Soopa

Matkustusajoista, töihin ja takaisin

On hassua, kuinka ihmiset erityisesti työmatkojen matkustusajoista puhuessaan puhuvat kovin osatotuuksia. Eräällä foorumilla puhutaan parhaillaan työmatkasta Hyvinkäältä Helsinkiin. Matka-aika on normaalisti r-junalla 45 minuuttia (h-junalla 49 min) asemalta asemalle. Tätä sitten mainostetaan, että eihän se ole kovin pitkä aika. Mitä se ei olekaan ja matka-ajan pystyy käyttämään ainakin jossain määrin hyödyksi esim. lukemalla tai nukkumalla (jotkut tosin nukkuvat mieluummin omassa sängyssään tai työpäivän jälkeen viettävät saman ajan vaikkapa lasten kanssa).

Koko työmatkan kestoon pitää kuitenkin laskea siirtyminen kotiovelta asemalle, junan odottelu ja siirtyminen toisessa päässä asemalta työpaikalle työpisteen ääreen. Eli kuinka kauan ennen työajan alkua pitää oman asunnon ovesta astua ulos.

Jos asuu seitsemännessä kerroksessa, menee hissiin tai rappusten kävelyyn enemmän aikaa kuin jos asuu ensimmäisessä kerroksessa. Tai lumisateen sattuessa auton harjaamiseen lumesta verrattuna jokseenkin kelistä riippumattomaan kävelyaikaan.

Nämä laskemalla saadaan (työ)matkalle optimiaika mahdollisella säävarauksella.

Yhtälöstä tosin puuttuu vuorotiheydet. Jos esimerkin juna kulkee kahdesti tunnissa, vaatii odotusajan minimointi huomattaa lähtöajan tarkkailua. Kun lähtöaikaa pitää tarkkailla, pitää tekemiset kotona aikatauluttaa ja kelloa tarkkailla. Tekemisten aikatauluttaminen saattaa johtaa tehottomuuteen tai tehtävien väliin jättämiseen, jos esim. aamutoimet eivät ole liukuhihnatasoisesti kellotettu. Odotusajan minimointi saattaa johtaa myöhästymiseen junasta/bussista tms. jolloin kuvaan astuu vuoroväli. Lyhyt vuoroväli pelastaa pakkasesta nopeammin.

Matkustusajan lisäksi pitäisikin aina puhua vuoroväleistä, kun keskustellaan jonkin paikan yhteyksistä. Olisin luultavasti jopa valmis valitsemaan pidemmän matkustusajan ja lyhyemmän vuorovälin kuin toisinpäin.

Työmatkan vaihtoehtoiset matkustustavat lisäävät matkan keston ennustettavuuden varmuutta. Helsingin kantakaupungissa asuva voi käyttää työmatkaansa montaa eri välinettä. Metro kulkee hyvin luotettavasti, joten sen varaan voi laskea lähes aina. Ratapihan ollessa tukossa lumituiskun takia, voi kulkea ratikalla. Jos raitiovaunu on pudonnut kiskoilta, voi mennä bussilla. Jos bussitkin on lakossa, voi käyttää toista raitiovaunulinjaa. Jos mikään ei kulje, ei kenelläkään muullakaan julkista liikennettä käyttävällä ole vaihtoehtoja joten täytyy kävellä, mennä pyörällä, suksilla tai jäädä kotiin.

Esimerkkitapauksen Hyvinkää-Helsinki -junayhteys on ainut järkevä julkinen yhteys ko. paikkakuntien välillä. Jos ajolanka on pois paikoiltaan, lunta tuiskuttaa tai vr on lakossa, ei vaihtoehtoja ole.

Arvelisin, että kovin harva on laskenut vuosittaisiin työmatkoihinsa nämä riskit mukaan. Saatikka, että olisi laskenut niille jotain arvoa. Vapaa-ajalla kun on kuitenkin arvoa. Se ei ole mittaamattoman arvokasta. Moni olisi varmaankin valmis vaihtamaan yhden vapaa-ajan tunnin vaikkapa 100 euron seteliin, joku ehkäpä kymmenen euron. Vapaa-ajan lisäksi pitäisi laskea hinta myös lähtöajan vapaavalintaisuudelle. Tiukka aikataulujen seuraaminen lisää stressiä, ainakin jossain määrin. Luonnollisesti vuosikymmeniä matkustaneet ovat oppineet aikataulut niin hyvin, ettei se enää aiheuta heille mitään ongelmia. Mutta miksi jonkin niin yksinkertaisen asian kuin siirtymisen paikasta toiseen pitäisi ylipäätään vaatia vuosikausien oppimista? Ei sen pitäisi, sen pitäisi olla aivan yksinkertaista ensikertalaisellekin. Kaikki matkustamiseen käytetty aika on kuitenkin jossain määrin tehotonta ja kallista.

Kirjoittanut soopa 13.02.06 15:14