Soopa

Ystävällisyys

Ystävällisyys on kummallista. Se on rauhoittavaa ja mukavaa.

Japanissa ystävällisyys oli aivan eri tasolla kuin Suomessa. Siellä perusoletuksena on olla ystävällinen tuntemattomillekin ihmisille ja kiitellä kovasti ihan pienistäkin asioista. Ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa he tuovat taloon tai kuinka korkeassa asemassa he sattuvat olemaan. Ainakin niissä piireissä, missä satuin liikkumaan.

Ystävällisyys esiintyy monissa eri muodoissa ja koko maasta jää mieleen hienojen temppelien, äärimmäisten ruuhkien ja hitekin yli ulottuva ystävällisyyden verho. Vaikka suur-Tokion alueen (1 h junamatkan alue) 30 miljoonaa ihmistä aiheuttaa jatkuvaa ruuhkaa kaikille vähänkin isommille asemille ja lähes kaikille metro- ja junalinjoille, ei se haittaa ainakaan satunnaista matkailijaa niin paljon kuin olettaisi. Joukossa on mukava liikkua, koska se on ystävällistä. Metrossa vanhemmalle matkustajalle annetaan auliisti paikkaa, vaikka tämä ei ihan vielä kuolemassa olisikaan. Jopa nuoret tytöt antoivat paikkansa, toisin kuin Suomessa ikinä.

Kuten aikaisemminkin mainitsin, ruuhkissa ei törmäillä. Vaikka tämä saattaa vaikuttaa pieneltä asialta, se on itse asiassa valtava ero ainakin Helsingin päivittäiseen elämään. Tuntuu suorastaan maagiselta kävellä ruuhkassa, jossa ihmiset soljuvat ohitse kuin ilmavirta lentokoneen siiven yli ja ali.

Helsingin luonteesta antoi melko osuvat esimerkin sekin mies, joka eilen kiilasi toisen miehen eteen metron rappusissa, tönäisi tämän toisen puolen kädensijaa vasten ja rupesi kovaan ääneen huutelemaan oikeuksistaan kävellä, kun tönäisty mies hiukan harmitteli kohtaloaan. Moinen käyttäytyminen saattaa vaikuttaa melko pieneltä seikalta, mitä nyt siitä, jos vähän ruuhkassa joku tönäisee. Mutta tönäisijän tahallisuus ja aggressiivinen asenne osoitti niin suurta epäystävällisyyttä, etten näe kovin suuria ongelmia, jos häneltä kiellettäisiin oikeus liikkua muiden kansalaisten joukossa.

Tämä tietysti johtuu siitä, että olen niin kovin vaikuttunut ystävällisyyden tuomasta mukavasta tunteesta, joka liittyi tuohon nousevan auringon maahan.

Toisena ystävällisyyden eleenä, tuon istumapaikkojen erittäin auliin luovutuksen lisäksi, voisin mainita erään majoituspaikkani toiminnan, kun yritin varailla seuraavalle yölle majoitusta. Olin jo saanut säilyttää laukkuani koko päivän heidän tiloissaan ja kun iltapäivällä tulin sitä hakemaan, ryhdyin samalla miettimään seuraavaa majapaikkaa. Muutaman puhelun jälkeen vaihdoin aiheesta sanasen henkilökunnan kanssa ja hetken päästä kolme henkilöä etsi netistä sopivaa paikkaa ja soitteli niihin puolestani. Kysyivät vapaan huoneen löydyttyä, onko hinta siedettävä ja varasivat minulle huoneen. Printtasivat vielä netistä kartan ja neuvoivat sopivat junat. Kaikki siis ihan vain ystävällisyyttään.

Ei myöskään ole huono ele ystävällisyydestä, kun perjantai-iltana etsin sopivaa vaihtopaikkaa matkashekeilleni (Forexista oli jenit loppu, joten piti ottaa shekkejä). Menin jonkun suhteellisen hienon yökerhon lipunmyyntiin kysymään jotain vaihtopaikkaa mutta kukaan ei tiennyt. Kolme työntekijää ja minä pohdimme erilaisia vaihtoehtoja, kun poke keksi, että voisin luottokortilla nostaa rahaa automaatista. Niinpä hän sitten lähti johdattamaan minua automaatille sadan metrin päähän. Siis: yökerhon poke opasti tuntematonta heppua, jonka kanssa oli hiukan kommunikointivaikeuksia sadan metrin päähän automaatille. Tuleeko mieleen, että Suomessa yökerhon poke lähtisi omasta aloitteestaan perjantai-iltana opastamaan jotain ulkomaalaista automaatille? Varsinkin, kun tämä ei edes ollut asiakas eikä osoittanut mitään mielenkiintoa tulla yökerhoon.

Tämän kaltaista ystävällisyyttä pari viikkoa koettuaan saa Suomessa yleinen suora käyttäytyminen hiukan kontrastia. Se ei enää tunnu oleellisuuksiin keskittyvältä vaan epäystävälliseltä huomioimattomuudelta. Suorastaan töykeydeltä.

Kirjoittanut soopa 16.11.05 17:17