Soopa

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 2

Toisen luentokerran aiheena oli sukellusfysiikka ja fysiologia. Altaalla opettelimme kellumista ja nosteen hallintaa.

Suuri osa sukeltamiseen liittyvistä fysiologisista ongelmista johtuu paine-eroista pinnan ja sukelluskohteen välillä. Laskeutuessa tai noustessa ihmisen sisällä olevat ilmatilat (mm. keuhkot, korvat, otsaontelo, nenä) pitää tasata syvyydessä vallitsevaan paineeseen. Merenpinnan tasalla paine on 1 bar ja jokainen 10 metriä vettä lisää painetta yhdellä baarilla. Näin ollen paine 10 metrin syvyydessä on 2 baaria. Jos keuhkoissa, korvissa yms. ilmatiloissa olevaa ilmanpainetta ei tasata, aiheuttaa se keuhkoissa keuhkojen tilavuuden pienentymistä ja korvissa sekä otsassa kovaa kipua. Keuhkot tulevat hoidettua kunhan vain hengittää regulaattorista ilmaa mutta korvat yms. tulee tasata vaikkapa nieleskelemällä. Noustessa pitää hengittää normaalisti ja eikä nousunopeus saa ylittää 10 metriä minuutissa.

Sukellettaessa vereen liukenee typpeä sitä enemmän, mitä kauemmin ja mitä syvemmällä sukelletaan. Typpikuplat poistuvat verestä noustessa mutta niitä jää joka tapauksessa vereen vielä sukelluksen jälkeenkin. Näiden typpikuplien vuoksi sukelletaan yleensä maksimissaan kaksi sukellusta vuorokaudesta. Typpikuplat aiheuttavat sitä kuuluisaa sukeltajantautia joka ilmenee mm. nivelkipuina, kutisevana ihona, väsymyksenä, huimauksena ja pahana olona. Hoitona sukeltajantautiin on välittömästä annettu puhdas happi ja mahdollisimman nopeasti annettu painekammiohoito. Sukeltajantauti saattaa puhjeta vasta 2 vrk viimeisen sukelluksen jälkeen. Syitä, miksi sukeltajantauti puhkeaa jollakin joissakin olosuhteissa ei täysin tunneta. Saattaa olla, että täsmälleen samanlaiset sukellukset tehneistä henkilöistä toinen kärsii sukeltajantaudista ja toinen tai jonain päivänä oireita ilmenee mutta toisena ei vaikka olisi sukellettu samanlaisia sukelluksia.

Noustessa pitää hengittää jatkuvasti, jotta keuhkoissa oleva ilma pääsee purkautumaan ulos suun kautta. Jos ilma ei pääse normaaleja teitä ulos, saattaa siitä aiheutua keuhkorepeämä eli ilmakuplaveritulppa. Keuhkot kestävät repeämättä vain n. 10-15% ylipainetta joten jo nousu yhdestä metristä pinnalle uloshengittämättä saattaa olla vaarallinen. Oireina on mm. verinen vaahto suupielissä, sekavuus, huimaus, sumea näkö ja lähes välittömästi tajunnan menettäminen. Tajunnan voi menettää jo ennen pinnalle nousua. Keuhkon revetessä pääsee revenneistä keuhkorakkuloiden seinämistä ilmaa verisuoniin. Verisuonissa nämä ilmakuplat ajautuvat aivoihin ja valtimoihin aiheuttaen halvaantumista. Hoitona on välitön puhtaan hapen antaminen ja painekammiohoito.

Muitakin sukellusperäisiä sairauksia toki on, mutta en niistä kaikista tänne kirjoita.

Allasharjoituksen tarkoituksena oli opetella puvun pukemista, kelluntaa, nosteen hallintaa ja puvussa toimimista vedessä sekä puvun huoltamista. Kuivapukuun pukeutuminen on helppoa lukuunottamatta mansetteja, jotka ovat kumista valmistetuja kireitä kalvoja joista on inhottava pujottautua. Pieni tujaus talkkia auttaa ja pääkin mahtuu kaulamansetista hiukan inhimillisemmin. Lainaamassani puvussa oli pikalukoilla varustetut kuivahanskat jotka osoittautuivat ehdottoman käteviksi. Märkäpukuun verrattuna kuivapuvun pukemisesta ei selviä täysin yksin, koska kaverin apua tarvitaan selässä olevan vetoketjun avaamiseen ja sulkemiseen. Sinänsähän sukellettaessa toimitaan muutenkin parin kanssa ja yhteistyön täytyy sujua, koska ongelmien ilmetessä syvällä, on lähes ainut joka sinut voi pelastaa.

Muiden varusteiden pukeminen ei ole sen kummempaa kuin märkkärilläkään, mitä nyt huomaan, että ilman aluspukua laitepaketin (n. 20 kg) hihnat painavat olkapäitä hiukan enemmän. Vedessä painolla ei ole kuitenkaan mitään väliä ja kelluminen on samanlaista kuin märkkärilläkin. Pinnan alla nosteen hallinta (eli vertikaali liike) hoidetaan säätelemällä puvussa olevaa ilmamäärää.

Alussa hiukan ihmettelin kun sain koko ajan lisätä ilmaa pukuun kunnes muistin käsivarressa olevan poistoventtiilin. Kättä tuli helposti pidettyä muuta kroppaa ylempänä varsinkin kun puku oli varsin väljä ilman aluspukua ja venttiili nousi senkin takia ylemmäs. Niinpä sain loppusukelluksen kiinnittää suuren osan huomiostani siihen, ettei poistoventtiilistä karkaa ilmaa huomaamattani. Alussa syvyyden pitäminen oli varsin hankalaa, mutta kierähdys-, kuperkeikka-, paikallaanpysymis- ja uimisharjoitusten jälkeen homma alkoi sujua huomattavasti paremmin ja käsien huiskinta väheni huomattavasti.

Sukellettaessa ei ole mitään syytä sohia käsillä vaan niiden pitäisi olla suht paikoillaan sukeltajan edessä hiukan koukussa ja toinen toisistaan kiinni pitäen. Niin, että ranteissa olevista instrumenteista voi lukea tietoja. Yhden kerran uintiasentoni ei ollut aivan paras mahdollinen ja jalkoihin pääsi liikaa ilmaa ja ne alkoivat nousta ylöspäin. Selvisin tästä kuitenkin nopealla kuperkeikalla eteenpäin ja sain palautettua uintiasentoni. Uintiasennon (tai siis sukellusasennon) tulee olla jokseenkin vaakatasossa niin, että kurkistamalla päällä vatsan ali taaksepäin, pitäisi oletettu horisontti nähdä helposti. Jalkojen tulee olla hiukan levällään ja polvista taitetu ylöspäin. Potkujen tulee olla rauhallisia sammakkopotkuja. Näin siksi, että Suomen pöllyävissä vesissä räpylät saadaan hiukan kauemmas pohjasta ja muutkin näkevät jotain. Pitämällä jalkoja levällään saavutetaan parempi tasapaino ja pienellä nilkan liikkeellä saadaan mahdollista kallistumista korjattua tehokkaasti. Jos ollaan paikallaan, ei pitäisi olla mitään syytä minkään raajan heilua mihinkään suuntaan. Henk. koht. tämä vaatii vielä huomattavaa treenaamista kun varsinkin jaloilla korjaan jompaan kumpaan kallellaan olevaa asentoa koko ajan. Käsillä maltan olla suuremmin hosumatta.

Kuivapuvun riisuminen oli helpompaa kuin sen pukeminen ja kaulumansetti oli todella tarpeen koska hupun sisään oli päässyt hiukan vettä. Uimahallissa kuivapuvun alle ei tarvitse pukea kuin jotkin pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet ja niidenkin kanssa tulee kuuma. Meressä sukellettaessa tarvitaan sitten enemmän eristystä.

Mutta mukavaa oli odottelen tulevia allasharjoituksia innolla jotta vihdoinkin pääsisin sukeltamaan Suomen kylmissä vesissä ilman jatkuvaa hytinää kylmästä.

Kirjoittanut soopa 03.09.03 17:24