Soopa

Vanha ihme

Löytyy Japanista vähän vanhempaakin kulttuuria. Eilen ja tänään olen kierrellyt temppeleitä, joita Kiotossa riittää. Vähän liiaksikin. Jonkin ajan kuluttua ne alkavat toistaa toistaa toistaa toi

No otin sitten kuvan, kun kerran valokuvausreissulla olen:

Siinähän on lintu joka lentää! Joo, temppelialueilla on eläimistöä jonkin verran. Varsinkin isoja kaloja, jos temppeliin kuuluu lampi. Tämä lintu lensi Osawa-lammen yllä.

Pistetään toinenkin kuva:

Siinähän on lintu joka on napannut kalan! Sitä se pallotteli nokassaan kunnes nielaisi suihinsa. Pörhenteli päälle ja jatkoi pyyntiä. Lentäminen on energiaintensiivistä puuhaa, kyllä siinä ruokaa tarvitaan.

No jos unohdetaan luontokulma hetkeksi ja keskitytään taas ihmisten saavutuksiin.

Näppärin tapa kulkea temppeliltä toiselle on tietysti fillari. Vaikka Kioto on isohko kaupunki, reilut miljoona asukasta tai jotain, voi yhden osan siitä kattaa hyvinkin päivässä pyörällä. Ainakin jos ei ihan jokaisella karttaan merkityllä muistomerkillä pysähdy. Tosin ainakin niihin, joiden edessä pyörii paljon porukkaa, kannattaa pysähtyä. Törmäsin juuri sillä tavalla tänään Tenryu-Ji -temppeliin, joka kuuluu Unescon maailmaperintölistalle. Kiotossa on 17 kohdetta tuolta listalta, joten kaikkia ei ehdi käymään parissa päivässä vaikka tahtoisi.

Vaikka liikenne on vasemmanpuoleista ja kadut ovat kapeita, ei pyöräily juurikaan pelota. Autot ajavat aika hiljaa eivätkä väkisin tunge ohi, jos eivät hyvin pääse. Pyöräilijöitä selvästi kunnioitetaan. Tai ainakin heille annetaan oma tilansa. Risteyksissä olen yleensä reilusti pysähtynyt ja miettinyt, miten pääsen turvallisesti jatkamaan kulkua. Suoraan mennessä voi ajaa autovirran mukana, jos sellaista on, tai mennä suojatietä pitkin. Monessa paikassa on joku poliisin tapainen heppu levittelemässä käsiään kun ihmiset kulkevat suojatietä. Siis ihan valo-ohjatuissa risteyksissä liikennevalojen lisäksi.

Muutenkin tämä vaikuttaa melko työvoimavaltaiselta maalta. Jotain pientä tietyötä on ohjaamassa kolme lippuäijää, kun Suomessa siinä ei todellakaan olisi yhtään. Jos jossain on joku pitempiaikainen työmaa, jossa illalla ei ole työmiehiä, niin sitten siinä on lastulevystä tehty äijä, jonka käsi heiluu ja ohjastaa autoilijoita oikealle uralle. Ja valot tietty vilkkuu kaikkialla.

Tämän liikenteenohjaajan pamppu vilkkui punaisena ja liiveissä oli erivärisiä vilkkuvia ledejä. Ne tietysti vilkkuivat eri aikaan, eivätkä tallentuneet synkroonissa kertaakaan. Valaistuja opastauluja on tässäkin lukuisia. 100 metriä ja 200 metriä ennen tietyötä oli toiset äijät opastamassa kiertotielle ja varoittamassa tietyöstä. Kuva Tokion Shinjukusta viime torstailta (3.11.).

Teollisuudessa robotikaatio on varmaan aika pitkällä, mutta porukkaa on kummallisen paljon palveluammateissa. No, se on tietysti sitä nykyaikaa, mutta kun niitä heppuja on ihan liioitteluun asti. Eräänkin kaupan herkkutiskillä oli 11 (!) myyjää. Ja se oli vain yksi tiski, viereisillä tiskeillä oli paljon lisää myyjiä. Ylempien kerrosten vaateosastoilla yms. oli suunnilleen yhtä paljon myyjiä kuin Suomessakin.

Jonkinlainen Unescon maailmanperintökohde tämäkin Kinkakuji. Kultaa kaksi ylintä kerrosta. Siksi hohtaa noin jännästi.

Took my breath away, kuten sanotaan.

Kirjoittanut soopa 09.11.05 17:11