Soopa

Laitesukelluksen jatkokurssi osa 1(klo 16:05)

Osallistun tämän ja ensi viikon aikana laitesukelluksen jatkokurssille jolla opetellaan sukeltamaan kuivapuvulla ja toimimaan sukellusparin vanhimpana. Kirjoittelen luentojen ja harjoitusten jälkeen tänne, mitä kävimme läpi ja opimme. Pyrin kirjoittamaan asioista myös niin, että sukellusta harrastamattomatkin saavat niistä irti ja ymmärtävät laitesukeltamisen saloista enemmän.

Kurssi sisältää viisi luentoa, kolme allasharjoitusta, tentin sekä avovesiviikonlopun. Kaikki allasharjoitukset räpiköidään kuivapuvussa laitteet selässä uimahallissa ja avovesiviikonloppuna lähdemme mereen dyykkaamaan.

Tervetuloa seuraamaan kertomustani kurssin kulusta.

Laitesukeltamiseen kouluttaa monta eri sukellusjärjestöä, joista kolme suurinta ovat suuruusjärjestyksesä Padi, Naui ja CMAS. Kaksi ensimainittua ovat kaupallisia mutta järjestöjen koulutuksessa ei ole mitään oleellisia eroja. Joitain asioita saatetaan tehdä eri tavalla mutta kaikki kouluttavat turvalliseen sukeltamiseen. Kaikki tunnetaan maailmanlaajuisesti ja jokaisen kortilla pääsee etelän lomakohteissa sukeltamaan.

Tämä laitesukelluksen jatkokurssi on CMAS-järjestön P**-kurssi (tuttavallisemmin P2) ja läpäisyn jälkeen osaan suunnitella sukelluksen ja sukeltaa turvallisesti 30 metrin syvyyteen, toimia sukellusparin vanhimpana, pelastaa ja pelastautua sekä sukeltaa öisin.

Ensimmäisellä luentokerralla kävimme läpi kuivapuvun teknisiä ominaisuuksia ja tarkoitusta. Kuivapuvun tarkoitushan on eristää sukeltaja vedestä ja näin pitää sukeltaja lämpimänä. Veden pitäminen puvun ulkopuolella ei sinänsä ole vaativa tehtävä, ongelmaksi vain muodostuvat kohdat, joissa iho on veden kanssa yhteydessä, eli kasvot. Vesieristys hoidetaan päässä joko kasvojen ympärillä tai kaulassa. Jos vesieristys tuodaan kasvojen ympärille puhutaan kuivahupusta. Märkähuppua käytettäessa vesieristys hoidetaan kaulan ympärillä olevalla mansetilla. Kaulamansetti hankaloittaa jonkin verran pukemista kun pää pitää tunkea sen läpi ja joillekin kaulaa puristava kumi saattaa aiheuttaa kuristavia tuntemuksia - mikä ei ole ollenkaan hyvä asia 30 metrin syvyydessä. Kuivahupun reunat taas ovat vaikeat saada täysin kasvojen muotoisiksi ja käytännössä kuivahuput joudutaankin lähes aina teettämään mittojen mukaan.

Käsissä voi olla joko kiinteät tai irrotettavat hanskat ja irrotettavissa on vaihtoehtoina kuivat tai märät. Märät ovat luonnollisesti kylmät ja kiinteät hankaloittavat pukemista. Irrotettavat mutta kuivat hanskat vaativat ranteiden ympärille jonkinlaiset pikalukkomansetit, jotka ovat kalliimmat kuin kaksi em. versiota. Käytössä ne kuitenkin ovat paljon kätevämmät eikä hintaero ole suuren suuri. Irtohanskoilla voidaan muut varusteet pukea ensin päälle ja viimeiseksi laittaa hanskat käteen.

Kuivapukujen valmistumateriaaleista yleisimmät ovat kumi, neopreeni, trilaminaatti tai polyuretaani. Kumia on helpoin paikata vaikka polkupyöränkumin paikoilla, neopreenista on hankalaa etsiä reikiä ja polyuretaani on erittäin kestävää. Materiaaleista ainoastaan neopreeni lämpöeristää joten muut tarvitsevat allensa lämpimiä vaatteita tai aluspuvun. Aluspuvuksi ei mikä tahansa toppahaalari kuitenkaan sovi, koska siihen kohdistuu sukellettaessa melko paljon painetta eikä sen siksi olisi soveliasta kovin paljoa painua kasaan.

Lämpöeristyksen lisäksi aluspuvun tarkoituksena on sitoa itseensä ilmaa niin, ettei se pääse puvun sisällä liikkumaan. Ilman määrällä hoidetaan nostetta eli sukeltajan liikkumista vertikaalisesti vedessä. Ilmaa lisäämällä sukeltaja nousee (positiivinen noste) ja ilmaa vähentämällä laskeutuu (negatiivinen noste). Ilmaa ei kuitenkaan pidä vähentää liikaa koska alaspäin mentäessä puvussa oleva ilma painuu kasaan ja sen noste pienenee. Tämä taas kiihdyttää laskeutumista ja ilma painuu entistä nopeammin kasaan jne. Laskeuduttaessa ilmaa siis pitää vähitellen lisätä pukuun, jotta laskeutumisvauhti pysyy sopivana ja sukeltaja pystyy tasaamaan korvien paineen aina vallitsevaan paineeseen. Noustessa pintaan on vieläkin tärkeämpää hallita ilman määrää puvun sisällä ettei sukeltaja pullahda pinnalle kuin korkki. Vaaroista lisää myöhemmissä osissa.

Puvussa on venttiilit ilman lisäämiseen ja vähentämiseen. Lisäysventtiili sijaitsee rinnassa ja pukuun saa lisää ilmaa painamalla venttiiliä. Poistoventtiili sijaitsee vasemmassa käsivarressa ojentajan ja olkapään tienoilla ja se aukeaa nostamalla kättä ylöspäin. Ongelmia saattaa syntyä, jos sukeltajan jalat nousevat ylöspäin, kaikki ilma menee jalkoihin ja sukeltaja alkaa nousta kohti pintaa. Tällöin pitää nopeasti saada nousu pysähtymään sillä noustessa yhä ylemmäs, jaloissa oleva ilma laajenee entistä enemmän ja nousu kiihtyy ja kääntyminen käy entistä vaikeammaksi. Tällöin pitää tehdä joko kuperkeikka tai yrittää saada käsien liikkeellä jalat alaspäin ja vasen käsi ylös ilman poistumiseksi puvusta.

Tänään on vuorossa luento sukellusfysiikasta ja sukellusperäisistä sairauksista sekä ensimmäinen allasharjoitus. Raportoin huomenna tuloksista.