Soopa

Loukkaantumisesta

Silloin tällöin blogistanissa törmään blogiin, jonka kirjoittajaa tai tämän tekstejä kritisoidaan. Sitten tämä kritisoitu bloggaaja sanoo, ettei kritisoijat tiedä kuin pienen osan bloggaajan elämästä eikä kritisoinnilla ole mitään pohjaa. Joskus kritisoijat huomauttavat, että heidän kommenttinsa perustuvatkin vain julkaistuihin teksteihin. Ja mihin muuhun ne voisivatkaan perustua.

Oletan lähtökohtaisesti, ettei bloggaajat kirjoita elämästään kaikkea tai totuudenmukaisesti. Oletan myös, että kaikki ymmärtävät tämän.

Kuvittelen, että minusta saa blogini perusteella hyvin erilaisen kuvan kuin mitä todellisuudessa olen. Luulen, että minut vain blogini perusteella tuntevat pitävät Soopaa varsin tylynä ihmisenä. Kuvittelen kirjoittavani tärkeistä asioista, ainakin välillä. Ja kirjoittaessani kuvittelen olevani oikeassa. Kun joku sitten kommentoi tekstiäni, huomaan, että tekstini on helppo todentaa vääräksi koska olen oikeasti kirjoittanut jotain muuta kuin olen tarkoittanut.

Tällöin yritän korjata tekstiä, tarkentaa tarkoittamaani asiaa. Enkä loukkaantua siitä, että joku on tulkinnut tekstiäni eri tavalla kuin olen tarkoittanut. Sehän on kuitenkin vain kirjoittamaani tekstiä, jonka sisältö on eri kuin ajatukseni ja joka sitten vielä tulkitaan miten sattuu lukijan omien kokemusten ja kulloisenkin mielentilan pohjalta. Kimpaantuminen näin monimutkaisen tulkintaketjun tuottamien epätäsmällisyyksien perusteella on vähän, no, hölmöä.

Kun viestii niin epätäydellisellä tavalla kuin tekstillä, pitää muistaa Osmo A. Wiion ensimmäinen laki: viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.