maaliskuu 11, 2005
Tehokkuus on turhaa
Aamuinen lukuhetki Metro-lehden Kaarina Hazardin kolumnin parissa herätti ajatuksia. Harvinaista, mutta kuitenkin.
Kaarina kirjoittaa monia koskevasta ja tunteita herättävästä aiheesta, yksityistämisestä. Nyt tulilinjalla on Helsingin kaupungin palvelulaitos Palmia. Helsingin kaupunki avaa ensi vuoden alussa tukipalvelunsa, siivouksen, kiinteistönhoidon ja cateringin, kilpailutukselle ja palvelut nyt tuottava Palmia joutuu osallistumaan tarjouskilpailuun samalta viivalta muiden kanssa. Hazard maalailee romanttisia kuvia nykyisistä myssynaamaisista (!) keittäjätädeistä, leppoisista talonmiehistä ja vahtimestareista. Yksityistämisen jälkeen Hazard tietää, että ruoka lennätetään Prahasta suoraan helsinkiläisnassuihin, siivoajia riistää ylikansallinen yhtiö ja talon- ja huoltomiehetkin korvataan pamppuja kantavilla mustapusakkaisilla vartijoilla. "Tämä ei ole hysteeristä sarkasmia, vaan oikea suunnitelma, uskokaa pois."
Emme usko. Palmia työllistää tällä hetkellä organisaatiokaavionsa mukaan 1950 henkilöä kolmella päätoimialueellaan, cateringissä (850 hlöä), kiinteistönhuollossa (350) ja siivouspalveluissa (750). Jotta esim. kiinteistönhuoltopalveluiden henkilöstö voitaisiin korvata siilitukkaisilla vartiointimiehillä, pitäisi jossakin olla vastaava määrä mustatakkisia pamppukäsiä odottamassa pääsevänsä vahtimaan rikkoutuneita hehkulamppuja ja lumisia rappusia. Näin ei tietenkään ole.
Jo bussiliikenteen kilpailutuksesta olemme oppineet, että kuljettajat pysyvät samoina riippumatta siitä, mikä yhtiö linjoja sattuu liikennöimään. Catering-puolella esimerkkinä toimii yritysten työpaikkaruokalat vallanneet Amicat ja Sodexhot. Työntekijät ovat vaihtaneet Amicalle vanhoina työntekijöinä ja ruoka tehdään edelleen samassa keittiössä kuin aikaisemminkin. Parannuksena on tietysti tullut ruuan tasaisempi laatu, teemaviikot, raaka-aineiden edullisemmat kustannukset kun Amicalla on neuvotteluvoimaa toimittajiin nähden suurena ostajana, työntekijöiden mahdollisuudet vaihtaa yksikköä, tuurajien saaminen sairastapauksissa jne.
Hazard pelkää tehostamista eli kustannusten nousun hallintaa. Jos kustannusten nousua ei hallita lopputuloksena on Suomi, jolla ei ole vientituotteita. Ja kun ei ole vientituotteita ei voida myöskään tuoda maahan mitään. Julkishallinnon kustannusten nousu johtaa veroprosentin nousuun. Kun veroprosentti nousee, nousee myös tuotteiden hinnat, kulutus laskee kun rahaa tuotteiden ostoon ei ole enää niin paljoa ja työttömyys lisääntyy, mikä jälleen lisää julkishallinnon kuluja. Vähitellen vientituotteiden hinnat ovat niin suuret, ettei niitä enää osteta. Ja samalla hetkellä loppuu ulkomaisten tuotteiden tuonti.
Eihän Hazard vain halua elää vain kotimaisten tuotteiden varassa? Sellainen Suomi oli joskus 1900-luvun alussa ja sinne meidän pitäisi palata, jos ulkomaankauppa lopetettaisiin. Ei ole mahdollista valita sillain niin kuin rohkean kivasti luomutuotteita, pukeutua pellavahameisiin ja istuskella laskevan auringon valossa maitolaiturilla kikatellen hurmurin puheille mutta samaan aikaan nauttia toimivasta joukkoliikenteestä, terveyskeskuspalveluista ja Internetistä. Silloin palellaan kun hiihdetään 15 kilometriä kirkolle hakemaan kunnan eläinlääkäriä joka ei ehdi paikalle ajoissa ja ainut lehmä kuolee synnytyskomplikaatioihin. Silloin koko sisaruskatras ei pääse samana päivänä kouluun koska kaikille ei ole kenkiä. Silloin rakennetaan navettaa ja nuori Kaarina suoristaa vääntyneitä nauloja koska naulat ovat kalliita. Nuorella Kaarinalla vain ei ole vasaraa, koska niihin ei ole varaa, vaan nuori Kaarina hakkaa nauloja suoriksi kivellä, aina välillä sormiinsa iskien.
Hazard voisi vaikka käydä kysymässä keskimääräiseltä H&M:n asiakkaalta, olisiko tästä kivaa luopua kännykästä, tietokoneesta, televisiosta, autoista, meikeistä, ulkomaisista kauppaketjuista ja muuttaa maalle tekemään heinää, suoristamaan nauloja kivillä ja käyttämään samoja kenkiä kahdeksan sisarensa kanssa.
Suomi on peruuttamattomasti mukana maailmantaloudessa ja niin pitääkin. Elintaso, terveydenhuolto ja ihmisten mahdollisuudet toteuttaa itseään ovat aivan eri luokkaa kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa.
Hätäisen rääkäisynsä loppuosassa Hazard vertaa nykyaikaa fasismiin ja järkeistämistä Zyklon-B:hen. Hän kritisoi kritisoimisen vuoksi eikä esitä edes karkeata vaihtoehtoa. Hazardin käyttämä natsikortti on jo vuosikausia ollut nyyssikeskusteluissa merkki siitä, että koko teksti, jossa natsiviittaus on esiintynyt, on arvoton ja suoranainen provokaatio.
Valitan Hazard, kirjoituksesi oli niin paha provokaatio ja turhuuksien rovio, että sorruin heikkouttani vastaamaan siihen.
Edit 12.3.2005 klo 11:08, poistettu viimeinen lause koska se viittasi kirjoittajan persoonaan eikä itse tekstiin.
Melkoinen turhuuksien provorovio on tämä omakin kirjoituksesi. Suomessa siis 1900-luvun alussa 8 kakaraa käytti yksiä kenkiä ja naulat suoristettiin ja hakattiin kivellä? Kas kun et lisännyt vielä mukaan piikirveitä ja dinosaurusten lihaa. Luuletko ihan oikeasti sivistyksen, hyvän elintason tai palvelujen alkaneen omasta internetsku-ajan teini-iästäsi vai mistä on kyse?
Kyllä, varmasti liikennejärjestelyt olivat hitaammat, monet keksinnöt tekemättä, mutta ei se elämä nyt ihan sitä ollut, mitä yrität väittää. Jo antiikin Kreikassa on valitettu nuorison laiskuudesta ja huonotapaisuudesta, että joskos pidettäisiin järki & maltti kritisoidessakin mukana. Kilpailutus ja ketjufirmameininki ja ulkoistaminen eivät nekään ole ongelmattomia, aina hyviä tuloksia takaavia tai edes kustannuksia laskevia ratkaisuja.
Provoroviopa hyvinkin, mutta ei niin paha kuin Hazardin.
Samojen kenkien käytön voi tulkita myös niin, että kenkiä ei riittänyt kaikille ja tietystä kenkäparimäärästä osa sai päivittäin kengät. Maininta perustuu isäni kertomukseen 30- ja 40-luvulta, jolloin kengistä(kin) oli pulaa, ainakin heidän perheessään. Maininta naulojen suoristamisesta taas perustuu (myös kuulopuheisiin) naapurin kertomuksiin omasta lapsuudestaan, jossa vasaroita ei todellakaan riittänyt naulojen suoristajille. Ja koska naulat olivat kalliita, ei vinoutunutta ollut varaa heittää pois kuten nykyään. Nämä eivät olleet mitään keksittyjä heittoja, vaan arkipäivää 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Ei tietenkään kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta varmasti huomattavassa osassa alkutuotantoa, jossa oli vuosisadan alussa vielä yli puolet työikäisistä (http://www.stat.fi/tup/kantilinpito/kurssi_2004-10-04_tuottavuus.pdf).
Sivistys, hyvä elintaso ja palvelut ovat Suomessa kehittyneet 1800-luvun puolivälistä alkaen, jolloin Suomi oli maailman köyhimpiä maita, huimaavaa vauhtia tähän päivään saakka ja olemmekin saavuttaneet maailman kärjen. Monesti vanhusten ja vammaisten hoitamista pidetään kehittyneen yhteiskunnan mittarina. Kuten sivulta http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/romppanen/vaesto.htm käy ilmi, on 65-vuotiaiden odotettavissa oleva elinikä noussut dramaattisesti 70-luvun alkupäivistä. 1900-luvun alusta 1970-luvun alkuun 65-vuotiaiden miesten odotettavissa oleva elinikä ei juurikaan muuttunut vaan oli 10-12 vuoden välissä, naisilla 12-14 vuotta. 70-luvun alun 11 vuodesta se on noussut noin 15 vuoteen, naisilla 14 vuodesta 19 vuoteen. (luvut noin lukuja tulkittuna kuviosta) Vaikka en väitäkään, että hyvä elintaso olisi alkanut juuri omista teinivuosistani, niin tuon käppyrän perusteella ainakin vanhat ihmiset ovat saaneet elämäänsä huomattavasti lisää vuosia juuri syntymäni jälkeen.
Myös bruttokansantuote asukasta kohden on noussut samalla kun työtunnit asukasta kohden ovat laskeneet (http://www.stat.fi/tup/kantilinpito/kurssi_2004-10-04_tyontuottsuomessa.pdf kuvio 1.) josta voi päätellä, että ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa ja myös rahaa tehdä vapaa-ajallaan jotain. Normaalisti ihmiset tekevät vapaa-ehtoisesti mielekkäämpiä toimia kuin töissä, joten tämä lienee lisännyt myös heidän elämänlaatuansa.
Ja valitettavasti en päässyt vielä teini-iässäni tutustumaan Internetskuun.
Olet oikeassa, että kilpailutuksessa ja ketjufirmameiningissä on ongelmansa. Nämä ongelmat ovat kuitenkin mielestäni pienempiä kuin eristyneiden yhteiskuntien ongelmat, jossa kaikki joudutaan keksimään ja tekemään itse. Mainitsit, ettei kilpailutus aina takaa hyviä tuloksia. Eivät aina, mutta niin huomattavan suuressa osassa tapauksista kuitenkin, että on mielestäni todistettu useaan otteeseen niiden käytännön ylivertaisuus suljettuun yhteiskuntaan verrattuna.
Ulkoistamisella on monia haittapuoliakin. Kilpailuttamisen pitäisi näkyä myös kuluttajalle jotenkin, nythän ankara kilpailu alalla kuin alalla toimii vain omistajn pussiin päin kulkevana liikkeenä (nettotuloksen kasvu). Realismia on kuitenkin se, että kuluttajalle tarjotaan huonompaa palvelua tai tuotetta ja itse työntekijälle huonompaa palkkaa tiukentuvien työolosuhteiden kera. Ainoa voittaja on siis omistaja (joka uskaltaa, kehtaa heittää peliin törkeimmän tarjouksen).
Miksi muuten kilpailussa ei kiinnitetä huomiota joskus hinnan asemesta palvelun tai tuotteen laatuun, tätä menoa saamme yhä paskempaa palvelua että tuotetta ja työntekijä on yhä kurjemmassa jamassa. Omassa arvomaailmassani tuotteella on hinta ja laatu, jonka kombinaationa tapahtuu ostopäätös...
Kilpailutus näkyy kuluttajille varsin selvästi. Yksittäistapausta tarkastellessa saattaa näyttää siltä, että ylimääräinen raha jää kilpailutuksen voittaneen yrityksen omistajille. Kilpailutetun palvelun hinta on kuitenkin jo edullisempi, joten kuluttajille on varaa tarjota enemmän palveluita, kuten selkeästi on käynyt bussilinjojen kilpailutuksessa. Jos kilpailutusta ei olisi tehty, kustannukset olisivat huomattavasti suuremmat ja samalla yhteiskkunnan tuella meillä olisi vähemmän bussilinjoja ja -vuoroja.
Omistajalle valuvat voitot eivät suinkaa jää tämän pankkitilille, vaan hän taloudellisesti valveutuneena kansalaisena vaatii omaisuudelleen jotain tuottoa, eli hän investoi rahat johonkin. Investointi voi olla jokin kallis kulutushyödyke, auto, vene, lentokone tai sitten hän voi investoida rahat johonkin uuteen yritystoimintaan, laajentaa yritystään uusille markkinoille, esim. ostamalla uuden ja kalliin koneen. Tällöin koneen tekevä yritys pystyy palkkaamaan lisää väkeä töihin ja raha kiertää jälleen kulutukseen. Tärkeää on, että raha kiertää eikä jää makaamaan mihinkään. Suuret yksittäiset investoinnit myös avaavat mahdollisuuksia täysin uusille liiketoiminta-alueille. Lentokoneiden tekeminen on varsin kallista ja se vaatii suuret investoinnit. Näiden investointien ansiosta meillä on lentoliikennettä, lentomatkailua, lentohuolintaa yms. jotka kaikki olisivat jääneet syntymättä ilman suuria investointeja.
Markkinataloudessa kuluttajalla on vapaus valita, mistä hän tuotteensa ostaa, jolloin syntyy sekä halpoja että laadukkaita tuotteita. Jos jotakin tuotetta tuottaa vain yksi taho, on pakko tehdä kompromisseja, joku toinen tahtoo edullisuutta ja joku toinen laatua. Jos valitaan edullisuus, tuotteen ostajille jää mahdollisuus käyttää ylijäävät rahat haluamaansa kohteeseen. Jos valitaan laadukkuus, päätös on tehty kuluttajan puolesta.
Toki ulkoistamisella on haittapuoliakin, en sitä missään nimessä kiistä, mutta kuten aiemmassakin vastakommentissani totesin, ovat hyödyt mielestäni selvästi suurempia kuin haitat.
2.661
![[Valid RSS]](http://www.lariq.net/soopa/files/valid-rss.png "Validate my RSS feed"){kind=small}