Hiukan hitaasti huomasin, että pitäisi kai olla jotenkin ylpeä minulle juuri tarjotusta päätoimittajuudesta lehdessä, josta olisi maksettu ihan oikeata rahaa. Ei varmaankaan näiden juttujen perusteella, mitä tänne olen kirjoitellut.
Kieltäydyin kuitenkin kunniasta kun koin, etten ole moiseen pestiin vielä ihan valmis. Siis läheskään. Tottakai välillä pitää hypätä tuntemattomuuteen ja astua pimeään, mutta näkisi edes sen hyppy- tai astinlaudan, mistä astuu. Katsotaan sitten uudestaan.
Välillä tuntuu, että erinäisten yhdistysten ja jopa yhtiöiden hallituspaikkoja on tarjolla varsin reilusti. Oikeiden sitoumusten ja tehtävien valintakaan ei ole tuottanut vaikeuksia sen jälkeen kun sisäistin, mitä haluan edistää ja mikä todella on tärkeää.
Kirjoittanut soopa 14.02.06 15:54Ai että sellaisesta syystä. Onko kukaan koskaan valmis mihinkään? Lukuunottamatta arkkua?
Penkinpää-filosofin miete: vain tekemällä oppii mitään millä olisi merkitystä.
No, jos sinulle harva se päivä tyrkytetään kovapalkkaisia suojatyöpaikkoja, asia voi kenties näyttää hiukan toisenlaiselta. Voin kyllä suositella hyvää optikkoa.
Meikäläinen kylläkin tekee mitä tahansa, osasi tai ei. Tekemällähän oppii! Ja siitä vasta saa... Ups! Unohdin ihan! Eihän sellaisessa mitään arvokasta voi olla. Ei mersuja, ei bemareita, ei kokkareita jne. Eihän sellaisesta voi saada todellista tyydytystä. Siinähän voi jopa väsyä, tai pahempaa, voi vaikka tulla hiki (hyi)! Olen pahoillani, että minulta pääsi lipeämään tuollainen.
Pidä hauskaa.
Olet lähes oikeassa, että vain tekemällä oppii mitään, millä on merkitystä. Ja olet täysin oikeassa, että tekemällähän oppii. Jollekin toiselle merkityksellinen asia ei ole jollekin toiselle lainkaan merkityksellinen ja kuten maailmanhistoria niin hyvin osoittaa, yhteisen mielipiteen löytäminen on hyvin hankalaa.
Nyt ei pidä näitä minulle tulleita mahdollisuuksia luulla miksikään suojatyöpaikoiksi, siinä mennään pahasti pieleen. Ja kovapalkkaisuudesta tai edes palkan suuruudesta en ole kommentoinut mitään. Kaikki niihin liittyvät mielenyhtymät ovat syntyneet puhtaasti lukijan päässä. Ei tässä nyt mistään Suomen Kuvalehden päätoimittajuudesta ollut kyse.
Kuten kirjoitin, tuntemattomuuten voin kyllä hypätä, mutta kun ei näe edes sitä hyppylautaa, mistä hypätä.
Kysymys ei todellakaan ole siitä, onko valmis vai ei. Kysymys on siitä, että valitsee ne asiat, mitä tekee. Jos tarjolla on asia, jota ei näe kovin tärkeäksi, niin miksi sitä pitäisi tehdä jos voi tehdä jotain, minkä näkee tärkeämmäksi?
Kiitos, pidä sinäkin hauskaa.