Soopa

Kuolema

Juice Leskinen on kuollut terveyden petettyä.

Joku koripalloilija kuoli pari päivää sitten auto-onnettomuudessa.

Ensimmäistä kauhistellaan blogeissa ja muistellaan, kuin Juice oli niin kova äijä ja merkittävä tekijä Suomen kevyen musiikin skenessä. Siis viihteen yhdellä alueella. Viihteen, joka on osa kulttuuria.

Koripalloilija kuoli auto-onnettomuudessa ja satuin torstaina olemaan seurueessa, jossa oli koripallon harrastajia ja tieto levisi seurueeseen ennen kuin yksikään media oli sitä ehtinyt uutisoimaan. Sitä kauhisteltiin ja päiviteltiin, että ei ole todellista.

Mutta valitettavasti se on. Juice kuoli koska teknologia on vielä niin kehittymätöntä, että ruumiin mennessä epäkuntoon myös ajatuksia tuottava osa kehosta kuolee. Usein vieläpä lopullisesti eikä se enää tuota uusia ajatuksia. Koskaan. Muutama ihminen on pakastanut kehonsa tai päänsä myöhemmin sulatettavaksi ja heidän ajatuksia tuottavalla kehon osallaan on sentään mahdollisuus vielä joskus tuottaa ajatuksia. En usko, että Juice tai koripalloilija tuottaa yhtään ajatusta enää ikinä.

Se on harmi. Aivan samalla tavalla kuin on harmi kenen tahansa ajatuksia tuottavan koneen pysyvä tuhoutuminen.

Mutta se on vain meidän ihmisten vika, ettemme vielä ole kehittäneet tarpeeksi hyvää teknologiaa pelastamaan ajatuskoneitamme ruumiin heikkenemiseltä. Se ei ole jumalan vika, se ei ole luonnon vika eikä se ole vastaantulevan rekka-auton vika. Oli tie sitten kuinka jäässä ja ajoi kuka minkälaista nopeutta tahansa.

Mutta koska se on meidän vika, me voimme myös tehdä asialle jotain. Toivo lepää teknologiassa. Siinä, että kehitämme sitä eteenpäin niin, ettei meidän tarvitse luopua ajatuksia tuottavista yksilöistä. Ihmisistä, joista me pidämme.