Soopa

Hajasijoittaminen

Tällä viikolla Blogistanissa keskustelua on herättänyt valtion virastojen hajasijoittaminen. Kirjoittelun aloitti Pinserin Riitta ja puheenvuoroja ovat esittäneet ainakin Mitvit ja muutama muu Koirapuistossa. Suurin osa puheenvuoroista ja kommenteista keskittyy kuitenkin fiilispohjaisiin asioihin yrittämättä ottaa kantaa siihen, miten hajasijoittaminen mahdollisesti vaikuttaa Suomen kilpailukykyyn pitkällä tähtäimellä.

Virastojen hajasijoittamista voidaan helposti tarkastella taloudellisesta näkökulmasta, jolloin pitkällä aikavälillä taloudellisin vaihtoehto on paras. Suomen kansalaisena parasta olisi, jos valtion laitokset pystyisivät tuottamaan tarjoamansa palvelut pitkällä aikavälillä mahdollisimman tehokkaasti. Mitä tehokkaammin ne toimivat, sitä vähemmällä verorahojen käytöllä kansalaiset saavat palvelunsa ja sitä vähemmän Suomen vientiteollisuutta rasitetaan. Globaalissa taloudessa hinta on tärkeä tekijä ja mitä edullisemmin Suomalaiset firmat pystyvät tarjoamaan tuotteitaan ja palveluitaan maailman markkinoille, sitä paremmin niillä menee ja ne pystyvät paremmin työllistämään Suomalaisia. Näin kansalaisten varallisuus nousee.

Termi pitkän aikavälin tehokkuus virastojen toiminnassa taas tarkoittaa, että mikäli vaikkapa 20 vuoden tähtäimellä poliisin tekniikkavirasto kannattaa sijoittaa Keuruulle, se pitää sinne sijoittaa. Tähän taloudelliseen kannattavuuteen pitää verrata kustannuksia nykyisessä ja potentiaalisessa paikassa, esim. siivous-, kiinteistönhuolto-, vuokra-, vartiointi-, investointi-, palkka- ja matkustuskustannuksia. Kyseisessä tekniikkavirastoasiassa huomiooon pitää ottaa myös kustannukset, jotka aiheutuvat kaluston kuljettelusta paikasta toiseen, mutta myöskin kuinka paljon maksaa, ettei kalusto ole matka-aikana todellisessa käytössään. Kauempana pääkaupunkiseudusta myös palkkakulut saattavat olla pienemmät tai kiinteistönhuolto on halvempaa. Vuokrakulut luultavimmin olisivat pienemmät jossain muualla, matkakulut taas suuremmat. Jos taas jokin virasto, jossa kansalaiset joutuvat asioimaan, sijoitetaan pitkälle ihmisistä, pitää laskelmassa huomioida kansalaisten matkakustannukset ja matka-aikojen kustannukset.

Kun kaikki viraston sijoittamiseen liittyvät kulut ovat selvillä voidaan rajatapauksissa tehdä päätöksiä fiilispohjalla vaikkapa sen perusteella, ettei virastoa sijoiteta samalle paikkakunnalle, joka juuri sai toisen viraston. Näissä perusteluissa poliitikot pääsevät keräämään pisteitä äänestäjiltään.

Virastoja ei kannata Suomen kilpailukyvyn takia sijoittaa millekkään toiselle paikkakunnalle, kuin mistä ne pystyvät tehokkaimmin palvelemaan kansalaisiaan.