Soopa

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 3

Kolmantena luentokertana kävimme läpi ilmankulutusta, siihen vaikuttavia seikkoja ja laskimme ilmalaskuja. Allasharjoituksen aiheena oli tasapainotuksen parantaminen ja eri uintityylit.

Ilmalaskujen tarkoituksena on saada selville, minkälaisia sukelluksia voidaan suorittaa ja kuinka paljon ne kuluttavat ilmaa. Ilmankulutuksessa oleellista on arvioida, paljonko sukeltaja kuluttaa normaalipaineista ilmaa sukelluksen aikana minuutissa. Kokeneilla sukeltajilla kulutus on luokkaa 10-15 litraa/min kun kokemattomammilla kulutus voi helposti olla 25-30 litraa/min. Sukellussyvyyden ollessa 10 metriä, kulutettavan ilman määrä pysyy samana, se vain on kahden baarin paineessa, jolloin pullosta kuluu normaalipaineista ilmaa tuplamäärä. 20 metrin syvyydessä ilmaa kuluu triplamäärä ja 30 metrissä nelinkertainen määrä.

Esimerkinomaisesti voimme tehdä seuraavan laskusuorituksen:
Sukeltaja kuluttaa 25 litraa ilmaa minuutissa
Sukellussyvyys on 30 metriä
Alttiinaoloajaksi suunnitellaan 20 minuuttia
Näiden lisäksi tulee nousu pinnalle (10 m/min) ja turvapysähdys kolmen metrin syvyydessä 3 min.

Ilmankulutus pohjalla:
25 l * 4 bar * 20 min = 2000 litraa

Ilmankulutus nousun aikana:
Keskimääräinen syvyys nousun aikana 15 metriä ja paine 15 metrissä on 2,5 baaria.
Kulutus on näin 25 l * 2,5 bar = 62,5 litraa

Ilmankulutus turvapysähdyksessä:
25 l * 1,3 bar * 3 min = 97,5 litraa

Yhteensä 2160 litraa. Ilmankulutusta laskun aikana ei lasketa, vaan 20 minuutin pohja-aika lähtee käyntiin heti pinnan alle laskeuduttaessa.

Ei siis mitään järkyttävän hankalia laskuja.

Sukelluksen jälkeen katsotaan taulukosta kertausryhmä, joka kertoo kuinka paljon sukeltajalla on typpeä veressä. Kertausryhmästä tulee ns. lisäminuutteja uusintasukellukselle. Kertausryhmää voi laskea pitämällä sukellusten välillä taukoa ja jo parin tunnin tauko laskee kertausryhmää melko tehokkaasti. Lisäminuuteista on haittaa uusintasukelluksella siinä muodossa, että ne saattavat aiheuttaa ylösnousussa etappipysähdyksiä. Kaikki sukellustietokoneet laskevat sukelluksen kulkua koko ajan ja kertovat suoranousuajat ja varoittavat vaadittavista turvapysähdyksistä. Sukellustietokoneet saattavat kuitenkin tehdä virheitä, joten sukeltajalla pitää olla tieto myös siitä, miten sukellus pitää suorittaa ilman tietokonetta. Varsinkin vaativammilla sukelluksilla pitää myös olla useampia varasuunnitelmia, jos matkalla tuleekin yllätyksiä.

Altaalla tarkistimme painojen sopivan määrän kun päällä oli lopullinen sukellusvarustus. Ensimmäisellä allaskerralla käytimme ainoastaan kevyttä ja ohutta alusvaatetusta puvun alla mutta nyt kaikilla oli aluspuvut joita käytämme myös avovesiviikonlopun aikana. Minulle sopivaksi painomääräksi muotoitui 5 kg.

Uintiharjoitukset eivät olleet mitään järkyttävän hankalia, vaikka hylkysammakkopotku osoittautuikin uutena tuttavuutena hieman kinkkiseksi. Hylkysammakkopotku eroaa normaalista sammakkopotkusta niin, että hylky-versiossa jalat ovat polvista koukussa ja sääret osoittavat ylöspäin ja ainoastaan nilkat liikkuvat. Uintityyli ei arvattavasti ole kovinkaan nopea, mutta tarkoituksena onkin aiheuttaa mahdollisimman vähän vesipyörteitä ympäristöön.

Kuperkeikkoja, selällään uintia ja nosteen hallintaa harjoittelimme melko paljon ja varsinkin selällään uinti oli yllättävän vaikeata. Siinä kun pullo vetää sukeltajan pohjaan kuin köli, vaikka muuten vatsallaan uiden tasapainotus olisi kuinka sopiva. Kuperkeikkoja harjoittelimme hiukan hitaammin aloittaen pystysuorasta asennosta jalat ylöspäin. Kuperkeikassa tulee helposti hiukan fuskattua ja käännyttyä kyljen yli vatsalleen. Lisää harjoittelua siis.

Kirjoittanut soopa 08.09.03 16:12