Aamuinen raitiovaunumatka lisäsi taas hiukan tietouttani lääketieteestä. Matkustin tavalliseen tapaan raitiovaunulla 3B kohti Kalliota kun taaempaa kuulunut keskustelu alkoi rekisteröitymään mieleeni:
- Nyt markkinoille tulleet kolmannen sukupolven mielialalääkkeet ovat tosi hyviä.
Mietin, että olisikohan kyseessä pari lääke-edustajaa tai lääkäriä, mutta seuraavat repliikit paljastivat asian todellisen laidan.
- Tätä R..... ei voi edes käyttää väärin kun se ei ole kolmiolääke eikä mitään. Se kyllä maksaa aivan helvetisti, 158 euroa purkki, voitsä uskoa!?
Toinen mumisee jotain vastaukseksi ja ensimmäinen pääsee taas jakamaan tietouttaan:
- Se on ainut mikä mulla enää potkii, sitä kun ottaa, niin taas menee hyvin.
Saavuimme Hakaniemeen ja kaksikko jää pois kyydistä ja lähtee kävelemään Kallion linjojen suuntaan. Keskustelijat olivat 30-40 vuotiaita miehiä, pukeutuneina auki repsottaviin kangastakkeihin ja kampaustyyli oli aina muodikas takatukka.
Kyllä se on hyvä kun näkee oikein käytännössä mihin ne veroeurot oikein menevät, jaksaa taas tehdä päivän töitä.
Kirjoittanut soopa 09.10.03 10:43Siis anteeksi mitä helvettiä? En oikein ymmärrä, mikä sun pointti on veroeuroista. Voitko selventää?
Suurehko osa kansasta käy töissä ja maksaa tuloistaan veroa. Osa näistä veroeuroista sitten menee jutussa esiintyvien henkilöiden mielialalääkkeiden hankintaan ja koska lääkkeet ovat helvetin kalliita, kuten kävi ilmi, ei juurikaan tekisi mieli maksaa kaikenmaailman hampuusien rellestämistä (kyseessä oli pari hampuusin näköistä tyyppiä joilla ei ollut ainakaan ensitulkinnalla mitään yritystä päästä yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi). Toisaalta tiedän myös sen, että jos niitä ei pidettäisi lääkkeillä tyytyväisinä, ne olisivat puukkojen kanssa tavisten kimpussa. Ratkaisu? Syrjäytymisen ja kieroonkasvamisen estäminen. Synnynnäiset häiriöt? Mikälie terapia tai joku muu, jolla turvataan yhteiskunta pitkällä aikavälillä optimaalisesti.
Tiedän, se on vaikeaa ja kallista, sinnehän kolmasosa veroeuroistani uppoaa.