Soopa

Vaan kuka niitä elintapoja sitten kontrolloisi? Potilas pistää itse lääkärissä rastin kohtaan "en polta" ja sanoo haisevia vaatteita ja keltaisia hampaita ihmettelevälle viranomaiselle että "se johtuu varmaan ympäristöstä ja geeneistä".

Onhan se varmaan monesta inhottavaa, että joutuu lääkärin vastaanotolla puhaltamaan koneeseen, joka näyttää lukeman x. Sitten kassalla selviää, että lukema x tarkoittaa y prosentin lisämaksua. Tekniikka selvittää tällaisetkin pikkujutut puolueettomasti.

Olen kirjoittanut jo pitkät pätkät omaan blogiini, mutta huomioni kiinnitti se, että yleistät järjestelmän terveellisiin elämäntapoihin oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla. Mielestäni on outoa niputtaa riippuvuudet osaksi "jokaisen omaa valintaa". Et kai sinäkään tosissaan ole sitä mieltä, että esimerkiksi alkoholismi on jonkun valinta? Kun rajanvetoa ei voida pitävästi tehdä siitä, mitkä sairauksista ovat itseaiheutettuja ja mitkä itsestä riippumattomia, ei voida minun nähdäkseni myöskään luoda järjestelmää joka nojaa niin huteraan pohjaan.

Edellinen oli siis minun, unohtui nuo tiedot täyttää.

No kyllä se alkoholismi on tasan tarkkaan sen yksilön oma valinta. Enpä ole kuullut tapauksesta, jossa joku tulisi ja kaataisi sitä alkoholia sen tyypin kurkusta alas niin kauan, että tämä ryhtyisi alkoholistiksi.

Kokonaan toinen asia on se, onko kyseinen valinta paras mahdollinen valinta, minkä kyseinen yksilö haluaisi tehdä. Uskon jopa senkin, ettei yksilö tahtoisi olla alkoholisti, mutta se ei mitenkään poista sitä, että hän on oman toimintansa tuotoksena alkoholisti. Jos ryhdytään selvittämään, ettei alkoholismi ole sen yksilön vastuulla, niin kenen vastuulla se sitten on? Ei kenenkään, yhteiskunnan, joulupukin?

Jos mietitään sitten vaikka ko. alkoholistin kasvuolosuhteita ja huomataan, että hänen kotitaustaisistaan ihmisistä 5 %:sta tulee alkoholisteja kun keskimäärin ihmisistä on alkoholisteja vaikka 3 %. Onko nyt sitten syynä kotitausta vai mikä, kun kuitenkin 95 % vastaavalla taustalla kasvaneista ei tullut alkoholisteja?

Samalla pitää tottakai miettiä haitarin toista päätä. Onko menestyneiden ihmisten menestys pelkkää tuuria vai onko kyseessä peräänantamaton työskentely menestyksen eteen. Jos joku on tehnyt ala-asteella 5 tuntia, ylä-asteella ja lukiossa 10 tuntia ja yliopistotasolla 20 tuntia enemmän töitä oppimisen eteen viikossa kuin keskimääräinen henkilö, niin onhan se nyt selvää, että hän on omalla toiminnallaan edistänyt menestystään. Ja se on oman valinnan tulosta. Ihan samanlaisen oman valinnan kuin sillä alkoholistilla, joka ala-asteella alkaa dokaamaan kun koulukaveri tekee läksyjä. Joku 11-vuotias ei varmaankaan pysty hahmottamaan valintansa seurauksia, mutta kyllä se koulutodistus, koulukaverit, opetus ja opettaja yms. aika vahvasti siihen suuntaan ohjaa.

Yleistän terveellisen elämäntavan oikeaan ruokavalioon ja liikuntaan koska niillä päästään jo todella pitkälle ja pystytään estämään todella paljon estettävissä olevia sairauksia. Joku abstratktiotaso on pakko valita lyhyen esitystavan vuoksi. Mukaanhan voisi tietysti pakata säännöllistä elämänrytmiä, riittävää määrää unta, erilaisia vitamiineja, sopivaa oleskelua auringossa, sosiaalisia suhteita yms. henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyviä asioita.

Omasta valinnasta vielä sen verran, että olen itsekin tehnyt elämässäni hyviä valintoja ja huonoja valintoja. Huonoiksi valinnoiksi voidaan ottaa esimerkiksi se, etten ole joskus lähtenyt lenkille vaan katsonut telkkaria. Jos tästä valinnasta joku tulee ja sanoo, että se nostaa jotain sairaskulumaksuani x verran ja olen sen tiennyt etukäteen, niin olen tehnyt tietoisen päätöksen. Ei se ole sen kummemmin tietoinen päätös kuin alkoholistille pulloon tarttuminen. Häntä on kiinnostanut alkoholista tuleva hyvänolontunne, minua tv:n katsomisen vaivattomuus.

Kyllä yksilölle on pakko antaa vastuuta. Ei tästä yhteiskunnasta muuten mitään tule.

Ohhoh... Meillä on aika isot näkemyserot :) Haluat antaa yksilölle vastuuta, muttet vapautta? Itsemäärämisoikeus olisi siis vain osalla ihmisiä jotka ovat jatkuvassa kontrollissa, mutta ei lihavilla, tupakoitsijoilla tai alkoholia käyttävillä? Umm... Päihderiippuvuuteen ei oikein sovi sana "ryhtyä", kukaan ei "ryhdy" sairaaksi. En edes lähde erittelemään, koska tosiaan, näkemykset on niin erilaiset. Ehkä joku toinen jaksaa puuttua tuon näkökannan puutteellisuuteen.

Kontrollointiongelma on tässä tapauksessa ilmeinen, en puutu siihen, mutta kommenttina Haltialle, että jos alkoholisti ei itse ole valinnut riippuvuuttaan, niin tuskinpa autoilijakaan itse valitsee ajavansa päivänä X kolarin - se vaan tapahtuu, vahinko, mikä lie. Ja siitä huolimatta autoilijan bonukset menee... Epäreilua?

Teenpä tässä vielä karkean hypoteettisen ajatusmallin. Otetaan kaksi henkilöä, jotka voidaan minun ja Haltian välisestä vuoropuhelusta poimia karikatyyreiksi. Henkilö A, alkoholisoitunut, työtön, estettävissä olevia sairauksia. Henkilö B, työllinen, ei elämäntavan valinnan aiheuttamia sairauksia.

Henkilö B tekee töitä 40 tuntia viikossa, maksaa veroja joilla ylläpidetään terveydenhuoltojärjestelmää. Sitten henkilö A menee lääkäriin, joka toteaa tällä olevan elämäntavan valinnan aiheuttama sairaus. Sitten henkilö A hoidetaan kuntoon siinä määrin kuin mahdollista, mutta hän ei pysty maksamaan siitä, koska on työtön (todellisuudessa hän saa rahat maksuun kelalta, työkkäriltä yms, joka tapauksessa työlliseltä henkilöltä). Täsmälleen kummalla on enemmän oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuuta?

Jos henkilö B lopettaa työssä käynnin, ei hoitoa voida järjestää henkilöille A ja B koska ei ole rahaa. Joten henkilöllä B on moraalinen, yhteiskunnan aiheuttama velvollisuus käydä töissä ja maksaa veroja. Hänkin tietysti saa samat terveydenhuoltopalvelut, koska on jo kustantanut ne. Henkilöllä A on oikeus saada ilmaista hoitoa ilman omaa panosta. Aika mielettömän suuri oikeus.

Kukin voi varmasti suhteuttaa esimerkin joihinkin muihin kuin karikatyyreihin, mutta idea varmaan tuli selväksi.

Voi kun maailma olisikin noin helppo. Ihmiset olisi siistejä koneita, jotka kaikissa tilanteissa toimisivat oikein ja juuri niin kuin insinööri on suunnitellut. Kaikki (ei enää niin) inhimillinen toiminta voitaisiin mallintaa kauniisti ja kaikkeen laittaa hintalappu päälle. Kaikenlainen epävarma häröily ja huonosti toimivien komponenttien aiheuttama kohina saataisiin siivottua pois täydellistä mallia pilaamasta.

Asian vierestä: Mieleen jäi kun tuossa yhtenä iltana tv:ssä kokoomuksen viisaat politiikan mestarit kritisoivat hallituksen eläkkeiden korotuksia (taisi olla jotain 5 euroa/kk lisää) täysin riittämättöminä ja suorastaan loukkaavina. Aidosti kokoomukselaiseen tyyliin oltiin huolissaan siitä, että tätä rataa eläkeläisten ostovoima (miten osuva sananvalinta) kuihtuu olemattomiin.

Niinpä. Jokainen olkoon omalta osaltaan tuottava yksikkö ja raha ainoa oikea mittari miltei mihin tahansa inhimillisen elämän alueelle.

Pointti tässäkin keskustelussa on, että minun rahoillani ei huonoja ihmisiä hoideta.

Ehkä hoitoa kaipaavan henkilön pisteytys voitaisiin hoitaa tv:stä tutulla tavalla yleisöäänestyksenä. Hoidettavien jonosta voisi äänestää hoitoon valittavat. Ja ääniä kullakin olisi tietty maksettujen verojen suhteessa.

Ei kai lopullista päätöstä voida jättää lääkäreillekään. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien kohdalla voi olla vaikea päättää, johtuuko sairaus perinnöllisestä taipumuksesta vai huonoista elämäntavoista. Vai onko verovaroja ahkerasti tuottaneen rakennustyöläisen keuhkosyöpä tupakoinnin vai vielä joku vuosikymmen sitten ihan pätevänä rakennustarvikkeenä pidetyn asbestilevyn aiheuttama. Sairaudet kun on niin ikäviä, että kaikkein viattominkin ihminen voi niihin kuolla.

Soopa, elämä on. Ymmärrän mitä tarkoitat. Kuitenkin, kuten monet muutkin ovat jo huomioineet: aluksi hienolta tuntuva idea, mutta käytännössä toteuttamiskelvoton ja epätasa-arvoinen.

Mikäli kannattamasi malli toteutettaisiin, henkilö A saisi sanktioita huonosta elämäntavastaan, eli maksaisi enemmän sairastelustaan, mutta koska olisi varaton, henkilö B joutuisi maksamaan veroina vielä enemmän, sillä henkilön A maksut joutuisi yhteiskunta hoitamaan. B:lle siis sairastelu tulisi halvemmaksi, mutta koska hän ei sairastele, hän ei etuaan pääsisi hyödyntämään (varsinkin kun hänellä todennäköisesti olisi työterveydenhuoltopalvelut käytössään), mutta hänen verovaroistaan maksettaisiin suurempaa osaa, koska hän oli kannattanut sitä, että henkilö A:lle palvelujen tulee olla kalliimpaa. Näin ollen veroja korotettaisiin jollain toisella sektorilla ja henkilö B:n palkasta tulisi taas pienempi osa käteen, kiitos sen, että hän halusi sanktioita juopoille. Taskusta toiseen...

Niinhän se on.

Ajatuskokeessahan B maksaa joka tapauksessa kaikki A:n kulut, menevät ne mitä tahansa kautta B:n ylläpitämiseen. Ja B kustantaa omat työterveyspalvelunsa, eivät ne ole mitenkään ilmaisia.

Kokeessa on siis yksi lysti, minkälaisia nimiä rahojen siirtelystä käytetään, A elää B:n tekemän työn hyödyillä kuitenkin. Tarkoitus olikin vain osoittaa oikeuksien ja velvollisuuksien suhde joka mielestäni tuli osoitetuksi.

Onhan Ahon malli vaikea toteuttaa ja lisäisi pakosti byrokratiaa, mikä söisi osan sen kautta saaduista hyödyistä. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että kansa pitäisi saada tajuamaan terveyden tärkeys. Jonkun asian tajuamisessa raha taas on yleensä aika hyvä kannustin.