joulukuu 03, 2004
Oman onnensa seppä
Kaarina Hazard kirjoittaa päivän Metro-lehdessä, että sanonta "Jokainen on oman onnensa seppä" pitänee hänen mukaansa paikkansa mutta surevansa asianlaitaa.
Siis Kaarina Hazard tahtoo, ettei yksilön päätöksien ja valintojen elämässä tulisi vaikuttaa hänen elämäänsä ja onneensa. Ei palkkiota opinnoista paremman työpaikan muodossa, ei toivoa paremmasta elämästä vaikka kuinka yrittäisi. Jos synnyt johonkin yhteiskuntaluokkaan siinä tulet pysymään ellei joku muu puolestasi päätä jotain muuta. Ja koska Kaarina Hazard toivoo, ettei ihmiset saa vaikuttaa omaan onneensa, eivät he analogisesti saisi vaikuttaa myöskään onnen puutteeseensa. Kaikille on määrätään jostain muualta onnen määrä ja laatu eikä yksilön toimet vaikuta siihen millään tavalla. Ei olisi olemassa yhteyttä toiminnan ja seurauksien välillä.
Millainen yhteiskunta se olisi, jossa yksilön omilla valinnoilla ei olisi mitään väliä? Se olisi kauhea epätoivon, lakonisuuden ja alakuloisuuden maailma, jossa ei olisi toivoa paremmasta. Maailma jossa Kaarina Hazard nähtävästi tahtoo elää.
Kirjoittanut soopa 03.12.04 09:51Niinpä, kuvitellaan yhteiskunta jossa toisteltaisiin sellaisia mantroja kuten "oma isäsi on sinun onnesi seppä" tai "demokraattinen valtiokoneisto on sinun onnesi seppä".
Unohtui mainita, että Kaarina Hazard oli bongannut idean tuohon Hesarin tutkimuksesta, jossa 71% haastatelluista oli yhtynyt tuohon "Jokainen on oman onnensa seppä" -väitteeseen.
En tiedä kumpi on pelottavampaa. Se, että 29% on eri mieltä väitteen kanssa vai se, että joku kirjoittaa aiheesta kolumnin ilmeisen tosissaan lehteen, jota kymmenet- ellei sadattuhannet ihmiset lukevat päivittäin.
"Caravellix on sinun onnesi seppä."
Ensin on todettava, etten ehtinyt koko kolumnia lukea, koska metro (siis se oranssi pötkylä) kiinnittyi laituriin liian aikaisin, joten voin puhua läpiä päähäni. Täytyy lukea iltapäivällä loppuun...
Ja täysin myöntäen että merkinnän kärjistetty tulkinta on mahdollinen, luulen kuitenkin, että Kaarinan kritiikin kärki "oman onnen seppyydessä" kohdistuu individualismin ja kilpailun ylikorostamiseen.
Näkökulmasi on hieman elitistinen, pärjääjän ja selviytyjän, menestyjän näkökulma. Tuskin Kaarina haluaa kieltää onnistumisen - sosiaalisen, taloudellisen, seksuaalisen, urheilullisen tai keittotaidollisen nousun mahdollisuutta yksilöltä, oman kykynsä ja taipumustensa mukaan.
"Oman onnen seppyyden" kääntöpuolena kun vain helposti on "kaikki pärjää omillaan, heikot sortuvat" -seppyys - maailma jossa kaveri jätetään ja kyynärpäät kuluvat käytössä. Se lienee se maailma missä Kaarina - ja minä senpuoleen - emme oikein tahdo viihtyä, vaikka ilmeisen kohtuullisesti molemmat pärjäämmekin.
Mutta tämänhän te jo tiesittekin.
Myönnän kärjistetyn tulkintani kohdistuvan Kaarina Hazardin kolumnin johdanto-osuuteen ja olevan siinä mielessä asiaton. Mutta taas toisaalta kaikki muutkin mediat harrastavat vain itseään kiinnostavien asioiden käsittelyä ja erityisesti kolumnisteilla on tapana poimia silmätikukseen jotain muuta, kuin mitä alkuperäinen lähde on pääosin tarkoittanut.
"Oman onnen seppyyden" äärimuotona on nimenomaan tuo "kaikki pärjää omillaan, heikot sortuvat" -seppyys ja olen yrittänyt pohtia, mikä olisi se optimaalinen yhteiskunta, jossa menestymisen tiellä ei ole esteitä mutta heikkojakin tuetaan, jotta heillä on mahdollisuus onnelliseen elämään. En vielä ole keksinyt tuossa suhteessa ideaalista yhteiskuntaa, jossa kaikilla ei ainoastaan ole yhtä hyvät mahdollisuudet vaan kaikkia myös tuetaan kunkin kykyihinsä soveltuville tavoilla. Ajatuksia otetaan mielenkiinnolla vastaan.
Näkökulmani ei aina ole ollut nykyisenkaltainen ja siitä johtuen tahdon, että kaikilla on elämässään enemmän kuin yksi mahdollisuus.
Suriessaan "Jokainen on oman onnensa seppä" -elämää Hazard on silti mielestäni ajattelematon, jopa vastuuton, koska lähes kaikki pysyvät ratkaisevalla tavalla vaikuttamaan oman elämänsä onnellisuuteen.
On hienoa ja oikein, kun kyvyillään ja ahkeruudellaan pystyy parantamaan elämäänsä.
On hienoa ja oikein, kun hyvin pärjäävät auttavat heikommin pärjääviä.
Sitten taas mikään ei syö auttamishalua pahemmin kuin sen hyväksikäyttäminen tai heikomman haluttomuus auttaa itse itseään.
Näistä palasista pitäisi jotenkin rakentaa yhteiskunta.
2.661
![[Valid RSS]](http://www.lariq.net/soopa/files/valid-rss.png "Validate my RSS feed"){kind=small}