Soopa

Bloggaamattomuutta

Oikeat bloggaajat päivittävät blogiaan tarpeeksi usein pitääkseen lukijan mielenkiinnon yllä. Joku ja joku muu on poistanut blogistaan kommentointimahdollisuuden ja toisen blogissa siitä on muodostunut oleellinen osa sisältöä, jos vaan jaksaisi lukea.

Päivittämättömyydestä tulee syyllinen olo, vaikkei tästä kukaan mitään maksa. Ikään kuin olisin jotain velkaa lukijoilleni. Ja olenkin. En ilman lukijoita jaksaisi kirjoittaa kun nytkin itsesensuuri laskee päivitysbonusta ja käyrä poukkoilee holtittomasti. Turha lausuakaan ajatuksiaan sensuurittomien tekstien laadusta.

Onneksi perjantaina on pikkujoulut. Ehkä sen jälkeen omatkin sormet jaksavat näpelöidä kirjoituksia kasaan. Vaikka olisihan ylimääräiset kädet kätevät. Sitten kun vielä saisi kahteen asiaan keskittyvät aivot.

Miksi sairauksien, vaikkapa syövän, parantaminen on ihan ok, mutta jos joku sanoo, että ihmisen elinikää pitää pidentää huomattavasti, otetaan keskusteluun mukaan eettiset arvot ja ryhdytään höpöttämään jostain luonnonmukaisesta eliniästä. Syöpä on evoluution tapa sanoa, että nämä solut eivät nyt ansaitse elää kauemmin. Syövän hoito on ihmisen eliniän kasvattamista siinä kuin kantasolututkimukset ja nopeusrajoitusten laskeminenkin.