Soopa

Tunnustuksien kulma

Luettuani Yksityisetsivän kirjoituksen vähäkalorisen CRON-dieetin elinikää pidentävästä vaikutuksesta koin pakottavaa tarvetta tunnustaa toimineeni eilen täsmälleen päinvastoin. Mutustaessani jättiperhepizzaa tutustuin myös ilmeisen suosittuun suomalaiseen kulttuurimuotoon, jääkiekon arvokilpailujen seuraamiseen ravintolassa. Koska tämä tapahtumaketju aktualisoitui trendikaupunginosa Kalliossa, voin hyvillä mielin sanoa saaneeni tämän viikkoisen annokseni sosiaalisesta diversiteetistä ja muistella tätä kaikkea ilmastoidussa toimistossa korkeakoulutettujen kollegojeni kera. Jotta en olisi aivan näin oksettavan ylimielinen kommentteineni myönnän, että kirjoitukseni sanavalintoihin vaikuttaa pizzan, tai pitsan, yllättävän huono maku. Tässä avoin kirjeeni Sivuraiteelle (koska tietysti he lukevat säännöllisesti blogiani!): Parahin Sivuraide, olen saanut teiltä aikaisemmin varsin hyvää tai vähintäänkin mukiinmenevää pizzaa, mutta eilinen annos ei valitettavasti täyttänyt herkkien makuhermojeni vaatimuksia. Ei, vaikka otan huomioon pizzan halvan hinnan aiheuttamat paineet laadun ylläpitämisessä. Luultavasti kuitenkin tulen jälleen syömään ravintolassanne jossain vaiheessa tätä tai ensi vuotta kun muistini on pyyhkinyt eilisen negatiivisen kokemuksen pois aivokuoreltani.

Jo ennen kuin pääsin edes sisälle ravintolaan, minulta tiedusteltiin, olenko näyttelijäsukua. Kiersin kysyjän ja tiirailin, pilkistääkö takin alta puunhakkuuväline, joka hetken päästä lähestyisi takaraivoani. En ollut näyttelijäsukua.

Palatessani herkkähipiäistä sieluani järisyttäneeltä matkalta kohti blogistanin hienostoaluetta bongasin Matrix-pankkiautomaatin. Ja koska sattumalta, siis täysin sattumalta, kannoin mukanani kameraa, otin turhamaisuuttani kuvan pankkiautomaatista luultavasti rikkoen jotain pankkien turvallisuusasetuksia. Ja koska kaikki pankit lukevat blogiani, niin se automaatti on siinä makkaratalon makkaran alla, niiden autoramppien lähellä.

Vähentääkseni kirjoitukseni aiheuttamia oksennusrefleksejä kurkkutorvessa voisin loppuun kirjoittaa teräviä kommentteja Radio Helsingin epäkaupallisuuden kaupallistamisesta, presidentin valtaoikeuksista ja ulkopoliittisesta toiminnasta Ilta=julkaisujen lööppien syvällisyydellä tai paheksua etukäteen sitä, kuinka vappu on muuttunut arvostetusta työläisten juhlasta teinien kännäysillaksi kaupungilla ja miksi niitä pulloja täytyy särkeä ja meluta ja voi keväinen koirankakka sentään!