Soopa

Kansalaisjournalismia

Kansalaisjournalisti Soopa tässä moi. Kun tää kansalaisjournalismi on nyt niin kova juttu ja in, niin mekin täällä Soopan toimituksessa otettiin kravatit kaulasta ja ryhdyttiin kansalaisiksi. Ei enää johtokunnan kokouksista muistioiden välityksellä tulevia juttuaiheita, ei inhottavia deadlinejä eikä aikaisia aamukokouksia. Mennyttä on myös firman pullat ja kahvit.

Ja kun kerran kansalaisia ollaan ja seurataan mitä ympärillä tapahtuu, niin mikäs sen merkittävämpää kuin tänään juostu Helsinki City Marathon. Niin sitä lähdettiin reitin varrelle miettimään kirjoitettavaa. Enää ei menty ilmastoidulla työsuhdebemarilla vaan alle otettiin omat rullaluistimet. Niillä sitä pääsee paikasta toiseen kätevästi eikä jäädä maratonin aiheuttamiin ruuhkiin istumaan. Valoissa istuskeli tuskastuneen näköisenä kilpailevan julkaisun toimittaja mutta minä vain nauroin sille ja huusin: "kansalaisjournalisti ei jää ruuhkiin!" Eiköhän se siitä opi.

Ja tottakai pystyn kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta paremmin kuin ammattitoimittajat. Onhan minulla ensikäden tietoa maratonin juoksemisesta. Ei siinä paljoa auta toimittajan tulla hurskastelemaan, että "minä olen ottanut asioista selvää juttujani varten 25 vuotta. Osaan tutkia nopeasti asioiden oleelliset seikat ja kirjoittaa niistä lukijoita kiinnostavan artikkelin." Kyllä asiat opitaan kokemalla ne eikä kyselemällä muilta, että "miltä nyt tuntuu."

Tietysti mukana kulki kamera. Kun lykkään tuohon vierelle kuvan niin siinähän ihmettelevät norsunluutorneissaan vanhat mediat, että miten tässä nyt näin kävi. Kansalaisjournalisti tuli ja laittoi kuvan nettisivulleen, ei voi olla totta! Kuulen jo kuinka hallituksessa keskustellaan:
- nyt se pystyy julkaisemaan kuviakin
- niin pystyy
- mitä teemme?
- kyllä jotain on tehtävä
- kaikki lukijat lähtevät muuten
- mihin?

Ja niin edelleen. Näen jo silmissäni kuinka lasikuutio pölyyntyy ja se unohtuu ihmisten mielistä, koska meillä on kansalaisjournalismi. Kansalaisjournalistiliitto tarjoaa yhteenliittymän riippumattomille kansalaisille ja saamme joukkovoimaa. Tulemme ja syrjäytämme vanhat rapautuneet, uudistuskyvyttömät ja näköalattomat mediat ja kerromme ihmisille pienistä ja suurista asioista. Asioista, jotka kerrotaan vailla poliittisen korrektiuden varjoa. Vailla päätoimittajan backspace-nappulan painalluksia. Vailla lehtitalon pullaa ja kahvia.

No ehkä se juttukin pitäisi sitten kirjoittaa:

Juoksivat, osa pääsi maaliin.