Soopa

Todistettavuudesta

Kokkarisen Ilkka (linkkiä ei varmaan tarvitse) viittaa Kari Enqvistin kirjoitukseen "Taivaalliset todisteet", jossa Enqvist argumentoi vahvasti tieteellisen ajattelutavan ja todistettavuuden puolesta.

Luettuani jutun aloin jälleen kerran pohtimaan sitä, minkälaisia olisivat ne todisteet, jotka riittäisivät minulle jonkin korkeamman voiman (Jumalan) olemassaolosta. Olen monituisia kertoja keskustellut siitä, kuinka olisin tosi tyytyväinen, jos joku tulisi ja todistaisi, että Jumala on olemassa. Ei tarvitsisi jatkaa tätä debattia olemisesta ja olemattomuudesta. Voisin hyvällä syyllä sanoa, että olin väärässä kun en uskonut. Helpottaisihin se varmasti myös koko planeettamme elämää, kun toteasimme, että tuossa se Jumala nyt on ja häntä sitten palvokaamme, ei ole muita. "Voisitko kertoa mikä uskonto on oikeassa ja mikä väärässä?" Illalla tietysti rukoilisin, että työt olisivatkin aamulla jo tehdyt eikä töissä tarvitsisi olla.

Mutta mutta, minkälaisia olisivat ne todisteet? Voin suoralla kädellä sanoa, että minun luonnontieteellisellä osaamisella, joka sijoittuu jonnekin Barbapapan ja Nalle Puhin välimaastoon, ei ole yksin minkäänlaisia mahdollisuuksia todentaa mahdollista ilmentymistä suuntaan tai toiseen. Ensinnäkin, havaintopiirini on aivan liian suppea ja sitä pystyy harhauttamaan edistyneillä vempaimilla niin, että luulen jotain aivan muuta.

Mietitäänpä hetki sellaista mahdollisuutta, että maan ulkopuolisia älykkäitä olentoja saapuisi tänne ja yksi niistä tulisi luokseni todeten:
"Olen Jumala, usko minua sillä teen sinulle ihmeen."
Sitten heebo tekisi jotain mikä olisi minusta täysin uskomatonta ja hirvittävän hienoa, vaikkapa pysäyttäisi ajan, siirtäisi sen kulkemaan taaksepäin tai jotain muuta hankalaa. Niin kauan kuin tuo tapahtuma tapahtuisi vain minulle, sillä ei olisi mitään todistearvoa, koska kohtuullisen edistyneellä vempaimella taatusti pystyttäisiin stimuloimaan aivoni havainnoista vastaavia osia niin, että luulisin kaiken tuon tapahtuvan.

Jos sen sijaan kaikki maailman ihmiset raportoisivat luotettavasti jostakin oudosta ja mahdottomasta tapahtumasta, esim. vuoden kulumisesta 100-kertaista vauhtia tai kuolleiden (vaikkapa vain 5% kaikkina aikoina kuolleista) heräämisestä päiväksi henkiin ja juttelemaan kanssamme, voisin uskoa ihmeen tapahtuneen.

Ihmeen tapahtuminen edellyttää siis riittävän suurta tapahtumaa, pelkkä jonkun sairaan parantaminen, sillan tekeminen tyhjästä yms. silmänkääntötemppuihin verrattavat tapahtumat galaksin mittakaavassa eivät riitä todistamaan muuta kuin sen, että jollakulla on hallussaan vempaimia, joita maapallon asukkaat eivät vielä osaa rakentaa.

Uskovat eivät kertaakaan ole kertoneet, miten heille voisi todistaa sen, ettei Jumalaa ole olemassa.