Soopa

Olisinpa toimittaja

Olisinpa paperilehden toimittaja. Toimittajan työ olisi ensin vaikeaa, kun bloggaajat nälvisivät virheistä, joita tekisin. Tottakai tekisin virheitä, karkeita ja kaameita virheitä, aivan kuten kaikki toimittajat tekevät.

Päätoimittaja olisi yhtä tyhmä kuin minäkin, eikä huomaisi virheitä.

Mutta sitten tajuaisin, että apu löytyy blogeista. Kirjoittaisin kaikista jutuistani raakaversiot mahdollisimman nopeasti, suorastaan heti ja laittaisin ne blogiini muiden nähtäville (ja painaisin blogilistan tarkista heti-nappia). Sitten lähtisin kaupungille lusmuamaan, maalaamaan grafitteja ja juomaan lattea. Jos siis joisin kahvia, mutta eihän sitä nyt 2000-luvulla enää kehtaa. Kävisin kirjastossa ja yliopistolla kuuntelemassa jotain luentoa. Sitten iltapäivällä suuntaisin takaisin toimitukseen, vilkaisisin kaikki kommentit, sähköpostit ja toisten blogit, jotka käsittelisivät artikkeliani. Tekisin muutokset juttuuni ja julkaisisin yhä parempaa journalistiikkaa.

Tuskin päätoimittaja sitä huomaisi.

Mutta bloggaajat saattaisivat huomata.

Koska monta aivoa ajattelee paremmin kuin yksi, tämänkaltaisen asiantuntijaraadin käyttäminen olisi luonnollisesti hyväksi. Valitettavasti yhdelläkään firmalla ei ole varaa tehdä sitä, koska lukuisien asiantuntijoiden, tai edes harrastelijoiden, palkkaaminen tulee tolkuttoman kalliiksi.

Esimerkkejä tästä on blogoslandian raja-alueilla havaittavissa viime ajoilta lukuisia, yhtenä hyvänä esimerkkinä Mediaviikon sekoilut 1, 2, 3, 4.