Soopa

Monimuotoisuuden voimakkuus

Maailman eri osa-alueilla on havaittavissa runsasta monimuotoisuutta. Monimuotoisuus takaa monien rinnakkaisten kehityspolkujen olemassaolon ja yhden mennessä harhaan, muut jatkavat porskuttamistaan eteenpäin. Yhteiskunnallisessa kehityksessä tämä on nähtävissä monella eri taholla. Euroopan vahvuus historiallisesti on ollut nimenomaan autonomisten valtioiden määrä. Kolumbus joutui anelemaan rahoitusta ensimmäiselle retkelleen kauan ennen onnistumistaan. Uuden maailman löytyminen toi piristysruiskeen Euroopan talouteen ja varsinainen tutkimusmatkailu alkoi. Kuitenkin jo 1400-luvun alussa kiinalaiset olivat yltäneet sadan 120-metrisen laivan laivaston avulla Afrikkaan. Valtaan noussut keisari kuitenkin määräsi tutkimusmatkailun keskeytettäväksi ja telakat purettaviksi. Vähitellen laivanrakennustaito katosi eikä ilman telakoita saatu tutkimusmatkailua enää käyntiin vallan vaihduttua.

Kuten aiemminkin niin myös nykyään monimuotoisuuden takaa kilpailu. Joillakin alueilla liika rajoittaminen johtaa ainoastaan siihen, että muilla alueilla kehittyvä teknologia pian jyrää rajoittuneen alueen yli. Pohjois-Koreassa ei saa tehdä mitään, Etelä-Koreassa vapaata kilpailua suositaan ja ihmisten elämänlaatu on siellä parempaa luultavasti jokseenkin kaikilla mittareilla. Suomalainen telakkateollisuus on kilpailukykyistä maailmalla huolimatta kovista palkoista kun taas Yhdysvallat rajoittavat itärannikkonsa meriliikenteeseen rakennettavien laivojen toimituksia ja alueen telakat kärsivät suurista laatu- ja kustannusongelmista. Siksi sinne onkin lähtenyt suomalaisia telakkapomoja korjaamaan tilannetta.

Jotkut YK:n jäsenvaltiot yrittivät ajaa maailmanlaajuisen terapeuttisen kloonauksen kieltoa, mutta kaikkien maapallon elävien ja myöhemmin syntyvien eduksi epäonnistuivat siinä. Muutkin liian suuriksi paisuneet keskittymät valtaa siirtyvät kilpailusta oman asemansa pönkittäjiksi ja ryhtyvät vain puolustamaan omia etujaan. Tasapuolinen kilpailu takaa kokonaisvaltaisesti parhaan lopputuloksen.

Silloin tällöin Suomen poliittisella kentällä herähtää keskustelu yksityistämisestä. Vasemmisto syyttää oikeistoa yksityistämisestä yksityistämisen vuoksi ja oikeisto puolustelee, että ei tässä nyt sen takia yksityistetä. Mutta juuri sen takia pitäisi yksityistää. Niin kauan kunnes jollakulla on esittää Suomesta ala, jonka yksityistämisellä on ollut selvästi negatiivinen vaikutus ko. palvelun asiakkaille, maksajille, tuottajille yms. sidosryhmille, pitää yksityistämistä ja kilpailuttamista jatkaa. Ja jos vastainen esimerkki löytyy, pitää siitä ottaa opiksi ja pohtia sen erityispiirteitä, miksi juuri se oli poikkeus. Olisi jokseenkin outoa kuvitella, että kyllä yritykset osaavat myydä tietokoneita paremmin kuin valtiollinen laitos, mutta autojen katsastaminen tai teiden rakentaminen ei onnistuisi. Mutta hah, nehän onkin jo ainakin osittain yksityistetty! Tuskinpa 30 vuotta sitten olisi moista edes kuviteltu.

Joku välillä kieltäytyy näkemästä kilpailun etuja samalla tavalla kuin joku esittää, että elämä oli parempaa joskus 1x00-luvulla kuin nykyään ja väittää, että teknologian kehittymisestä ei seuraa hyvää. Teknologian kehittymisessä ja kilpailussa on kuitenkin kyse monimuotoisuudesta. Sopivimmat muodot saavat jalansijaa ja elämä paranee. Kun yksittäisellä toimijalla on mahdollisuuksia parantaa omaa elämäänsä, hän yleensä toimii sen eteen. Kuten Daniel Mocsny sanoi:

If you think nature's way is best, turn off your heat.

Ja minä sanon: Jos kilpailun rajoittaminen on mielestäsi hyvästä, muuta Pohjois-Koreaan.