lokakuu 16, 2006
Kaikki ovat itsekkäitä
Olen joskus aiemmin väittänyt, että äidinrakkaus on itsekkyyttä. Keskustelin aiheesta livenä mutten onnistunut vakuuttamaan keskustelukumppania. Luonnollisesti vasta kotimatkalla keksin mielestäni riittävän hyvät perustelut.
En kuitenkaan epäillyt väitteeni todenperäisyyttä vaan pohdin ainoastaan perusteluita.
Yleistettynä väite kuuluu, ettei ole olemassa epäitsekkäitä vapaaehtoisia tekoja. Perustelu nojaa siihen, että teoilla on eri ihmisille eri arvo. Tätä voi pohtia vaikkapa ajattelemalla, käyttäisivätkö kaikki ihmiset ylimääräisen 100 euroa samalla tavalla. Jos eivät käyttäisi, ihmiset arvostavat tekoja eri tavalla.
Äiti on omien tuntemuksiensa (aivot, kemia, synapsit jne. jotka ohjaavat käyttäytymistä) orja niin pitkälle, että moni antaisi, tai ainakin sanoo, että antaisi, henkensä lapsensa puolesta. Potentiaalisessa tilanteessa, jossa äidille annettaisiin tämä valinta ja hän uhraisi mieluummin itsensä kuin lapsensa, äiti kokee saavansa suuremman tyydytyksen siitä, että hän tietää elämänsä viime hetket lapsensa saavan elää kuin siitä, että itse eläisi lapsen kuolemaan johtanut valinta taakkanaan.
Eli:
a) äiti elää esim. minuutin tietäen lapsen saavan elää pitkään
b) äiti elää pitkään mutta lapsi kuolee minuutin päästä
Jos äiti luulee saavansa minuutin elämästään suuremman tyydytyksen kuin pitkästä elämästä, hän valitsee sen, ts. tekee itsekkään valinnan.
Luonnollisesti itsekkyyden määritelmästä voidaan kiistellä, mutta silloin pitää olla tarkkana, ettei oleteta kaikilla olevan samanlainen arvostus teoille.
Äkkiseltään saattaisi tuntua, että aiheeseen liittyy lyhyen ja pitkän aikavälin arvostukset. Mutta eivät liity. Otetaan esimerkki: Kaksi henkilöä ovat menossa huomenna tenttiin. Lukeminen on tylsää. Ensimmäinen lukee tenttiin ja toinen lähtee oluelle. Ensimmäisenkin mielestä oluelle lähteminen olisi mukavaa mutta hän saa enemmän tyydytystä lukiessaan ja tietäessään valmistautuvansa tapahtumaan, joka parantaa hänen mahdollisuuksiaan loppuelämän resurssien haalimisessa. Hän saa tuon tyydytyksen kuitenkin sillä hetkellä kun lukee tenttiin. Eli kumpikin toimii itsekkäästi.
Vaikutukset tosielämään:
Luultavasti ei minkäänlaisia. Nyppii vain, kun jotkut puhuvat olevansa epäitsekkäitä tms. soopaa ja antavat pennosia liito-oravien suojeluun ja ostavat näin itselleen hyvää mieltä. Jos annetaan rahaa johonkin luonnonsuojelukampanjaan, niin kyllä voi reilusti sanoa ostavansa itselleen hyvää mieltä. Se luonnonsuojekampanja vain on se tuote, minkä muodossa sitä hyvää mieltä itselle ostetaan.
Kirjoittanut soopa 16.10.06 17:41Olen miettinyt samaa juttua. En kylläkään noiden äitien kautta. Mutta tosiaan, jos joku antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, hän tekee niin, koska haluaa tehdä niin. Ja hän haluaa tehdä niin, koska saa siitä mielihyvää.
Minäkään en ole keksinyt mitä merkitystä tällä ajatuksella olisi arjen kannalta.
Ei johonkin liito-oravansuojeluun rahaa antava osta itselleen hyvää mieltä. Hän ostaa liito-oraville suojelua, ja tämä saattaa myös tuottaa hänelle hyvää mieltä. Tai saattaa olla tuottamatta. On sekaannus samaistaa haluamisen kohde ja haluamisen akti. Jälkimmäinen on tietysti aina jonkun henkilön akti, ja sille on motiivinsa, mutta se ei poista sitä eroa että henkilö x voi haluta paitsi henkilö x:n hyvää myös henkilöiden y, z hyvää.
Normaalissa kielenkäytössä sanaa itsekkyys käytetäänkin tarkoittamaan suunnilleen sitä, että henkilön x haluamisen aktien kohteina on vain henkilön x oma hyvinvointi.
Väite että kaikki haluaminen olisi lopulta itsekästä trivialisoi eron tällaisen tapauksen ja yleisen tapauksen välillä, jossa halutaan esim.lapsille hyvää koulutusta tai maailmanrauhaa.
Kyse ei ole mistään syvän psykologisen totuuden oivalluksesta ("kaikki on itsekästä! hui!") vaan käsitteellisestä sekaannuksesta.
Tuo äidinrakkaus nyt olikin raflaavin osoitus (epä)itsekkyydestä mitä tuli mieleen, joten päätin sillä lähteä sohimaan tätä käsitteellistä temmellyskenttää.
2.661
![[Valid RSS]](http://www.lariq.net/soopa/files/valid-rss.png "Validate my RSS feed"){kind=small}