Soopa

Demarit harkitsee bonuksia

Eilisessä Hesarissa oli juttu Kokoomuksen bonuksista. Puolue maksaa bonuksia paikallisosastolleen riippuen siitä, kuinka hyvin sovitut tulostavoitteet, jäsenmäärän ja kannatuksen kasvu, saavutetaan. Mielenkiintoista kuitenkin oli pikkumaininta, että Keskusta ja Sdp harkitsevat bonusten ottamista käyttöön.

Keskustan ymmärrän vielä ihan hyvin, ovathan he edelleen henkisesti maanviljelijöitä. Mitä enemmän paiskii hommia, sitä paremmin tila tuottaa.

Demareiden bonusajattelu on sen sijaan hiukan mutkikkaampi. Jos Sdp ottaa bonukset käyttöön niin eikö se tarkoita, että Sdp on sitä mieltä, että yksilöitä tai ryhmiä voi motivoida lupaamalla heille hiukan resursseja? Melko nopeasti ajateltuna ainakin tarkoittaa. Samalla se myös nähdäkseni tarkoittaa, että ns. yhteisen hyvän edistäminen ei ole yhtä motivoivaa kuin hyvän kerääminen omalle pienelle eturyhmälle. Ja jos omaa pientä eturyhmää voi motivoida parempiin tuloksiin lupaamalla bonuksia niin voi yksittäistä henkilöäkin. Ja tämä nähdäkseni on koko puolueen "verotetaan kaikki näännyksiin, kukaan ei saa tienata enempää kuin toinen, kaikki ovat tasavertaisia" -ajattelutapaa vastaan. Jos Puolue kerran on sitä mieltä, että bonuksilla voidaan kannustaa parempiin suorituksiin, pitäisi heidän myös ajaa kaikkien kannustinloukkojen ja passivoivien rakenteiden poistamista. Heidän pitäisi itseasiassa, samoin kuin Keskustan ja Kokoomuksen, luoda Suomeen sellaisia kannustinrakenteita, jotka kannustavat tekemään enemmän töitä. Ohjenuoraksi voisi ottaa vaikka sen, että missään vaiheessa ei kenellekään saa tulla sellaista tilannetta, että lisäeuron tienaamisesta jäisi käteen alle 50 senttiä. Ehkä raja voisi olla jopa 40 senttiä.

Demarit siis sanovat jo harkitessaan bonuksia, että ihmiset eivät työskentele pyyteettömästi yhtä hyvin kuin silloin, kun heillä on jotain ylimääräistä tavoiteltavaa. Ja tämä on markkinatalouden ydin. Ja se toimii.