Soopa

Auschwitz-Birkenau

Tänään tulee kuluneeksi 60 vuotta Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirien vapauttamisesta. Tammikuussa 1945 neuvostojoukot vapauttivat leirit ja vähitellen tieto holokaustista levisi maailmalle.

Keskitysleirit Auschwitz ja Birkenau sijaitsevat Puolassa Krakovasta 60 kilometriä lounaaseen Oświęcimin kaupungissa. Auschwitz oli sotilasparakkeihin rakennettu työleiri, jossa tutkittiin Zyklon B:n tehoa. Birkenau oli pääasiallisesti tuhoamisleiri.

Kesällä 2001 Krakovaan suuntauneen lomamatkaan kuului myös tutustuminen museoina toimiviin keskitysleireihin. Krakovasta pääsee paikallisjunalla Oświęcimiin ja vaikkei lipunmyyjät Krakovassa englantia osaakaan, onnistui lippujen osto. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Oświęcimin keskusta oli unelias kuin missä tahansa pikkukaupungissa. Auschwitzin leirin käytävät ovat siistejä, nurmikot hoidettuja ja opasteet löytyvät monella kielellä. Legendaarisesta kyltistä "Arbeit macht frei" portilla on vaikea ottaa hyvää kuvaa, koska taustalla on rakennuksia ja puita (katso kuva Auschwitzista pääportista). Parakit ovat hyvässä kunnossa, useimpiin pääsee tutustumaan ja monissa näytille on laitettu juutalaisilta kerättyjä tavaroita. Matkalaukut, hammasharjat, kammat yms. ovat kukin valtavissa laareissa ikkunoiden takana. Hiukset oli kerätty kankaan raaka-aineiksi mutta osa niistä oli jäänyt pakenevilta saksalaisjoukoilta jälkeen ja niitäkin oli nähtävillä suuret määrät. Parakkien käytävillä on paljon valokuvia alueella kuolleista henkilöistä. Eristyssellikasarmin pienissä vankikopeissa vankeja pidettiin pitkiä aikoja hereillä. Parakkien väliin on rakennettu teloitusmuuri jossa on suunnaton määrä luodiniskemiä huolimatta puusta rakennetusta vaimennusseinästä. Kaasukammiorakennus on ikäänkuin maakellari, pyöreä kumpu jonka päältä nousee savupiippu. Ovea lukuunottamatta kummun voisi siirtää Keskimaan Kontuun vaikka vaikea sen päälle on kuvitella hobitteja pomppimaan. Kaasukammiohuoneeseen pääsee sisälle ja sen ulkopuolella olevassa lapussa pyydetään hiljaisuutta. Kammio on mustunut ja ikkunaton, synkkä ja toivoton. Siihen johtaa kaksi ovea, toinen eteishuoneesta jossa vangit odottivat vuoroaan ja toinen polttouunihuoneesta. Polttouunit ovat lähes koskemattomat ja tuovat mieleen lähinnä suuret lämmitysuunit. Teloitusmuuri vaikuttaa konkreettisemmalta kuin kaasukammion seinät, eihän kaasusta tai univormuisista SS-miehistä ole enää jälkeäkään.

Auzcwitzista on Birkenauhun lyhyt kävelymatka ja Puolan luonto on kaunis siinä kuin Suomenkin kesällä. Birkenaun pääportin ali kulkee ruohottunut junarata. Pääporttirakennuksen torniin pääsee käymään ja sieltä saa käsityksen tuhoamisleirin koosta. Vartiotorneja on muutaman kummenen metrin välein ja säilyneitä parakkejakin on vielä useita kymmeniä. Pääportilta johtaa tie alueen sisällä laiturille, jossa junat purettiin ja suurin osa vangeista ohjattiin suoraan suuriin kaasukammioihin. Kaikki Birkenaun kammiot ja uunit on tuhottu mutta tiilikasat muistuttavat todellisuudesta. Parakkeihin pääsee sisään eikä murtuneet betonilattiat ja seinät houkuta pitempiaikaiseen asumiseen. Töitä tehneet vangit asuivat suurissa, jopa tuhannen hengen parakeissa. Sängyt olivat betonista, kolmikerroksiset ja pari metriä leveässä syvennyksessä nukkui neljä vankia. Birkenaussa oli enimmillään 100000 vankia ja huonon hygienian vuoksi puhjenneita epidemioita yritettiin pitää kurissa erillisellä pesurakennuksella. Suurissa höyrytyshuoneissa tuholaiset oli tarkoitus tappaa samalla kun vangit kulkivat suihkuhuoneen läpi. Katossa olleista suihkuista tuli kuulemma aina vain joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä. Suihkun jälkeen päälle puettiin höyrytetyt vaatteet ja palattiin parakkeihin. Omia jalkoja painaa alueen kiertäminen kuumana kesäpäivänä eikä alueen synkkä historia mustuta mieltä kuten luulisi. Maallikon on vaikea erottaa aluetta normaalista vankileiristä koska kaikki kaasukammiot on tuhottu. Poistuessamme mietimme, miksei alueen kaupallista potentiaalia ole hyödynnetty ja sinne järjestetä teemamatkoja junalla. Matkalaukkujakaan ei saanut ostaa. Puola ei kuitenkaan halua rahastaa synkällä menneisyydellään vaan alueille pääsee maksutta sisään ja matkamuistoina myydään lähinnä muutamia kirjoja ja postikortteja.

Eurooppalaisten on syytä tuntea historiansa ja kaasukammiot ovat 1900-luvun tapahtumien konkreettisimpia jälkiä. Suosittelen.