Soopa

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 5

Kurssin viidennellä luento- ja kolmannella allaskerralla aiheina olivat etsintämenetelmät, ilmakompressori sekä pelastaminen ja ensiapu.

Ilmakompressorin tarkoituksena on pakata ilmaa pulloon riittävällä paineella. Perusperiaate on sama kuin auton moottorissa, sylinteri puristaa ilmaa pienempään tilaan. Kompressorissa on kolme vaihetta jossa jokainen puristaa ilmaa aina suurempaan paineeseen. Vaiheiden välillä ilmaa jäähdytetään koska sen lämpötila nousee paineen nousun myötä. Ilmasta erotetaan myös vettä ja öljyä koska sylintereissä ilmaan pääsee hiukan voiteluöljyä. Käytännössä ilma kuitenkin on pulloihin päästessään puhdasta, jos vain imuilma on ollut puhdasta. Kompressoria käytettäessä onkin syytä tarkistaa, ettei lähistöllä ole esim. auton moottoria josta pakokaasut leijailisivat kompressorin ilmanottoon.

Pelastamisessa ja ensiavussa kävimme läpi tajuttoman sukeltajan tuomisen pohjasta pintaan, kuljettamisen veneelle/rannalle ja nostamisen pois vedestä. Ensiavussa kävimme nopeasti läpi muutaman perusjutun elvytyksestä.

Tajuttoman sukeltajan nostamisessa pintaan nosteen hallinta hoidetaan uhrin liivillä. Jos uhri pääsee matkalla irti, tämä nousee pintaan eikä vajoa pohjaan ja itse pystyy kuitenkin nousemaan omilla laitteilla pintaan. Nousun aikana pitää uhrin päätä taivuttaa leuasta taaksepäin, jotta ilmatiet pysyvät auki ja ilma pääsee pois uhrin keuhkoista. Ote uhrista takaapäin ja kädet kainaloiden alta. Pinnalle päästyä irrotetaan uhrin painovyö, täytetään tämän liivi ilmalla, heilutetaan kättä ja huudetaan pintajoukoille avunpyyntö, täytetään oma liiivi, pudotetaan painovyö ja lähdetään kuljettamaan uhria kohti venettä/rantaa. Uidessa riisutaan uhrin ja omia varusteita jotta uimisesta tulee kevyempää. Pintapelastajan pitäisi tulla vastaan ja kahdestaan kuljettaminen on jo paljon nopeampaa. Uidessa pitää huolehtia uhrin pään pysymisestä vedenpinnan yläpuolella. Uhri nostetaan veneeseen/rannalle ja aloitetaan tarvittava ensiapu ja saatetaan uhri tarvittavaan hoitoon.

Allasharjoituksessa harjoittelimme sitten tätä uhrin pintaan saattamista, kuljettamista, varusteiden riisumista ja nostamista pois vedestä. Pintaan nostaminen oli suhteellisen helppoa ja nousunopeuden hallintakin onnistui matalissa allasolosuhteissa helposti. Kuljettaminen ja samalla varusteiden riisuminen oli erittäin raskasta, koska samalla kun ui täysillä ja kuljettaa uhria, pitää riisua sekä uhrin että omia varusteita. Aina ensin uhrilta joku varuste pois ja sitten itseltä. Tämänkin takia pitää sukellusparin varusteet tuntea. Usein varusteet ovat kuitenkin sen verran monimutkaisia, että puukolla hihnat poikki on nopein tapa. Aika on kuitenkin se kriittisin tekijä ja jo muutaman kymmenen metrin uimisen ja uhrin nostamisen jälkeen oli niin puhki, että uhriksi tekeytyminen ja lepäily teki hyvää.

Harjoittelimme myös pintaan nousua hengittämättä vain ilmakuplia suusta päästäen ja nousua puhaltavasta regulaattorista hengittämällä.

Viimeisenä harjoituksena vuorossa oli rikkoutuneella puvulla sukeltaminen. Tässä harjoituksessa kouluttaja avasi kuivapuvun vetoketjua niin, että puku täyttyi vedellä ja puvun noste katosi. Tämän jälkeen nostetta hallittiin liivillä ja se onnistui kyllä aivan hyvin. Toinen asia sitten on, mitenkä tositilanteessa neljä asteisessa vedessä pystyy kauaakaan toimimaan, jos pukuun tulee iso reikä. Kivaa se ei ole.

Kurssista on vielä jäljellä teoriakoe ja avovesiviikonloppu. Avovesillä sukelluksia tulee tod. näk. viisi kappaletta joista yksi on syväsukellus (n. 30m) ja yksi yösukellus. Yösukelluksista minulla jo on kokemusta joten ne eivät sen suuremmin jännitä, toinen asia on sitten tuo syväsukellus.