Soopa

Soopasta, päivää(klo 11:08)

Otsikko on niin pöljä, että oikeastaan pidän siitä. Sen on keksinyt pomoni Mariska, tuo otsikoinnin Charles Darwin. Omat otsikkoideani olivat niin tylsiä, etten niitä tässä edes viitsi mainita. Ei tuo Mariskan ehdotuskaan mikään neronleimaus ollut, kaukana siitä, mutta kertoo kuitenkin olennaisen tästä lehdestä.

Kyse on siis siitä, mikäli joku aboriginaali ei vielä tajunnut, että teen Soopaan blogijuttua lehdistä ja niiden tekijöistä. Tämä lehti on myös osa blogijuttua. Lehdessäni kerron bloginteon vaiheista mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Jättämättä pois yhdenkään röökitauon tumppeja.

Mutta millaista juttua oikein olen tekemässä?

En tiedä vielä. Se riippuu paljolti myös teistä (tämä viittaa juuri sinuun rakas lukijani, ei naapurisi ruohonleikkuriin).

Tilanne on nyt se, että minulla ei ole kuin aihe (lehdet) mutta en oikein tiedä miten sen toteuttaisin. Täytyy muistaa, että luultavasti suurin osa suomalaisista ei tiedä lehdistä mitään, mutta blogaajat luulevat, että mediatalot ja poliitikot pelkäävät blogien voimaa, älykkäitä lauseita ja näppäriä huomioita.

Tarvitsen taustatietoa, haastateltavia ja ennen kaikkea minun pitää löytää jutulle hyvä näkökulma. Mukavaa olisi päästä päätteen ääreltä myös jonnekin reportaasimatkalle...

Kunhan hanke etenee, niin voitte myös seurata itse kirjoituksen valmistumista sana sanalta. Olen rakentanut työpisteeni taakse kisakatsomon, jossa myydään pahoja hodareita ja väljähtynyttä kaljaa.

Tarvitsen teidän apuanne! Jos se ei vielä käynyt selväksi, en tajua mistään mitään. Vinkatkaa seuraamisen arvoisista lehdistä! Ketä kannattaisi haastatella? Mikä erottaa lehden juorulehdestä? (En tajua vieläkään mistään mitään.)

Alla on kommenttimahdollisuus, voitte myös lähettää kirjeitä osoitteeseen soopaa(ät)gmail.com. Mutta ei sitten mitään sähkökirjeitä, olen allerginen sähkölle.

Tämä on myös tilaisuus! Mitään en voi vielä luvata, mutta voitte saada lehdellenne mainosta yhdessä maan suurimmista blogeista. Juuri tuli julki tilasto, jonka mukaan Soopa on saanut lähes kolme uutta lukijaa. Kaikkiaan blogiamme lukee siis kahdeksan ihmistä ja neljä ihmisapinaa, kaksi angorakissaa ja yksi bakteeri. Viereisellä pöydällä lojuvat haperot eivät lue, ne vaan hengaavat mukana.

Siksi onkin häpeällistä, että metsäsienikastiketta on niin vähän, että tähän mennessä Soopassa ei ole ollut edes omaa juorulehteä. Onneksi saimme sentään aikaiseksi Blogistanin ensimmäisen lehden! Ja kai minäkin joskus jostain jotain tajuan.