Soopa

Wanha ihminen valittaa sottaiden yöstä

Sain oikeuden tutustua pääkaupunkin oikeaan kulttuuritapahtumaan, jossa tärkeintä oli tarjota kulttuuriannista kiinnostuneille ihmisille hienoja ja erilaisia elämyksiä muuttuvassa kaupunkiympäristössä. Ja paskat. Tarkoituksena on tietenkin päivitellä sitä, että kaikista tapahtumista on tullut kaljatelttailua Espalla, Aleksilla ja Kaivokadulla.

Olisiko mahdollista vaatia valtioon tekemiään sijoituksiaan takaisin, jos havaitsee, ettei sijoitusten turmeltumista valvota riittävästi? Kuten sitäkin heppua, joka häiritsi liikennettä keskellä Kaivokadun ja Manskun risteystä (ja sai tottakai tytöiltä ihastuneita iiih! -huutoja), uhkasi seuraavan 50 metrin matkalla vastaantulevia ihmisiä niin, että kaksi pariskuntaa joutui selvästi peloissaan välttelemään häntä ja joka jalkakäytävällä töni ihmisiä juostessaan kavereitaan kiinni. No onneksi pääsin Suomalaisen Kirjakaupan ikkunassa todistamaan Jani Wickholmin turinointia (kai se soittikin) ja uuden levyn mainostusta. Akateemisessa Kirjakaupassa puhuttiin ruotsia äänenvoimistusvälineistön kautta kovalla intensiteetillä ja ryhtyi häiritsemään, kun en ymmärtänyt puoliakaan. Tulipahan todistettua oma sivistymättömyys. (tosiasiassa en ymmärtänyt juuri lainkaan, mutta yritän todistella sitä itselleni sillä, etten keskittynytkään ymmärtämään)

Kulttuuria osoitti myös se yrittäjä, joka Kalliossa Karhupuiston lähellä viritteli makkaragrilliä pubinsa ulkopuolelle ja odotteli terassille kulttuurintuntijoita. Diversiteetti on hyvästä ja edistää selviytymistä.

Ruttopuistossa olivat nähneet kovasti vaivaa ja sytytelleet suunnattoman määrän kynttilöitä. Valitettavasti alkava sade oli jo sammuttanut niistä useimmat ja vaikutelma oli ainoastaan kohtuullisen vaikuttava vain suurimpien tuikkujen ja sähkövalojen valaistessa. Toisaalta taas sade hillitsee häiriökäyttäytymistä ainakin vähän ja parantaa investointini kannattavuutta.