Soopa

Vielä ehtii

Mitäköhän sellaista olen unohtanut tehdä, mitä on aivan pakko tehdä parikymppisenä? Vielä olisi hetki aikaa. Pitäisikö parikymppisenä tehdä kaikkea hurjaa jota voi sitten eläkkeellä kiikkustuolilla muistella kun jalat eivät enää kanna ja muovilonkka kitisee? Maratonia en ole vielä juossut, mutta narun päässä olen hyppinyt alas korkealta, pelannut Suomen mestaruussarjassa pallopelejä, sukeltanut merten syvyyksiin ja käynyt Ameriikan ihmemaassa. Ei ne tekemättäjättämiset varmaan fyysisellä puolella tule vastaan. Olenko sitten kasvanut henkisesti tarpeeksi? Erosin magiankannatusjärjestöstä, hankin korkeakoulututkinnon ja löysin monta mielenkiintoista asiaa. Tärkeimpänä onnellisuuden. Riittää tai ei, olisi huonomminkin voinut mennä.

Ehkä tässä silti jonkin kriisin voisi iltapäivällä kehittää.

Löytyisiköhän tässä aineksia:
1. Näin André Wickströmin aamulla ratikassa ja tajusin, ettei minulla ole omaa talk-showta valtakunnallisella tv-kanavalla.

2. Näin Nykäsen Masan noin kolmattasadatta kertaa Ilta-Sanomien kannessa ja tajusin, ettei minusta ole tehty yhtään lööppiä.

3. Luin sotauutisia maailmalta ja tajusin, ettei minua ole kertaakaan arveltu Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi Hesarin pääkirjoituksessa.

4. Luin kirjatiivistelmää Jonathan Rosenheadin kirjasta Complexity Theory and Management Practice ja tajusin, etten ole kirjoittanut yhtään tieteellisesti tunnustettua kirjaa.

5. Huomasin Karamellissa U2-aiheisen linkin Platta-levykauppaan ja ostin kokoelmastani puuttuvan U2:n konsertti-DVD:n. Tajusin samalla, etten ole pitänyt yhtäkään stadionkonserttia.

6. Pohdin, pitäisikö minun ostaa Wickström vai Frangen -silmälasit.

No niin, löytyihän se kriisi sieltä kun vähän tonkii. Loppupäivän voinkin viettää mielenterveysjonossa I hear voices -t-paita päällä.

Kirjoittanut soopa 03.12.03 11:45