Soopa

Ihmisen arvo

Kun Sedis kirjoitti Tietämättömästä kansasta niin kansa vastasi: "emme me tietämättömiä ole. Tai vaikka jotkut ovat, niin heillä on sydämen sivistystä."

Ikään kuin niillä, joilla on myös kirjasivistystä, ei olisi sitä sydämen sivistystä.

A = sydämen sivistys
B = kirjasivistys

A + B > A

Khilou lisää, ettei oppiarvot vaikuta ihmisen arvokkuuteen. Ihmisarvo onkin pyhä käsite, jota ei tule rikkoa tai tökkiä.

Mutta millä termillä voisimme käsitellä ihmisen arvoa yhteiskunnalle? Lienee selvää, että Tarja Halonen on meille arvokkaampi kuin vaikkapa pahoin alkoholisoitunut, työkyvytön, Halosen kanssa saman ikäinen nainen, jolla ei ole elossa olevia lähisukulaisia.

Jos tässä yhteydessä, kun puhutaan ihmisten tärkeydestä (l. arvokkuudesta) yhteiskunnalle, ei ole soveliasta käyttää sanaa arvokkuus, joka viittaa arvoon ja jonka näin ollen voi mitata rahassa, niin mitä termiä sitten käytämme?

Ainakin yhteiskunta osoittaa varsin vastaansanomattomasti arvostavansa Tarja Halosta enemmän kuin keskimääräistä pahoin alkoholisoitunutta, työkyvytöntä, Halosen kanssa saman ikäistä naista. Haloselle maksetaan varsin kohtuullista korvausta tehtäviensä hoidosta, hänellä on käytössään virka-auto, adjutantti, hänelle tehdään kattava lääkärintarkastus vuosittain ja hänen puheitaan seurataan lehdistössä tarkkaan.

Voidaan toki sanoa, että yhteiskunta arvostaa ihmisen saavutuksia, asemaa ja vaikutusvaltaa eikä ihmistä itseään. Mutta yhteiskunnan suurena kasvottomana massana pitääkin toimia niin, muuten se ei pysty toimimaan. Jos Halosesta tulee pahoin alkoholisoitunut ja työkyvytön, niin ei häntäkään arvosteta samoin kuin nyt.

Toki ihminen saattaa olla läheisilleen arvokas, vaikka hän sitä ei yhteiskunnalle olisikaan. Ja on lukuisia tapauksia, joissa näin on, siitä ei ole epäilystä.

Onko yhteiskunnan sitten rationaalista arvottaa ihmisiä, laittaa heidät järjestykseen heidän yhteiskunnalle tuottamansa lisäarvon mukaan? Kyllä ja ei. On havaittu, että varakkaat tai hyvin ansaitsevat ihmiset pääsevät leikkauksiin nopeammin kuin vähemmän varakkaat. Yhteiskunnan kannattaa jossain määrin suosia varakkaiden ihmisten leikkauksia ainakin sellaisissa tapauksissa, että leikkaus mahdollistaa ihmisen työnteon.

Otetaan hypoteettinen tilanne:
Jos leikkaujonossa on kaksi ihmistä, vientiyrityksessä työskentelevä henkilö, jonka yritys vie ulkomaille Suomessa tehtyjä tavaroita viikottain miljoonan euron arvosta silloin kun hän on töissä, mutta vain puolella miljoonalla silloin kun hän ei ole töissä. Toinen henkilö on pitkäaikaistyötön sekatyöhenkilö. Kummankin perhesuhteet yms. muut tekijät ovat täysin samat, ainoastaan työstatus on erilainen. Henkilöistä toinen voidaan leikata tänään ja toinen kuukauden kuluttua ja leikattu on työkykyinen huomenna. Leikkauksen lykkääminen kuukaudella ei aiheuta kasvanutta kuolemanriskiä.

Kumpi leikataan ensin?
Vientiyrityksen henkilö kannattaa yhteiskunnan lyhytaikaisten taloudellisten intressien perusteella leikata ensin. Jos vastaavaa käytäntöä jatketaan ja kaikki leikkausjonon ihmiset järjestetään samalla tavalla, käytöntä kuitenkin johtanee liialliseen yhteiskunnan "kylmyyteen", joka pitkällä tähtäimellä saattaa olla yhteiskunnalle haitallista.

Joku voisi sanoa, että vientiyirtyksen henkilö on varmasti hyvin toimeentuleva, joten maksakoot leikkauksen itse ja menkööt yksityiselle. Mutta miksi hänen pitäisi mennä, jos hän hyvätuloisena on maksanut paljon veroja? Eikö hänellä nimen omaan silloin ole oikeus käyttää yhteiskunnan palvelujakin?

Onko sitten oikein, mikä on käsitteenä varsin hämmentävä ja riippuu katsantokannasta, että ihmisen merkitys yhteiskunnalle on riippuvainen hänen saavutuksistaan?

Otetaan tarkasteluun yksinkertainen tilanne, kaksi henkilöä, eri henkilöt kuin aiemmin, henkilöt A ja B. Henkilöt ovat saman ikäisiä, asuvat samalla paikkakunnalla, samassa kerrostalossa ja vieläpä viereisissä asunnoissa. He ovat yhtä miellyttävän näköisiä etkä tunne kumpaakaan. Tiedät ainoastaan, että A elättää työllään itsensä ja yhden muun, B ei pysty jostain syystä tuottavaan työhön yhteiskunnassa. Jos olisitte haaksirikossa ja voisit pelastaa vain toisen, kumman pelastaisit?

Koska ainut henkilöitä erottava tekijä on tuottavuus ihmettelen, miksi sen perusteella tuottavampaan henkilöön osunutta valintaa pitäisi pitää jotenkin moraalittomana. Eikö valinta silloin ole rationaalinen sekä yhteiskuntaa ja sen kehitystä tukeva? Pikemminkin päinvastaisesta valinnasta pitäisi olla syvästi huolissaan. Olisihan se laajassa mittakaavassa yhteiskuntaa varsin voimakkaasti romahduttava ja kaikkiin sellaisiin toimiin pitää puuttua jo ennen kuin ne kasvavat ongelmiksi.

Suurta tarvetta uudelle ihmisten arvokkuusjärjestykselle yhteiskunnassa ei ole. Terveyden- ja sosiaalihuollossa sekä koulutuksessa ihmisiä kohdellaan jokseenkin tasavertaisesti. Liike-elämässä ihmisten tärkeyden voi mitata palkassa. Mitä suurempaa palkkaa yritys maksaa jollekin henkilölle, sitä arvokkaampa yritys tämän työpanosta pitää.

Tästä irrallisena meillä on käsite ihmisarvo, joka on kaikilla sama.

Eli:
A = ihmisarvo
B = ihmisen arvo yhteiskunnalle [B: -1...1]

A + (-1)*B < A + 1*B

No, ehkä käsitteitä ei voi laskea yhteen, koska ihmisarvo otetaan kaikille annettuna ja rikkumattomana oikeutena, joka asettaa ainoaksi velvollisuudeksi olla alentamatta toisten ihmisarvoa.

Kirjoittanut soopa 09.08.05 17:18