Soopa

Kadunvaltaus

Helsingin Lönnrotinkadun pätkän oli tänään vallannut joukkio pyöräilyn kannattajia. Ruttopuiston kohdalla jokin laulu- ja soitinyhtye esitti kappaleita ja kadulle kerääntyi polkupyöräilevää kansaa tarkkailemaan esitystä. Esitys ei ilmeisesti ollut kovin hyvä, koska väkeä ei ollut kovin paljoa ja katsojat eivät kovinkaan suunnattomasti tempautuneet esiintyjien lavakarisman pauloihin.

Koska kadunvaltaus ja esiintyminen ajoittui iltapäivän ruuhkaan, tuonne kello viiden ja kuuden tienoille, aiheutti tuon yhden keskustan vilkkaimman purkukadun sulkeminen ruuhkaa viereisille kaduille. Poliisi oli ystävällisesti paikalla ja piti huolta siitä, että kadunvaltaajat saivat istuskella, tai lähinnä seisoskella kadulla rauhassa. Kuinka hienoa, ilman poliisia autoilijat luultavastikin olisivat yrittäneet puskea paikan läpi väkipakolla ja voin kuvitella, että se olisi saattanut johtaa jopa epätoivottuun käsirysyyn tai ainakin voimasanojen heittoon.

Mutta ah ja voih sentään. Kadunvaltaajia oli kovin vähän. Muutamaan otteeseen laskeskelin kadulla olevien pyöräilijöiden määrää ja se vaihteli 19 ja 27 hengen välillä. Saivat suorastaan levittäytyä, että saivat koko tien leveyden katettua. Onneksi monella oli pyörä mukana, joka oli kätevää jättää tielle kun itse meni jalkakäytävälle seuraamaan musiikkiesitystä. Näin tie näytti paljon vallatummalta. Luulisi, että tästä runsaasta osanotosta olisi joku tehnyt sen johtopäätöksen, että ei tapahtumalle ole tilausta ja lopettanut homman alkuunsa. Mutta ei ja miksi ei. Koska valtaaminen on niin kovin vallatonta. Jos siinä toteaisi, että ei tämä nyt valtaantunut kuten tarkoitus oli, niin kyllähän siinä aatesisaret ja -veljet tuntisivat itsensä petetyiksi. Mitäs siitä, että ohikulkijat katselevat tapahtumaan enemmän säälien kuin huvittuen.

Ja kyllähän sitä autoilevien kaupunkilaisten suhtautumista pyöriin parannetaan kätevästi aiheuttamalla ruuhkia. Autoilijat pitävät niistä aivan yhtä paljon kuin pyöräilijät pitävät törttöilevistä ja pyöristä piittaamattomista autoilijoista.

Mutta ehkä tarkoituksena ei olekaan osoittaa hyvää esimerkkiä. Mitä jos seuraavalla kerralla poliisi ei olekaan ystävällinen ja sulje katuosuutta? Muutamat hassut pyöräilijät siirtyvät jalkakäytävälle katsomaan artistia joka kyllsätyy autojen ääniin vartissa, pesee spraymaalatut kasvonsa ja menee kotiin. Mutta onneksi poliisi ymmärtää ja antaa mahdollisuuden itseilmaisuun. Ehkäpä sitä muistetaan seuraavan kerran kun joku etäisesti tuttu maksaa veroja.

(Kuvia klikkaamalla isommat versiot)