Soopa

Ruskettuminen ja UV-säteily

Kuten kaikki tietävät, auringon säteily aiheuttaa muutoksia ihmisen soluissa. Monet jopa odottavat näitä muutoksia innokkaasti paikallaan oleillen. Halutuin muutoksista on rusketus.

Aurinko lähettää lyhyen aallonpituuden säteilyä maahan. Tämä säteily jaetaan kolmeen osaan: UV- (~8% kokonaisenergiasta), näkyvään valoon (39%) ja infrapunasäteilyyn (53%).

UV-säteily jaetaan kolmeen osaan sen aallonpituuden perusteella: UV-A, UV-B ja UV-C. Ilmakehän happi estää UV-C -säteilyn pääsemisen maapallon pinnalle. UV-B -säteily aiheuttaa muutoksia elävissä soluissa. Jotkut muutoksista voivat olla haitallisia, kuten vaikkapa melanoomaa aiheuttavat, kun taas joitakin muutoksia (rusketusta) monet havittelevat. Pilvet estävät säteilyn pääsyä ja tiivis sadepilvi voi estää 50-80% UV-B -säteilystä ja näkyvästä valosta vielä enemmän.

UV-B -säteily on Suuomessa maanpinnalla voimakkaimmillaan kesällä iltapäivällä kello 13-15. Tällöin aurinko on mahdollisimman suoraan maanpinnalla olijan 'yläpuolella', jolloin ilmakehä heikentää säteilyä kaikken vähiten. Kolme tuntia suuntaan tai toiseen pudottaa säteilyn määrän puoleen. Vaikka talvellakin aurinko silloin tällöin paistaa ja näin keväällä yhä enemmän, ei talvella ole auringonotosta mitään hyötyä. Talvella aurinko paistaa Suomeen sen verran viistosti, että UV-B -säteily suodattuu kokonaan pois. Mitä lähemmäs kesää mennään, sitä 'korkeammalle' aurinko nousee ja säteet pääsevät maanpinnalle kulkemalla lyhyemmän matkan ilmakehässä. Vähitellen säteet alkavat ruskettaa. Tästä syystä myös korkeassa ilmanalassa, kuten vuoristossa, ja päiväntasaajalla oleskelu ruskettaa nopeammin. Kilometrin korkeudessa UV-säteilyä on 7% enemmän ja kahdessa kilometrissä 20% enemmän kuin merenpinnan tasolla.

UV-säteily heijastuu erilaisista pinnoista eri tavalla. Juuri satanut lumi heijastaa 85% säteilystä, vesi taas heijastaa alle 10% tulevasta säteilystä. Eli ei se merillä oleminen niin paljon vaikuta. Vaaleat pinnatkin, kuten valkoinen betoni tai hiekka haijastaa enemmän, n. 15-20%.

Faktakulma:
1 metri (m) = 1 000 000 000 nanometriä (nm)

Erilaisten säteilyjen aallonpituus elektromagneettisella asteikolla:
Röntgenaallot: 0,001-100 nm
Ultraviolettisäteily (UV): 100-400 nm
Näkyvä valo: 400-720 nm
Infrapunavalo: 720-120 000 nm
TV- ja radioaallot: 120 000-100 miljardia nm

UV-A -säteily (315-400 nm) on ultraviolettisäteilyistä kaikkein harmittominta. Se pääsee lähes kokonaisuudessaan maan pinnalle.
UV-B -säteily (280-315 nm) on A-versiota voimakkaampaa ja osa siitä heijastuu otsoonikerroksesta takaisin avaruuteen.
UV-C -säteily (100-280 nm) on vaarallisinta UV-säteilyistä mutta se heijastuu (lähes) kokonaan takaisin avaruuteen otsoonikerroksesta.

UV-säteilyn määrään ja sen vähentymiseen liittyy varsin oleellisesti otsoonikerros ja sen vaikutuksesta voi lukea tarkemmin lähteistä.

Lähteet:
The essential guide to ozone
UV radiation
Exposure to UV Radiation
Ozone Depletion
UV Monitoring Network Glossary
Lähteet ovat keskenään ristiriidassa monien lukujen kanssa, joten tarkkaavainen ja lähteet tarkistavan lukijan ei kannata aivan pienimmistä numerovirheistä huomauttaa. Isommista kannattaa.

Kirjoittanut soopa 08.04.04 15:26