Siinä minä olin, opettamassa lukiolaisille filosofiaa, jota silloin tällöin teen vakituisen työni lisäksi. Perustelen sen itselleni vaihteluna arjesta koska eihän opettajien sijaisuuksista kummoisia makseta.
Olimme keskustelleet valinnan merkityksestä maailmassa kun kysyin, mitä oppilaat haluavat tehdä ns. isona. Yksi sanoi tahtovansa lääkäriksi, jotta voi auttaa ihmisiä. Loistavaa, juuri tätä vastausta olin toisaalta odottanut ja toisaalta en.
Ongelma nimittäin on siinä, että lääkärinä toimiminen mielletään, juuri kuten tämä oppilas, ihmisten auttamiseksi. Mitähän kaikki muut ihmiset sitten tekevät, eivät auta eli hankaloittavat ihmisten elämää?
Toki lääkäri käyttää suuren osan ajastaan toimintaan, josta ihmiset mieltävät olevan apua heidän elämälleen. Joskus erittäinkin suurta apua, suorastaan jopa henkiä pelastavaa apua. Lääkäri ei kuitenkaan voi ottaa tästä avun antamisen arvosta kaikkea kunniaa itselleen:
1. Lääkäri laskuttaa palveluistaan ja potilaat kokevat varsinaisen auttamisen olevan laskutetun hinnan ja potilaille tuotetun palvelun arvon erotuksen. Ja lääkärit laskuttavat paljon.
2. Lääketieteelliseen valitaan tietty määrä opiskelijoita vuosittain. Jos tämä yksittäinen opiskelija pääsee sisään hän vain syrjäyttää jonkun toisen hakijan. Lääketieteelliseen on erittäin hankala päästä ja erot ovat erittäin pieniä joten sisäänpäässeen pyrkijän ja ensimmäisen karsiutuneen ero on pieni.
3. Potilaat saattavat yliarvioida saaneensa palvelun arvon. Lääkärikollegat tietysti kertovat, kuinka arvokasta työtä lääkärintyö on, mutta heidän arvionsa ovat luultavasti vääristyneitä, onhan heillä oma lehmä ojassa.
4. Entä jos tuo lukiolainen halusikin auttamisammatin vain näyttääkseen moraalisesti ylivertaiselta ei-auttamisammateissa toimiviin nähden? Silloin kyse on nollasummapelistä ja hänen pitäisi hävetä moisen toiminnan takia.
Tämän kertominen lukioikäisille filosofiaidealisteille saattaa lannistaa. Ikään kuin meidän panoksellamme yhteiskunnassa ei olisikaan väliä, koska kilpailuyhteiskunnassa seuraavaksi paras on tekee melkein yhtä hyvää työtä tai ainakin tulosta on jokseenkin mahdoton mitata. Tuo panos on kuitenkin tärkeä yksilölle itselleen ja yhteiskunnalle.
Kaikki työtä tekevät kuitenkin auttavat yhteiskuntaa ja kaikkia siinä eläviä ihmisiä. Jonkun toisen auttaminen on suoraa yksittäisen ihmisen auttamista kun taas jonkun toisen auttaminen koituu yhteiskunnan hyödyksi erittäin monimutkaisen ketjun kautta.
Saimme tästä kuitenkin hyvän keskustelun aikaiseksi ja ehkä joku oppilas saattoi keksiä itselleen uuden ajatuksenkin tästä.
Kirjoittanut soopa 13.12.06 14:46Niin no melkein kaikki työt on ihmisten auttamista, kun ne vastaavat ihmisten tarpeisiin. Toisia ihmisiä eivät auta ainoastaan roiston ryökäleet ja heihin rinnastettavat myyntimiehet, jotka yrittävät saada ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät tarvitse ja monesti vääristä syistä.
Lääketehtaassa työskentelemällä varmaan pystyy auttamaan lääketieteellisesti useampia ihmisiä, kuin lääkärinä. Lääkäri on kuitenkin erikoisasemassa, koska se on oikeastaan ainoa akateeminen tieteellinen ala, jossa oppii jotain käytännön käsillä tehtävää auttamista ja sitä on helpompi tajuta. Se myös niitä harvoja akateemisia asiakaspalveluammatteja.
Lääketieteellisen pääsyssähän opiskelijalla on ollut velvollisuus olla mahdollisimman hyvä ja viemällä huonomman kokelaan paikan on auttanut potilasta.
Työssä lääkäri-idealistia saattaa haitata se, että hänellä on potilaan lisäksi velvollisuus työnantajaansa kohtaan. Eräs terveyskeskuslääkäri sanoi, ettei asiakkaita (mummoja) oikeastaan pitäisi jättää hyvälle tuulelle poislähtiessään, koska tulevat vaan sitten turhaan takaisin tullakseen hyvälle tuulelle. Eli täytyy vain tehdä lakisääteiset velvollisuudet eikä tarjota mitään hymyilypalveluita. Koska terveyskeskus ei halua maksimoida asiakasvirtaansa ei haluta tyytyväisiä asiakkaita, halutaan ainoastaan parannettuja asiakkaita.
Nuo ryökälemäiset myyntimiehet (linkin takana puhuttiin telemarketoijista) ovat hiukan rajatapaus höydyllisyyden ja haitallisuuden välillä. Voisi kuvitella, että jos toimivat laillisesti, niin silloin auttavat ihmisiä. Toisaalta jos huijaavat niin silloin eivät tietenkään auta vaan vahingoittavat eli ovat ilkeitä.
Tuo terveyskeskuslääkäripalvelu ja sen haittapuolet on hyvä esimerkki tehottomasta palvelusta. Eikö terveyskeskuksissa tosin ole joku pieni palvelumaksu nykyään? Tosin siinäkin taitaa olla joku vuosittainen maksimi jonka jälkeen terveyskeskukseen "kannattaa" tulla hakemaan hyvää mieltä, koska se ei maksa enää mitään lisää. Yksityisellä puolella tällaista ei nähdäkseni pääse syntymään, koska lääkäriasema on vain tyytyväinen, mitä enemmän helppoja potilaita sinne tulee.