Soopa

Reikäinen juusto

Suomen matkatoimiston puhelinpalvelun tädin kanssa oli pienoisia kommunikointivaikeuksia. Yritin selvittää, miten saan tilattua Japanin Rail Passin voucherin kätevimmin. Kun hän oli kysellyt asiaa kollegoiltaan, sain selville, että voucheri pitää käydä tilaamassa ja maksamassa toimistossa henk. koht.

Soopa: Kannattaako mun käydä tilaamassa se voucheri tänään puolelta päivin vai viideltä?
Asiakaspalveluhenkilö: Siinä on päivän toimitusaika kun se tilataan meillä toiselta osastolta joka niitä kirjoittaa.
S: Onko tuolla tilaamisajalla oikeasti konkreettistä väliä, eli käynkö klo 12 vai 17?
APH: No se riippuu vähän työtilanteesta ja sisäisen postin kulkuajasta. Jos tilaat tänään, niin saat sen huomenna.
S: Teillä on siis huomennakin toimisto auki?
APH: Ainakin Stockmannin toimisto on auki huomenna. Voimme lähettä voucherin myös postin välityksellä.
S: Onko sillä väliä, käynkö tilaamassa sen puolen päivän aikaan vai viideltä?
APH: No se vähän riippuu eikä sitä niin suoraan voi sanoa. Tuon vouchereita kirjoittavan toimiston ihmiset lähtevät töistä viideltä eivätkä ole huomenna töissä.

Eli todellakin kannattaa käydä se tilaamassa puolen päivän tienoilla, jos haluan sen tänään kirjoitettavan. Ehkä en vaan kysynyt tarpeeksi selkeästi.

Sain tällä viikolla myös konkreettisia kokemuksia matkapuhelinten kestosta ja käyttöönoton helppoudesta. Olen käyttänyt samaa puhelinta jo vuodesta 2000. Puhelin on oma, vaikka työnantaja tarjoaisi myös puhelimen, eikä omaa rahaa tarvitsisi sitoa kovasti arvoaan menettävään tuotteeseen. Tuo vuonna 2000 ostamani puhelin on kestänyt päivittäisessä käytössä viisi (5) vuotta enkä ole huollattanut sitä kertaakaan. Akku kestää edelleen monta päivää.

No, ostin sitten uuden puhelimen. Edelleen omilla rahoillani kun työnantajan puhelimentilausjärjestelmä oli vastahankaan ja malli (se ainut) ei miellyttänyt. Kävelin Elisan kauppaan, totesin myyjälle, että myyppä (hieno sana näin kirjoitettuna) mulle Nokia 6630. Se ryhtyi ensin pullikoimaan, ettei myy, mutta hetken suostuteltuani se suostui kaivamaan kaapista paketin ja sain tyrkytettyä sille rahani.

Tämä oli eittämättä hankalin vaihe puhelimen hankinta- ja käyttöönottoprosessissa. Epäilijöille tiedoksi, myyjä ei oikeasti ensin halunnut myydä puhelinta mulle.

Kotona laitoin sim-kortin laitteeseen ja laitteen lataukseen. Hetken päästä käänsin sen päälle ja Sonera toivotti minut tervetulleeksi 3G-aikakauteen. MMS-, WAP- ja ties mitkä asetukset tulivat tekstiviestillä. Otin koneella valokuvan ja lähetin sen siipalle. Sitten surffasin GMailiin ja vastasin ystävän lähettämään sähköpostiin.

Mielestäni kaikki sujui mielettömän helposti.

Ehkä minussa on jotain vikaa kun edellinen puhelin kesti viisi vuotta ja sain uuden puhelimen näin helposti käyttöön.

Tämä on se viime vuosien tulevaisuus jossa tahdon tänään elää. Toivottavasti huomenna asiat on vielä paremmin.

Tiedemies toteaa omassa kommentissaan, että "Varmaan iso osa tutkimusta on turhaa."

Ehkä. Jossain (vakuuttava lähdeviite) todettiin, että noin 50% tutkimustuloksista on enemmän tai vähemmän pielessä. Arvioitiin myös, että vaikka tulos olisikin pielessä, se antaisi muille tutkijoille vinkkejä ainakin siitä, mihin suuntaan ei kannata katsella. Kokeilihan Edisonkin 847:ää eri materiaalia hehkulampun langaksi ennen kuin löysi toimivan.

Jos 50% tutkimustuloksista on pielessä ja jokaisessa tutkimuksessa suuri (kuinka suuri?) osa työstä ei suoraan tuota tuloksia, niin varmaan iso osa tutkimusta on turhaa.

Mutta koska sitä turhaa osaa ei etukäteen pysty arvioimaan, pitää ne turhatkin osat tutkia, jotta saadaan hyödylliset osat jalostettua tietotaidoksi.

Bloggaaminen ja harrastaminen kannattaa, jos haluaa saada itsestään jutun johonkin lehteen. Arvovaltainen Tietokone-lehti oli pyytänyt rautaista asiantuntemustani juoksutietokoneiden (ranteeseen kiinnitettävät sykemittarihärpäkkeet) testaamiseen. Mikäs siinä, mukavia laitteita.

Kirjoittanut soopa 28.10.05 10:56