Soopa

Kontrastia ravintolassa

Viikonlopun epistolaan kuului osallistuminen varpajaisiin. Ravintola oli valittu huolella ja edusti paikkakunnan parhaimmistoa. Näkymät vesitornista kaupungin yli olivat mainiot ja ruoka erinomaista. Valitettavasti meistä johtumattomista syistä salin toisella puolella oli parisenkymmentä pappia, suomalaisia ja puolalaisia. Lienee syytä korostaa, että emme todellakaan olleet tilanneet suurta pappisseuruetta paikalle. No papithan ovat rauhallisia, paitsi rippileireillä, eivätkä nämäkään tanssineet pöydillä tai nipistelleet tarjoilijoita. Tai ainakaan emme huomanneet. Mutta voi sitä virsien laulua ja rukousten määrää! Hiukan yhdessä jos toisessakin välissä ilmoille kajautettiin joku hengellinen kipale kantavaan pappissävyyn. Oma seurueemme koostui kovasti luonnontiedeluottavaisista ihmisistä, lääkäreistä ja koodareista, eivätkä maagikkojen lauluesitykset olleet sitä mieleisintä taustamölinää. Omaan pöytäämme pyysimme Kreikanlipun, aloitimme puheet viitaten vasemmistoliittoon ja kunnallisvaaleihin ja lauloimme omia juomalaulujamme, sopuisia. Siispä vältimme uskonsodan ja istuimme loppuillan jazz-baarissa.