Soopa

Populäärimusiikkia vittulanjänkältä

Eiliseen näyttäydy julkkisten kanssa -iltaan kuului osallistuminen Rakkautta ja anarkiaa leffafestarin Bio Rexin lopettajaisnäytökseen katsomalla Populäärimusiikkia vittulanjänkältä. Jos pitää elokuvista kuten Pahat pojat ja Häjyt, pitää varmaan Populäärimusiikistakin vaikkei siinä samanlaista rikollisten ihannointia esiinnykään. Populäärimusiikissa keskitytään parin kaveruksen ankeaan lapsuuteen ja nuoruuteen jossain Haaparannan tienoilla, kun ei oikein tiedetä ollaanko suomen- vai ruotsinkielisiä. Ja koska elokuva on tehty naapurimaan kanssa yhteistyössä, puhutaan matkan varrella vähän molempia. Sinänsä elokuva kuvaa varmaan ihan hyvin sitä ahdistunutta ilmapiiriä mitä tuollaiselta paikalta voi 50- ja 60-luvuilla odottaakin, mutta jos kahden veijarin elämä ei suuria tuntemuksia herätä, niin sitten se ei herätä. Oli elokuvassa kieltämättä puolensakin. Kun koulun nuorille oppilaille soitettiin ensimmäistä kertaa Elvistä, olivat ilmeet melko järkyttyneitä. Voi helposti kuvitella shokin olleen melkoinen kun he eivät tienneet moista olleen olemassakaan.

Elokuvaa oli puffaamassa Markus Selin ja lähes kaikki leffan suomalaiset näyttelijät, joille julkkiksia vilissyt yleisö taputteli innoissaan näyttelijäkaartin kavutessa lavalle. Jasper Pääkkösen seurassa olleet pari kieltämättä hemaisevan näköistä blondia olivat täydellinen ilmentymä stereotyyppisistä purkkablondeista jauhaessaan purkkaa suu tärkeänä auki ja pyöritellen koko ajan päitään, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidät. Enhän minä muuten olisi kiinnittänyt huomiota, mutta istuivat siinä parin penkin päässä.