Soopa

Muistia kameraan

Kukaanhan ei valokuvia arvosta tai vaikka arvostaakin, niin kovin harva on niistä mitään valmis maksamaan. Ovathan ne vain tuokiokuvia todellisesta elämästä, ei sellaisia todellisia taideteoksia kuin maalaukset ja veistokset, vaikka kaikilla sattuukin samanlaiset tekijänoikeudet olemaan.

Muistojen säilyttäjinä valokuvat ovat tietysti aivan omaa luokkaansa. Useimmat pelastaisivat tulipalosta ensimmäisenä valokuvat. Ehkä niitä sittenkin kannattaa ottaa. Mutta ei niitä tunnekuvia kannata muille tuputtaa. Minä ainakin selaan muiden näyttämät valokuvat läpi yleensä pikaisesti, niissä kun harvoin on taiteelliselta tai tekniseltä kannalta mitään sellaista, mitä haluaisin tarkastella. Toki poikkeuksiakin on (ystävät, joiden kuvia olen selaillut viime vuosina älkööt loukkantuko), mutta normaalit "tässä meillä on niin kivaa rannalla" -kuvat, eivät vaan jaksa kiinnostaa.

No kun nyt sitten teknologia on vihdoin kehittynyt niin pitkälle, että digikameroita saa kaupasta muutamalla satasella, kaikki innoissaan taltioivat tuokiokuvia elämästään. Hienoa, niin minäkin. Sitten kun digikamera on ostettu tai sitä ollaan ostamassa, ryhdytään miettimään, minkäkokoinen muistikortti siihen kannattaisi hankkia.

Yksinkertaisesti: niin suuri kuin mahdollista (= on saatavilla ja taloudellisesti mahdollista). Hintatietoja voi käydä tiirailemassa mbnet.fi:n hintaseurannasta.

Alle gigan muistikorttia ei kannata ostaa ainakaan. Jos kädessä tai unelmissa on vaikka kuuden megapikselin digikamera, mahtuu 512 megan muistikortille luokkaa 200 kuvaa. Onhan se 36 kuvan filmeihin verrattuna paljon, mutta niin pitääkin.

Sitten takavasemmalta tulee kaveri, joka sanoo, että ota hei niitä kuvia vähän huonommalla resoluutiolla niin mahtuu enempi. Jee hei, osta uusi kamera, mutta älä sitten käytäkään sitä ihan täysiä. Jos haluat säästää rahaa, niin osta sitten kamera, missä on vähemmän megapikseleitä. Muistikortti on yhtä oleellinen osa kameraa kuin renkaat ovat autoa.

Jossain vaiheessa tulevaisuutta suuret seinänäytöt tulevat kuitenkin joka asuntoon. Ei ehkä vielä kahden vuoden päästä, mutta valokuvat säilyvät niin kauan, että luultavasti kaikki tämän tekstin lukijat kuitenkin katsovat valokuviaan isoilta seinäpaneeleilta. Selittele siinä sitten, että "oli mulla 7 megapikselin kamera tuolloin, mutta otin näitä kuvia 2 megapikselin tarkkuudella, kun olin säästänyt 30 euroa muistikortissa". Ja saahan sitä selitellä, mutta kyllä se itseä ainakin harmittaa, että tietoa on hukkunut ihan turhaan.

Eli kun suunnittelet digikamerainvestointia, niin laske kokonaishintaan mukaan kunnon muistikortti, vara-akku ja joku kotelo/laukku, jossa kameraa voi kuskata.

Kun olet sillä lomamatkalla jossain limbossa, kuvia pitää pystyä ottamaan koko ajan niin paljon, ettei yhtään laukaisimenpainallusta jää suorittamatta sen takia, ettei kortille mahdu tai akku on lopussa. Digikameroiden ideasta suurin osa on yhden lisäkuvan ottamisen halpuus. Ja niitä kuvia pitää ottaa sitten paljon. Jostain hauskasta tapahtumasta kun on 12 kuvaa, niistä löytyy luultavasti paljon parempi kuva kuin yhdestä räpsystä. Ja onhan niissä digikameroissa video-ominaisuuksiakin. Nehän sitä tilaa muistikortilta vasta syövätkin.

Eikä niitä kuvia kannata siitä kameran näytöstä ruveta tutkailemaan, se kun näyttää mitä sattuu. Jos on pakko päästä selaamaan kuvia, niin korkeintaan sommittelun karkeana apuna sitä voi käyttää. Väreihin, valoisuuteen tai terävyyteen ei kannata luottaa. Selvästi epätarkat voi kuitenkin tuhota suoraan, ei ne kotona tietokoneen näytöllä ole kuitenkaan tarkoiksi muuttuneet.

Sarjan "näin digikameroiden kanssa eletään" seuraavassa osassa keskitytään johonkin muuhun, yleisön toiveiden mukaan. Kirjoittajalla on digikameroista jotain aavistusta, kun taloudesta löytyy 5 digikameraa joissa on yhteensä reilut 24 megapikseliä, muistikortteja on noin 5 gigatavun edestä. Kuvia on tullut edellisen kolmen vuoden aikana otettua noin 40 000. Filmikameroitakin on 3 tai 4.

Kirjoittanut soopa 09.09.05 14:29