiedä taloudesta yhtään mitään? Helpottaisi, jos opettelisi vähän perusjuttuja eikä heittäisi vain hienoja termejä toisensä perään ymmärtämättä varsinaista sisältöä niiden takana. Propseja Hyppöselle kuitenkin siitä, että kuuntelee haastateltaviaan ja kohtuullisen hyvin kehittää jatkokysymyksiä aina vastauksen perusteella. Kun vain saisi jatkokysymysten laadun vielä kuosiin, niin Hyppösestä voisi tulla ihan hyvä toimittaja.
Ulkomaisista blogeista tällä hetkellä kuumin lienee salaperäinen Isabella V:n kirjoittama ...she's a flight risk. Isabella kirjoittaa kuinka hän on karannut kotoa välttääkseen erittäin vaikutusvaltaisen isänsä järjestemän pakkoavioliiton.
Isabella on kotoisin pienestä Eurooppalaisesta maasta ja hänen sukunsa tiedetty historia ulottuu 17 sukupolvea taaksepäin. Isabellan vertaa isäänsä Kummisedän Corleoneen vaikka sanookin, ettei tiedä isänsä tapattaneen ketään, vaikka tämän moraali siihen saattaisi taipuakin.
"My name is isabella v.
I'm twentysomething and I am an international fugitive.
My name is isabella v. But it isn't."
Isabella on kirjoittanut blogiaan 2. maaliskuuta alkaen ja tekee sen erittäin hyvin. Vaikka kaikkea en olekaan vielä lukenut, on englanti hyvää ja virheetöntä. Isabella myös peittää jälkensä hyvin ja on ainakin jonkin verran perehtynyt tietotekniikkaan perustuen siihen, että hän on julkaissut julkisen pgp-avaimensa blogissaan, käyttää Linuxia (Debiania) ja on asentanut siihen Airsnortin (jolla voi etsiä ja käyttää WEP-suojattuja WLAN-verkkoja), kryptaa kovalevynsä ja käyttää Hushmailin salattua webbimailia.
Isabellan blogi on hyvää viihdettä. Ehkä, jopa todennäköisesti se ei kuitenkaan ole totta. Hän kommentoi jonkin verran ajankohtaisia aiheita kuten Irakin sodan alkaessa toivotti onnea Dear Raed-blogin pitäjälle, toiselle julkkistositvbloggaajalle. Saattaa olla, että koko Isabellan saitti on vain mainosta jollekin elokuvalle tai kirjalle. Jos taas Isabellan tarina on totta, siitä saa tehtyä kirjan tai elokuvan. Niin tai näin, käy lukemassa sitä ja päätä itse.
Wiredin artikkelissa lisää tekstiä aiheeesta.
Vähän aikaa sitten ruikutin siitä, kuinka Yhdysvaltalaiset joukot eivät estäneet Bagdadin museoiden ryöstämistä ja mittaamattoman arvokkaat historialliset esineet varastettiin tai tuhottiin. Nyt CNN kertoo, että n. 700 artifaktia ja 40000 kirjoitusta on saatu takaisin ja muka ainoastaan 38 esinettä olisi enää kadoksissa.
Tuo 38 kadoksissa olevaa esinettä ei välttämättä ole koko totuus, koska se perustuu käytettävissä oleviin lähteisiin (valokuviin ja arkistoihin) esineiden määrästä. Jos jostakin esineestä ei ole valokuvaa tai sitä ei ole luetteloitu arkistoissa takaisin saaduissa arkistoissa, sitä ei myöskään osata kaivata.
Hyvää tilannetta esineiden löytymisestä toitottaa myös USA:n kenraaliluutnantti William Scott Wallace haastattelussaan Bagdadista. Jos tilanne todellakin olisi näin hieno, se olisi todella loistavaa. Alunperin arvioitiin, että jopa 200000 esinettä olisi varastettu, mutta suuri määrä hiukan arvottomampia kadonneiksi luultuja esineitä löydettiin Irakin kansallismuseon piilotetuista arkistohuoneista.
Viime lauantainen Soyuzin laskeutuminen Kazakhstaniin ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Laskeutumismoduuli meni 400 km ohi suunnitellusta laskeutumispaikasta ja nyt syyksi on löydettä mystinen softabugi joka vaivasi itänaapurin aluksia 1967-75 mutta ei kertaakaan sen jälkeen ennen tätä tapausta. Astro- ja kosmonautteja ei varmaan paljon hymyilyttänyt, kun 25-kertaisessa äänennopeudessa moduulin laskeutumistietokone ilmoittaa: "autopilot suddenly announced to the crew that it had forgotten where it was and which way it was headed". Mutta vaikka entiset kylmän sodan pääpelurit yhdessä alas tulivatkin, pitää aina kuittailla jos se vain on mahdollista: "[joku iso pomo] suggested that “one of the Americans” had pushed the backup-mode activation button" joka olisi aiheuttanut koko hässäkän. Lienee kuitenkin parempi päästä maahan yhdessä osassa vaikka sitten muutaman tunnin joutuisikin odottelemaan kyytiä kämpille kuin levittää dna:sa ympäri Kaliforniaa, Nevadaa ja Teksasia.
Netti on täynnä etikettejä erilaisiin tilanteisiin, joten miksi ei siis etikettiä myös drive-by shootingille, suomeksi jotain ohiajoammunnan etiketti. Etiketti jakaa prosessin viiteen vaiheeseen alkaen uhrin, aseen ja ajoneuvon valinnasta, pohtien hetken uhrille kohtalon hetkellä heitettävää one-lineriä ja lopuksi ohjeistaen karkuun lähtemisen tapahtumapaikalta.
Visa Kopu kirjoittaa blogijärjestelmistä ja viittaa Matthew Thomasin artikkeliin parhaasta mahdollisesta blogijärjestelmästä. Lista on hyvä ja ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Lisäisin siihen kuitenkin vielä hakukoneista tulevien kävijöiden huomioonottamisen silloin, kun hakusana viittaa sellaiseen kirjoitukseen, joka ei enää ole etusivulla. Tällöin blogin ylä- tai alareunassa pitäisi olla linkki tuohon yksittäiseen kirjoitukseen tähän tyyliin:
Hakemasi tieto hakusanalla TerraTec Lancaster löytyy tältä sivulta.
Jälleen uusi testi, tällä kertaa 'Minkätyyppinen ajattelija olet?'. Tämän BBC:n testin vastausvaihtoehdot ovat ainakin paljon paremmat kuin aiemmin tekemäni minkälainen eläin olet -testin vaihtoehdot. Tuossa testissä kun lähes jokaiseen kysymykseen olisi löytynyt jokin toinenkin vastausvaihtoehto sen valitun lisäksi. Hevonen, en vieläkään ymmärrä. Hevoset syö ruohoa ja hevoset laiduntaa niityllä. Niin intellektuellia että.
Tämä BBC:n testi väittää kuitenkin, että tänään kuulun kategoriaan Intrapersonal thinkers:
Like intrapersonal thinkers, Leonardo worked hard to improve all aspects of himself.
Muita kuuluisia intrapersonal thinkerseitä on mm. Sigmund Freud, Gandhi, Grahame Greene ja sopivia ammatteja minulle olisi mm. psykologi, opettaja, pilot, child care worker, explorer, drama therapist.
Kyllä testit ovat hienoja, ikäänkuin ilman niitä ihmiset eivät tietäisi minkälaisia ovat. Ja jos ihmiset kuvittelevat olevansa jonkinlaisia, niin miksi ihmeessä testi paljastaisi jotain sellaista, mitä ihminen ei ole. Jos ajattelen olevani jotain mitä en ole, niin kyllä myös täytän testin kysymykset sen suuntaisesti, mitä tahtoisin/kuvittelen olevani. Tällöin testi ei paljasta mitään uutta kuten ei tietysti silloinkaan, kun ihminen tuntee itsensä ja vastaa testiin tämän mukaan. Ehkäpä tarkoituksena ei olekaan kertoa ihmiselle minkälainen tämä on tai kuvittelee olevansa, vaan saada ihminen ajattelemaan tekemiään valintoja erilaisissa tilanteissa.